onko muita jotka sairastaneet psykoottisen masennuksen?

Aamulla haukkui täällä hulluksi ja nyt esittäytyy lampaan vaatteissa kyselemään ja utelemaan palstalaisten vointia! Menisi hoitoon - on tainnut menna hullujen hoitamisesta pissa päähän!

Itse en ole haukkunut täällä ketään ja olen kyllä itse ihan hoidossa käyvä.

t:ap

Kertoisit minkälainen on psykoottinen masennus? Kuulostaa järkyltä. Onko se? Miten siitä paranee?

Siis pelkäsin kaikkea. Myös lähimmäisiäni. Kuvittelin että kaikki haluavat minun kuolevan tai tekevän itsemurhan. Kuvittelin myös että jos menen hoitoon niin minut tapetaan siellä. OLi aika kamalaa aikaa. Nyt vaan normaalia masennusta ja lääkityksellä olen. En tiedä miten siitä paranee. Itse olin osastolla ja sen jälkeen sairaslomalla yli 6kk:tta. Hiljaista normaalia elämää ja läheiset auttoivat. Siinä syy etten ole enään psykoottinen. Mutta haluaisin kuulla muita kokemuksiaja miten masennuksesta pääsisi lopullisesti? Tai tuleeko psykoottisuus uudestaan.

Ihan samanlainen olen ollut koko ajan kuin nytkin. Ongelmana on toimettomuus ja rahahuolet. Niitä ei lääkkeillä voi poistaa. Koska en ole ollut sairas en voi myöskään kertoa mitään parantumisesta ja siitä voitko sinä parantua psykkosistasi. Minulla kaikki on koko ajan vain ihan samanlaista. Huolehdin nyt itse niistä ihmisistä, jotka järjestivät minut hoitoon, joten tilanne on erittäin huvittava taholtani. Arvaa huvittaako minua heitä hoitaa? Pesen heidät siis ihan nakuja ihmisiä, laitan papiljotit, siivoan, käyn kaupassa ja apteekissa, laitan ruoat, tiskaan, pesen pyykit - olen täydellinen omaishoitaja. Ei todellakaan tekis mieli - tekis mieli sanoa, että painukaa helvettiin, mutta ei sitä viitsi vanhoja ihmisiä kadulle järjestää, joten olen liian kiltti. Kun asia tulee mieleeni niin alan ihan kiehua ja ajattelen, että eihän tämä näin voi olla. Tämä on ihan järkyttävää! Entäpä jos teillä hoitaisit ne sun porukat? Miltä tuntuisi? Olisitko niin terve että pystyisit siihen? Mua siis lähinnä vetää päähän. Ajankulukseni roikun täällä palstalla, mutta toivoisin, että täällä olisi jotain piristäviä aloituksia ja tuulahduksia "paremmasta" elämästä.



Tämä mun kirjoitus kuulostaa varmaan ihan tosi hirveältä - tiedän sen ja silti kirjoitan. (Suluissa voin myös mainita, että olen sekä henkisen että fyysisen väkivallan uhri samojen ihmisten taholta, joista puhuin. Minä en ole läheisriippuvainen vaan minussa roikutaan - tulivat perässä jopa kun muutin ulkomaille vuosia sitten. Ihan KÄSITTÄMÄTÖNTÄ! Ja nyt sitten on koettu tämäkin kun en heistä oikeastaan välitä ollenkaan.)

otan osaa! Ei ole kiva kohtalo sinullakaan. No ehkä joskus heistä pääset jos nyt olet heidän hoitaja. Ehkä sitten on parempi? Itselläni psykoosin laukaisi monta tekijää. Huono parisuhde jossa olen ollut aikuisen miehen "hoitaja ja kasvattaja" Hänen äitiään ei kiinnostanut. Vanha koulukiusaaminen ja sen käsittely. Useat paikkakunnan ja työpaikan vaihdot ja siitä johtuva yksinäisyys ja juurettomuus.Tunne kiusatuksi joutumisesta työpaikalla. Ihastuminen voimakkaasti toiseen, joka ei sitten kiinnostunut minusta kun olin liian epätasapainossa. Että tälläistä. Ei ole elämä välillä helppoa tai reilua! Ja minäkin ihan normiperheestä jossa toinen lapsi ihan terve. Masennus omista valinnoista ja valitsematta jättämisistä masentaa.