Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mulla menee hermo 13-vuotiaaseen!
29.04.2011 |
Aloitti jo vuosia sitten sen, että alkoi olemaan liian iso kävelemään esim. käsikädessä, ei saanut koskea jne. Nyt tilanne on sellainen, että jos ollaan esim. kauppakeskuksessa ja kysyn hänen mielestään jotain tyhmää, niin tämä alkaa irvistelemään ja valittamaan, kun mä nolaan hänet. Välillä ärjäsee sisaruksilleen jotain kovaan ääneen, aina kulkee naama väärin päin ja on olevinaan niin coolia että.
On tosi fiksu lapsi muuten, mutta tuo omituinen teinidraama kauppakeskuksissa alkaa menemään multa niin yli.
Millä ihmeellä mä saan tuon hömelön tajuamaan, että jos joku nolaa hänet, niin se on hän itse ja että tuollainen käytös kannattais aika äkkiä lopettaa? Olen jutellut hänelle asiasta, mutta ei mitään vaikutusta.
Tänään tuli mitta täyteen ja sanoin, että mä en ala enää häntä nolaamaan ja että saa tästä lähtien kulkea bussilla (28 kilsaa) hoitamassa ostoksensa ja asiansa.
Kommentit (10)
vai etkö muista millaista on olla teini?
Kuuluu ihan asiaan hävetä omia vanhempiaan ja oikeasti ei kukaan 13-vuotias kävele äitinsä kanssa käsi kädessä yhtään missään.
Koita nyt ymmärtää että sun lapset kasvaa.
Päinvastoin ylpeä olen ollut vanhemmistani aina. Käsi kädessä kävelen äidin kanssa edelleen joskus, mutta ei sitä nyt ikinä olla paljoo harrastettu.
Mutta ap: kuulemma tuollainen käytös on normaalia teineille, vaikka itse en ikinä tollasta "normaaliteiniä" ole saanut tunteakaan. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vai etkö muista millaista on olla teini? Kuuluu ihan asiaan hävetä omia vanhempiaan ja oikeasti ei kukaan 13-vuotias kävele äitinsä kanssa käsi kädessä yhtään missään. Koita nyt ymmärtää että sun lapset kasvaa.
Mutta voishan sitä edes käyttäytyä asiallisesti. En mä tuppaa itseäni väkisin hänen seuraansa, yritän olla mahdollisimman neutraali ja silti saan tuollaista käytöstä katsella.
Ei meidän lähipiirissä ole vanhemmatkaan lapset käyttäytyneet tuollalailla, tämä meidän draamaqueen on ainoa laatuaan.
Kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa tarvitaan vielä monta vuotta!
Täällä ns. hyvien perheiden lapset kävelee hymyssä suin äitiensä ja isoäitiensä kanssa. Pojat menee käsi kynkkää ja tytöt saattaa pitää kädestä kiinni.
Ei koko ajan tietty, mutta usein. Ja kahviloissa istuvat ihan samasssa pöydässä ja juttelevat ja hymyilevät normaalisti. Ei ole tuollaista idioottimaista teinikulttuuria kuin Suomessa tuntuu monessa paikassa olevan...
Tsemppiä vaan ap:lle, voin vaan kuvitella, että ottaa pattiin!
vai etkö muista millaista on olla teini? Kuuluu ihan asiaan hävetä omia vanhempiaan ja oikeasti ei kukaan 13-vuotias kävele äitinsä kanssa käsi kädessä yhtään missään. Koita nyt ymmärtää että sun lapset kasvaa.
Mutta voishan sitä edes käyttäytyä asiallisesti. En mä tuppaa itseäni väkisin hänen seuraansa, yritän olla mahdollisimman neutraali ja silti saan tuollaista käytöstä katsella. Ei meidän lähipiirissä ole vanhemmatkaan lapset käyttäytyneet tuollalailla, tämä meidän draamaqueen on ainoa laatuaan.
Tuo on aivan normaalia murkkukäytöstä. Asiallisuutta voit vaatia siinä määrin, että murkku ei huutele, ärjy tai puhu rumia julkisilla paikoilla, mutta pikkuäksyily ja ilmeily kannattaa kyllä ohittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minnekään, kävelee toista puolta katua jos jostain syystä olemme saamaan paikkaan menossa, häpeää jos tervehdin sen kavereita kun ne tulee kylään jne. Jos menemme hänelle vaatteita shoppailemaan, niin kuljemme eri matkaa (samalla autolla toki mennään, mutta erotaan heti ostoskeskuksessa), ja minut kutsutaan paikalle siinä vaiheessa, kun on maksamisen aika.
