Mikä tekee joistain lapsista superröyhkeitä?

Puhumisen lopettaminen ja kysymyksiin vastaamattomuus on 99% varmuudella kuitenkin ujoutta. Toki epäkohteliasta ujoutta, mutta sitli ujoutta.



Kysy lapsilta, miksi käyttäytyvät noin! Opeta heitä pyytämään kauniisti ja kiittämään ja olemaan tiuskimatta. Ehkä sinun ansiostasi oppivat edes jotain. Ja sano, ettei sinua tarvitse ujostella niin paljon, että menee mykäksi.

Tuntuu että auktoriteettien kunnioitus on joillain lapsilla täysin hukassa ja aivan alkeellisetkin käytöstavat puuttuvat. Ei tervehditä, ei kiitetä, ei pyydetä anteeksi, aikuisille puhutaan pilkallisesti tai sittn vaan tuhahdellaan ylimielisesti. En minäkään halua omille lapsillen tuollaista seuraa.

Meille tulee näitä 13v röyhkimyksiä.

Mun mielestä ei tarvitse muuta välttämättä sanoa, mutta jos edes vois TERVEHTIÄ ja KIITTÄÄ jos jotain saa.

Vaikka itse sanon, että moi Santeri, Santeri ei välttämättä sano mitään. Huonoa käytöstä.

Olet oikeassa, että nykyään monet lapset puhuvat ja vastaavat aikuisille töykeästi,kuittailevat ja alkeellisimmatkin käytöstavat näkyvät olevan hukassa.Jopa alaluokkalaiset luulevat, että aikuisille voi vastailla miten haluaa.Uskoisin, että myös tv-ohjelmat osaltaan vaikuttavat lasten kielenkäyttöön.En itse antaisi esim.ekaluokkalaisen katsoa Salkkareita, Duudsoneita tms. Valitettavasti monet vanhemmat antavat ja puheissa nämäkin sitten näkyvät ja kuuluvat.Ollaan kollegojen kanssa tätä ilmiötä pohdittu aika paljon.

T:kasvatuksen ammattilainen

olen samaa mieltä! Samasta syystä nyt mm. eräässä paikassa hampurilaisravintolaan ei saa nuoret tulla iltaisin kuin aikuisen kanssa! Käyttäydytään törkeästi muita asiakkaita kohtaan, rikotaan ja sotketaan! Ei olis itselle juolahtanut mieleenkään moinen käytös sen verran hyvin kotona käytöstavat opetettiin! Nykyään, sen sijaan, että käytökseen saisi puuttua, pitää laittaa viattomiakin koskevia kieltoja! Sitä saa mitä tilaa!!!! Eikö olis aika puuttua näiden herranterttujen tapakasvatukseen?!

ja autoritäärisyys.

Moi Janne. Ei vastausta. Ei kiitetä eikä tervehditä, jos jotain ihan ystävällisesti kysyy vastaa ärähtämällä ylimielisesti. Ihan ns. tavallisen oloisesta perheestä, mutta ihmeellinen nokitteleva puhetapa ja lapsella ikää 8v. Ei paljon huvita tollasta tyyppiä kylään hakea.

Mun mielestä ei tarvitse muuta välttämättä sanoa, mutta jos edes vois TERVEHTIÄ ja KIITTÄÄ jos jotain saa.

Vaikka itse sanon, että moi Santeri, Santeri ei välttämättä sano mitään. Huonoa käytöstä.

Sen vanhemmat ovat todella autoritäärisiä lastaan kohtaan. Pienestäkin myuöhäöstymisestä tulee kova rangaistus. Se lapsi saattaa hyperventiloida, jos äitinsä tulee hakemaan, pelkää ja varoo että ei myöhästyisi.

niin miksi muutkin naiset saa kylmää kohtelua? Luulis että muista naisista sit hakis tukea ja turvaa ja kohtelis niitä, jotka kohtelee itseä hyvin, niin edes normaalisti.

Sen vanhemmat ovat todella autoritäärisiä lastaan kohtaan. Pienestäkin myuöhäöstymisestä tulee kova rangaistus. Se lapsi saattaa hyperventiloida, jos äitinsä tulee hakemaan, pelkää ja varoo että ei myöhästyisi.

