Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Rakastumassa toiseen.. Missä vaiheessa ero?
22.03.2011 |
Tilanne on todella paska ja mä tiedän että olisi pitänyt jo alunperin olla lähtemättä koko juttuun mutta tässä suossa nyt ollaan kuitenkin.
Pitkä parisuhde oman miehen kanssa, ja suhteesta suurin osa on mennyt todella huonosti. Vasta viime vuosina ollut tasaista, rauhallista eloa, arki on ihan mukavaa yhdessä, ei riidellä juurikaan, K18-juttuja ja läheisyyttä on. Toisaalta riidattomuus voi johtua siitäkin etten piittaa suututtaa häntä koska en halua kuulla haukkumista. Mies on ollut myös fyysisesti väkivaltainen mutta viimeisestä väkivallanteosta on aikaa 4 vuotta. Hän käy terapiassa ja on muuttunut paljon mutta luottamusta meillä ei enää ole ollut vuosiin, puolin eikä toisin. Siitä huolimatta meillä on yllättävänkin mukavaa yhdessä ja erikseen eikä pelätä turhia. Mielestäni rakastankin miestäni vaan onko tämä sitten rakkautta vaan vain tottumusta toiseen.
6 vuotta sitten ihastuin ensisilmäyksellä mieheni työkaveriin ja hän minuun. Oli kuin salamanisku. Pari vuotta meni ihmetellessä ja sitten pahan omassa liitossani olevan kriisin aikana laitoin tuolle toiselle miehelle viestin. Siitä alkoi viestittely joka on kestänyt näihin päiviin asti. Tosin kolme kertaa ollaan yritetty tätä lopettaa, eka kerralla tauko kesti puoli vuotta, kahdella kerralla vain 1-2 kuukautta. Sitten ollut taas pakko tietää mitä toiselle kuuluu. Mieskin on sanonut että hän ei missään nimessä halua lopettaa kokonaan yhteydenpitoa. Ei olla viestitelty jatkuvasti vaan 0-5 viestiä kuukaudessa. Ollaan paljastettu tunteemme ja että molemmat haluais enemmän mutta kun tilanne on mikä on (molemmat naimisissa) niin ei voi mitään. Muuten viestittelymme on kuulumisten vaihtoa, viikonloppusuunnitelmista ja työjuttuja ja lasten harrastuksista ym puhelemista, pitkälti vain kaverillista ja ajattelin pitkään että miehen tunteet onkin enää vain kaverilliset. Koskaan ei tapailtu kaksistaan ja järjestetysti tai soiteltu ja viestitkin tapahtui vain sähköpostilla.
Joulukuussa kaikki muuttui, osuttiin samaan tanssipaikkaan ja hän haki mua tanssimaan. Ekaa kertaa saatiin jutella ns kaksistaan ja jutut osui todella hyvin yksiin. Vain kaksi tanssia mutta se jäi kaihertamaan molempia... Viestit muuttui hieman läheisemmäksi ja lämpimämmiksi vaikka flirttiä tms ei ollut edelleenkään. Sitten tammikuussa hän paljasti että haaveilee tapaamisesta vaikka tietää että koko homma pitäis lopettaa. Tunteet ja järki taistelee. Sama tilanne mulla. Olen ehdotellut soittamista jo vuosia mutta sen rajan yli ei olla menty.
Kunnes viime viikolla hän soitti mulle yhtä työasiaa jota ei olisikaan voinut hoitaa sähköpostitse. Ekaa kertaa siis puhuttiin puhelimessa ja kun työasia oli hoidettu, kysyin muuten kuulumisia ja juteltiin vielä melkein puoli tuntia. Oli aivan ihanaa jutella, ihan liiankin ihanaa vaikka aiheina olikin taas ihan yleiset asiat joista olis voinut jutella kenen kanssa tahansa.