On sillä joskus parempiakin päiviä, mutta tuossa iässä on kuitenkin normaalia, että omat vanhemmat on tosi noloja ja niitä hävetään. Se kuuluu osana kasvamiseen, lapsen täytyy irrottautua vanhemmista, ja mitä tiiviimpi suhde on ollut, sitä vaikeampaa irtaantuminen on ja sitä rajumpia keinoja lapsen täytyy käyttää (ei lapsi sitä toki tietoisesti tee, siitä vanhemmat vaan on noloja, ei se itse ymmärrä sen olevan yksi vaihe irtautumisessa).
Yritä siis vaan kestää, se menee kyllä ohi muutamassa vuodessa. Ja varaudu siihen, että muitakin ikäviä juttuja tulee vastsaan, teini-ikä on tosi rankaa aikaa monille vanhemmille =).Minusta vanhempien tärkein tehtävä on kunnioittaa nuorta silloinkin, kun sen mielipiteet ja käytös on hölmöä, mutta vetää rajat kuitenkin ylilyönnelle, ja kannatta tarkasti miettiä, mikä on ylilyönti ja mikä ei, koska ihan kaikkea ärsyttävää ei vaan voi kieltää, jotain on vaan pakko sietää vaikka ärsyttää....
Mistä ihmeestä se johtuu? Olisko jotenkin noloa että piti vanhempien kanssa joutua ostoksille niinkuin peikkupennut, eikä muka itse kyenneyt vai mitä? Hävettää ja ihmetyttää nyt itseä se aika.
Onneksi omat teinit lähtee ihan mielellään mukaan joka paikkaan, enkä ole huomannut kaveripiirissäkään sellaista vanhempien häpeämistä.
Kauniisti nuo tervehtii aikuisia ja jää ihan juttelemaankin. Toisaalta olen vähän ihmeissäni, koska odotin jotain kapinointia tai outoa käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä ns. hyvien perheiden lapset kävelee hymyssä suin äitiensä ja isoäitiensä kanssa. Pojat menee käsi kynkkää ja tytöt saattaa pitää kädestä kiinni. Ei koko ajan tietty, mutta usein. Ja kahviloissa istuvat ihan samasssa pöydässä ja juttelevat ja hymyilevät normaalisti. Ei ole tuollaista idioottimaista teinikulttuuria kuin Suomessa tuntuu monessa paikassa olevan... Tsemppiä vaan ap:lle, voin vaan kuvitella, että ottaa pattiin!
Tuon tyylinen käytös on jo kestänyt vuosia, pahenee vain koko ajan. Huumorilla olen tähän saakka pärjännyt, mutta nyt tuli jostain syystä seinä vastaan.
Tyttö kuitenkin haluaa mun kanssa ostoksille, ainakin vielä, joten täytynee se vanhempana kestää.
No, nyt mä tiedän mitä mulla on edessä vielä kahden nuoremman lapsen kanssa. =)
kerran isäni ja äitini saivat päähänsä että mennään koko perheellä kahville erääseen kahvilaan, joka oli koulukavereideni/yläastelaisten suosittu ajanvietepaikka. (ei mikään nuorisokahvila, kaikille se oli tarkoitettu, mutta pienellä paikkakunnalla nuoret siellä notkui kun ei ollut muutkaan paikkaa)
Oltiin siis kauppareissulta tulossa. Mä aloin autossa äänekkäästi ja kauhuissani protestoimaan, että ei varmaan mennä. Pitivät päänsä, ja mä sitten protestiksi istuin autossa yksin odottamassa sillä aikaa kun muut meni kahville, en KEHDANNUT mennä heidän kanssaan sinne kahvilaan, kun ajattelin että joku luokkakaveri tai joku muu yläasteeltamme näkee mut koko perheen kanssa yhdessä kahvilla.
Mun mielestä se olisi ollut TODELLA NOLOA!!
Istuin siellä autossa sitten ja odottelin, ja toivoin, ettei kukaan huomaa mua autostamme ja yhdistä kahvilassa kahvittelevaan muuhun perheeseeni :D
Nyt naurattaa, mutta silloin se vaan oli jostain syystä ihan oikeasti kauhea paikka :D
Enkä mä ollut edes mikään angstiteini, melko kiltti, mutta vanhempien seurassa EI vaan voinut näyttäytyä julkisesti! Omat vanhemmat kun oli vaan jotenkin niin epäcooleja kuin olla ja voi, vaikka näin jälkeenpäin ajatellen eivät he eronneet muiden vanhemmista millään tavalla.
Itselläni on vanhin lapsi nyt 9 v. ja odottelen "mielenkiinnolla" mitä meillä tapahtuu muutaman vuoden päästä ja kuinka noloksi kalkkikseksi sitten yhtäkkiä muutunkaan :D
Alue: Aihe vapaa
vai etkö muista millaista on olla teini?
Kuuluu ihan asiaan hävetä omia vanhempiaan ja oikeasti ei kukaan 13-vuotias kävele äitinsä kanssa käsi kädessä yhtään missään.
Koita nyt ymmärtää että sun lapset kasvaa.