Plussasin eilen ja nyt mielialat muuttuvat lähes minuutetittain.
Kuinka pärjätä kahden lapsen kanssa? Mies auttaa silloin kun on kotona, tosin on kotona aika vähän. Entäs rahallinen puoli? Miten käy ammatillinen osaaminen? Olenko koko ajan väsynyt? Kuinka jaksan?
Onko muut kokeneet tällaisia ajatuksia.
Kommentit (14)
Hyvin pärjäät nämä ovat tälläisiä kysymyksiä jotka varmaan on jokaisella äidillä kun useampi lapsi tulee. Onnea matkaan! Älä ole huolissasi :).
Toisaalta, samojen asioiden kanssa varmaan jokainen kamppailee jossain vaiheessa. Yllättävän hyvin sitä kuitenkin sopeutuu tilanteeseen kuin tilanteeseen, onnea odotukseen!
ja sitä kannattaa käyttää, kunnes on valmis ottamaan vastaan lapsen. Jos siis sellaisen sattuu saamaan.
On ihan hyväkin miettiä niitä juttuja ja valmistautua siihen ettei välttämättä kaikki olekkaan helppoa.
Enemmän ihmettelisin jos jotain äitiä ei mietityttäisi ollenkaan nuo asiat.
Onnea odotukseen! :)
oli helpompaa kaksosten kanssa, kuin kahden eri ikäisen taaperon kanssa. Yhteensä siis neljä lasta meidän perheessä, vanhin neljä vuotias.
Itselläni on kokemusta vain yhdestä raskaudesta. Olimme mieheni kanssa pitkään halunneet lasta ja kun plussa vihdoin ilmestyi menin aivan paniikkiin. Vaikka olin miettinyt elämänmuutosta jo pidemmän aikaa, iski paniikki kuitenkin plussan jälkeen. Pohdin aivan samanlaisia asioita kuin ap ja mielialat vaihtelivat hurjasti. Olo ei todellakaan ollut auvoisen ruusuinen. Kun neuvolassa juttelin tästä, niin neuvolan täti sanoi, että kyllä on aivan normaalia pohtia asioita, vaikka lapsi olisi toivottu ja harkittu. Ja tämä pohtiminen kuuluu äidiksi kasvamiseen ja on todisteena, että olet ajatteleva ja tunteva ihminen, joka haluaa lapsen parasta.
Onnea odotukseen!
Raskaus oli yllätys, ja mielialat vaihtelivat ilon, surun, järkytyksen, pettymyksen ja onnellisuuden välillä ensimmäiset viikot. Tilannetta ei helpottanut se, että miehen reaktio raskauteen oli erittäin kielteinen.
No, raskaus jatkui, aika pian aloin olemaan iloinen uuden vauvan tulosta, vaikka välillä toki mietin miten jaksan kahden lapsen kanssa, miten pärjäämme taloudellisesti, yms.
Mies lämpeni tosissaan ajatukselle toisesta lapsesta vasta raskauden viimeisellä kolmanneksella. Sitä ennen oli jo hyväksynyt ajatuksen, mutta lopussa vasta innostui.
Poika syntyi, on pian vuoden vanha, ja rakastamme häntä yli kaiken. Ihan hyvin olen jaksanut kahden lapsen kanssa, on ollut helpompaa kuin etukäteen luulin. Lapsille tuli 1 v 9 kk ikäeroa. Taloutemmekaan ei ole kaatunut toisen lapsen syntymään, ihan yhtä paljon tai vähän meillä on edelleen rahaa käytettävissämme.
Ja sinä, joka suuressa viisaudessa totesit että ehkäisy on keksitty: etkö tiedä, ettei mikään ehkäisy ole täysin varma? Meillä petti kuparikierukka.
Hyvin minäkin olen jaksanut kolmen pikkuisen kanssa, apunani vain minä itse ja joskus harvoin mies (rauhanturvaajana). Siltikään en väheksy niitä äitejä, jotka eivät jaksa, tai jotka epäilevät omaa jaksamistaan.
Uskallan sitäpaitsi väittää, että kahden vauvan hoitaminen on helpompaa kuin vauvan ja taaperon/uhmaikäisen tarpeiden yhteensovittaminen. Kaksoset kun ovat saman ikäisiä, samanlaisine kehitysasteineen ja tarpeineen.
T: Äiti, jolla kaksoset 2 v 4 kk ja vauva 8 kk.
Vierailija:
Olen pärjännyt kaksosten kanssa todella hyvin, vaikka on ollut kaikkia mahdollisia ongelmia eikä paljon apua mistään (paitsi tietysti mieheltä).Siksi en jaksa kuunnella naisia, jotka valittavat etteivät jaksa kahden eri-ikäisen kanssa...
Esikoisen kanssa on kokemus vasta yhdestä ja kaikki uusi pelottaa kunnes huomaa että hyvinhän se sujuu. Tsemppiä vaan ..kyllä sä selviit :D
Huoestuttavampaa olisi, jos mielessäsi ei kävisi noita ajatuksia.
Arki tulee aikanaan sujumaan ihan hyvin. Kai sinulla ennen ensimmäisen lapsen syntymääkin kävi mielessä kaikennäköistä?
Ja aika monet naiset ennen sinua ovat selvinneet tuosta, mikset siis sinäkin?
ehkäisystä, harkinnasta, kuika usein raskaudet menee kesken jne. Teille voisin sanoa että hankkikaa elämä!
Kiitos muille sympaattisista sanoista!
Olen pärjännyt kaksosten kanssa todella hyvin, vaikka on ollut kaikkia mahdollisia ongelmia eikä paljon apua mistään (paitsi tietysti mieheltä).
Siksi en jaksa kuunnella naisia, jotka valittavat etteivät jaksa kahden eri-ikäisen kanssa...