Asiat muuttuu ja mua kauhistuttaa, ei musta pitänyt olla tällaiseen. On vain ajan kysymys milloin soitetaan uudelleen ja milloin tavataan ihan järjestetysti ja kaksistaan, tosin siihen voi hyvin mennä vuosikin. Molemmista on alkanut tuntua sille että tästä voi vielä tulla jotain mutta molemmat taistelee tätä vastaan.
Tunnemme siis toistemme puolisotkin, eivätkä he tiedä tästä mitään.
Apua? Tiedän jo olevani huono vaimo, pettäjäpaska ja vaikka mitä joten...
Kommentit (34)
haluat säilyttää itsekunnoituksesi, yrittää erota mahdollisimman sovussa ja toimia "oikein", niin sinä ensin eroat, sitten käsittelet erosi ja vasta piiiiitkän ajan päästä aloit suhteen tämän miehen kanssa.
ja lisäksi odotat että tämä uusi mies on eronnut myös. Vai pelottaako että eroat miehestäsi "turhaan", eli uusi mies ei sitten jätäkään perhettään ja jäät nuolemaan näppejäsi1???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olishan se turhaan eroamista sitten jos ei yhteen mentäisikään, se on ihan totta.
No olishan se turhaan eroamista sitten jos ei yhteen mentäisikään, se on ihan totta.
vastasit itse itsellesi. Mielestäni silloin ei tule erota jos haluat sitä vain siinä tapauksessa että saat tuon uuden miehen. Haluat kuitenkin pitää vanhaa miestäsi varalla.
liian myöhään jo, eli mitä väliä?
Arvostatko nykyistä miestäsi kuinka paljon?
No en varsinaisesti varalla, meillähän on perhe ja sitä pyöritetään yhdessä ainakin toistaiseksi. Kunnes ero tulee tavalla tai toisella ja syystä tai toisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toivottavasti miehes jättää sinut ja jäät yksin.
Onhan tuo yksi vaihtoehto. Mä en ole jättänyt miestäni siksi että hän on pettänyt (mitä on tapahtunut monta kertaa) ja tässä ollaan muutenkin yhdessä sillä periaatteella että _toistaiseksi_.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miehesi työkaveri soitti sulle työasiaa, jota ei voinut hoitaa sähköpostitse?"
Juuri niin. Mieheni oli ns.jäävi sitä asiaa hoitamaan ja sähköpostitse ei saa kertoa asioita joihin liittyy esimerkiksi asiakkaiden nimiä ja hetuja ym.
ensiksikin olet vasta ihastumassa tähän mieheen. Ette ole edes tapailleet kahdestaan puhumattakaan siitä että olisitte olleet sängyssä. Tästä kaikesta on pitkä matka vielä suhteeseen ja kokemuksesta tiedän senkin, että ainakin minulla ja miesystävälläni, vaikka meillä olikin monivuotinen rinnakkaissuhde taustalla ja se antoi kummallekin voimaa erota huonosta suhteesta, niin kun sitten vuoden sisällä kumpikin erottiin omista liitoistamme, niin se olikin yhtäkkiä uuden kriisin paikka.
Vaikuttaisi siltä, että tämä uusi ajatustenvaihtotuttavuutesi on saanut näkemään miehesi entistä huonommassa valossa ja ikään kuin jo luovuttamaan hänen suhteensa.
Mieti vielä. Et selvästi ole vielä valmis eroamaan, mieskin on muuttunut myönteisempään suuntaan. Etkä tunne tätä uuttakaan. Ole nyt ihan rauhassa avioliitossasi, tee senkin eteen jotakin ja koeta katsella sitä myönteisesti. Tapaile ihan oikeasti myös tuota uutta tuttavaasi, mene sänkyyn hänen kanssaan, muuta haavekuvasi realistiseksi.
Aika näyttää, millaiseksi suhteesi mieheesi muokkautuu ja millaiset kasvot uusi tuttavasi näyttää, alkaako hän tuntua vielä oudommalta kuin miehesi, silloin sinun on helppo tehdä ratkaisu ja olet oppinut jotakin ja jos edelleen tuntuu siltä että uusi mies on unelmien ihminen, niin siitä vaan sitten eroamaan tai olemaan sitten yksin ja ehkä etsimään uusi mies. Ehkä vuoden päästä olet jo paljon viisaampi.