Lapsiraukka. Ei voi olla kovinkaan turvallinen olo lapsella, jos täytyy vanhempiaan pelätä.

Lisääkin saa laittaa.

lapsen mieli ja tavat ovat vielä kehittymässä. Vieraat aikuiset ovat lapselle usein kuin toiselta planeetalta, jotkut lässyttävät, jotkut ovat alentuvia, komentelevia tai muuten vaan outoja lapsen mielestä, joten kommunikaatioyhteyden saaminen on ihan sattumanvaraista.

mutta eniten se on varmasti kasvatuksen puutetta.



Vanhempien esimerkillä on iso vaikutus, jos vanhemmatkaan ei tervehdi ketään (näitä vanhempia on), niin miten voisi olettaa, että lapsikaan alkaisi tervehtimään.



Meillä yhden sukulaisen lapset on juuri näitä, jotka ei vastaa mitään, jos aikuinen puhuttelee. Musta vanhempien pitäisi siinä kohtaa opastaa. Jos joku puhuu mun lapselle ja lapsi ei vastaa, niin huomautan kyllä, että Mikko puhui sinulle, kuulitko, vastaapa jotain. Jos lapsi ei tervehdi sukulaisia, kehoitan tervehtimään. Mutta ko lasten vanhemmat eivät mitenkään puutu tilanteeseen, heistä on ihan ok, että lapsi ei vastaa mitään, kun häntä tervehditään. Jos ei vanhemmat vaadi mitään, niin ei se lapsi itse voi käyttäytymissääntöjä tietää.

lapsen mieli ja tavat ovat vielä kehittymässä. Vieraat aikuiset ovat lapselle usein kuin toiselta planeetalta, jotkut lässyttävät, jotkut ovat alentuvia, komentelevia tai muuten vaan outoja lapsen mielestä, joten kommunikaatioyhteyden saaminen on ihan sattumanvaraista.

Ekaluokkalaisen, eli koululaisen kohdalla näin ei kyllä enää todellakaan ole! Kyllähän koululaisen pitää osata keskustella opettajiensakin kanssa :). Kommunikaatioyhteyden saaminen ei siis ole ollenkaan sattumanvaraista, kyse on 7-8- vuotiaista, ei 1-2-vuotiaista.

Missä siis vika?

Osaako joku kertoa, tai onko joku teistä tällainen, ja miksi käyttäydytte niin?

meidän lapsi ei kykene puhumaan sanaakaan vieraiden aikuisten kuullen ja ei kyllä vieraiden lastenkaan kuullen.

Eipä hänellä juuri kavereita ole mikä on todella sääli.

Hän on asperger lapsi joka on kaikenlisäksi erittäin ujo ja itsetunnon menettänyt.

Röyhkeys hänestä on kaukana. Hän kyllä kovasti haluaisi olla niinkuin muut ja uskaltaa puhua kaverin äidille, mutta kun hän ei vaan kykene.

ja koululaisen kohdalla jo röyhkeyttä, ellei lapsi sitten ole täysin mykkä eli mutisti.

Kun olin 13-vuotias, kaverini isoveljellä oli tyttöystävä, joka todella ei puhunut kenellekään sanaakaan. Ei siis meille lapsille eikä kaverini vanhemmille. Sitä sitten ihmeteltiin ihan todella. JOs kaverini äiti kysyi tytöltä, ottaako lasin vettä, tyttö ei reagoinut mitenkään ennen kuin poikaystävänsä "tulkitsi" nämä sanat hänelle kysymällä samaa. Vastasi sitten poikaystävälleen. Kyse oli kyllä älyttömästä ujoudesta mutta myös siitä, että ei koskaan kotonakaan odotettu enempää. Perhe "tyytyi" tähän ujouteen ja siihen, että hiljalleen alkaa puhua enemmän. Niin kuin alkoikin. Ei toki meille lapsille mutta vähitellen tämän perheen äidille ja kai sitten vuosia myöhemmin tälle kaverillenikin. Menivät nimittäin naimisiin ja saivat kolme lasta.