Äläkä mene kertomaan miehellesi mitään tuttavastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä en ole ihminen joka ylipäätään hinkuaa sänkyhommiin :D Ne ei ratkaise mulle mitään vaan ihan muut asiat.
Siinä olet väärässä ettäkö tämä uusi "suhde" olisi saanut näyttämään mieheni huonommassa valossa, päinvastoin. Meillähän menee mieheni kanssa paremmin kuin koskaan, ei enää riidellä ym. Mutta luottamusta meillä ei ole ollut pätkääkään lähes 10 vuoteen, mies on pettänyt mua todistettavasti 9 kertaa ja ehkä enemmänkin. Suhteemme on siis yllättävän hyvä siihen nähden mutta tiedän ettei tämä ikuisesti kestä, tässä ollaan perheen takia. Mieheni tietää sen myös.
Ja niin mäkin olen ajatellut että pikkuhiljaa tässä on edetty ja kai se niin jatkuukin...
Teidän koko suhteenne on kiero kuin korkkiruuvi. Voit siis tehdä mitä tahansa. Huonommaksi tuskin enää menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se aika olennainen asia. Ja mitä tarkoitit sillä, kun sanoit että ero olisi turha jos et saisi tätä uutta miestä? Jos kuitenkin joka tapauksessa olette eroamassa miehesi kanssa?
uudenkin kanssa tulee vittumainen arki ja ongelmat. usko mua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloituksessa kirjoitin kyllä ettei luottamusta ole ollut vuosiin ja että on ollut henkistä ja fyysistä väkivaltaa miehen taholta mutta nyt pari vuotta mennyt ok, tosin osaltaan johtuu siitä etten viitsisikään suututtaa miestä. Koitin kirjoittaa mahdollisimman lyhyesti vaikka pitkä tuosta silti tuli ja aattelin että luottamuspulan syy on selvä- se että se on mennyt :D
Mutta siis jos ei tätä uutta miestä olisi niin tuskin edes miettisin eroa ennen kuin lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Sitten kyllä. Tämä arjen ja kodin ja perheen pyörittäminen käy multa ja mieheltä kuitenkin ihan hyvin ja meillä on mukavaakin yhdessä vaikka yksi liian iso asia eli luottamus puuttuu.
"uudenkin kanssa tulee vittumainen arki ja ongelmat. usko mua. "
En mä kyllä suostu uskomaan että kaikki miehet on ainakin jossain vaiheessa suhdetta henkisesti ja fyysisesti väkivaltaisia ja pettävät.
Joo mäkin petän nyt mutta meni sentään yli 10 vuotta täysin uskollisena, toisin kuin mies.
eikä väkivaltaa ole, niin ksvattakaa lapset aikuisiksi ja nauttikaa perheestänne. Sen jälkeen voitte erota ihan hyvillä mielin, jos se on kuitenkin teillä lopullinen tarkoitus.
toisaalta noinkin. Sitten taas mietin onko se oman elämänsä hukkaamista jos hylkää kenties mahdollisuuden olla oikeasti onnellinen? Eihän sitä tiedä mutta ainakin asia jäisi kaihertamaan jos jää omaan suhteeseen ihan vain lasten takia.
ei saa olla syy eroosi nykyisestä miehestä, sehän olisi silloin laastarisuhde. Etene askel kerrallaan, eli eroa ensin. Älä odota tai oleta että toinen tekisi samoin.
Alue: Aihe vapaa
haluat säilyttää itsekunnoituksesi, yrittää erota mahdollisimman sovussa ja toimia "oikein", niin sinä ensin eroat, sitten käsittelet erosi ja vasta piiiiitkän ajan päästä aloit suhteen tämän miehen kanssa.