Sitten on samanlaista käytöstä, joka on tahallista ja tarkoitettu loukkaavaksi. Olen yläkoulun opettaja, ja vaikka on olemassa aivan ihania nuoria, joilla on todella hyvät käytöstavat, on myös olemassa näitä kameleontteja, jotka kotona ovat herranterttuja mutta koulussa ylimielisiä ja välinpitämättömiä aikuisten sanomisille. Näiden vanhemmat eivät todellakaan uskoisi silmiään ja korviaan, jos näkisivät lapsensa vastailemassa tietyille opettajille, joita he eivät arvosta tai joista he eivät pidä tai joista heidän kaverinsa eivät pidä.



Kolmantena on tietysti ryhmä, joka ei osaa käytöstapoja, koska niitä ei ole opetettu. Toisaalta nämä yleensä ovat kyllä aikuisen nälkäisiä, tulevat juttelemaan ja ottavat pientä ohjaustakin ihan nätisti vastaan. He eivät vain osaa käyttäytyä, kun sitä ei heille ole opetettu.



Ongelmallisena pidän juuri tuota keskimmäistä ryhmää, joka sosiaalisen paineen vuoksi kuvittelee, että on hyväksyttävää käyttäytyä rumasti, vaikka todellakin tietävät, miten kuuluu käyttäytyä ja osaavat halutessaan olla kohteliaitakin. He ovat myös loistavia manipuloijia, jotka saavat vanhempansa uskomaan, että vika on opettajassa, kaverissa tai aina muussa kuin heissä itsessään. Näissä tapauksissa ei ole koskaan hedelmällistä olla vanhempiin yhteydessä, koska saa kuulla vain, että lapsi on otettu silmätikuksi. Parhaiten toimii vain se, että osoittaa johdonmukaisesti ruman käytöksen mutta ei palkitse sitä kiinnittämällä asiaan liikaa huomiota. Monesti huomiotta jättäminen on paljon tehokkaampaa kuin toivoton taistelu, koska tietyllä tavalla tuokin on huomiohakuisuutta.



Monesti esim. pojille tehoaa hämmästynyt katse, kulmakarvojen kohotus ja nopea siirtyminen seuraavaan asiaan. Todella usein tulee se anteeksipyyntökin tämän jälkeen. Tytöille pitää olla varovaisempi tai saattaa löytää itsensä täydestä sodasta heidän kanssaan. Tavallisempaa on, että en reagoi huonoon käytökseen heti ensimmäisellä kerralla ja toisella kerralla sanon asiasta lyhyesti ja asiallisesti - vähän niin kuin ohimennen.



Ujot ovat harvoin röyhkeitä koulussa. Ujokin osaa nyökäyttää päätään ja mumista jotain hiljaa. Yleensä ujot tietävät, että opettajien sanomisiin kannattaa reagoida, jos haluaa päästä helpolla. Täysin reagoimattoman ujon (?) olen tavannut vain kerran (ei kyennyt puhumaan opettajalle mitään koskaan), mutta siinäkin olen sitä mieltä, että tälle lapselle tuo käytös oli sallittu liian pitkään ja että kyse ei ollut enää varsinaisesta ujoudesta vaan opitusta käyttäytymismallista. Kun asiaa ei kummasteltu mutta ei tehty liian helpoksikaan, alkoi tämäkin "ujo" puhua.

lapsen mieli ja tavat ovat vielä kehittymässä. Vieraat aikuiset ovat lapselle usein kuin toiselta planeetalta, jotkut lässyttävät, jotkut ovat alentuvia, komentelevia tai muuten vaan outoja lapsen mielestä, joten kommunikaatioyhteyden saaminen on ihan sattumanvaraista.

Ekaluokkalaisen, eli koululaisen kohdalla näin ei kyllä enää todellakaan ole! Kyllähän koululaisen pitää osata keskustella opettajiensakin kanssa :). Kommunikaatioyhteyden saaminen ei siis ole ollenkaan sattumanvaraista, kyse on 7-8- vuotiaista, ei 1-2-vuotiaista.

Eli on eri asia kuin joku random kaverin vanhempi.