Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tunkeisivatko vanhempasi naapuriisi asumaan kiellostasi huolimatta?
07.05.2011 |
Olen joutunut harmittavaan tilanteeseen vanhempieni kanssa. Asumme samalla paikkakunnalla ja he etsivät nyt uutta asuntoa. He pitävät kovasti meidän asuinalueestamme ja ovat nyt kovasti kiinnostuneet juuri siitä. Äitini kysyi, että mitä tykkäisin, jos he muuttaisivat samaan tai naapuritaloyhtiöön, joiden kanssa meillä on yhteinen pihapiiri. Sanoin ihan kauniisti, mutta suoraan, etten halua.
Vanhempieni motiivina naapuriin muuttoon ei lainkaan ole pääsy lähelle meitä. Ainoastaan se, että meidän asuinalueemme on heidän mielestään kunnan viihtyisin. Vanhempani eivät auta meitä mitenkään missään asiassa, joten siksikään en "tarvitse" heitä tähän. Ja toisaalta äitini on hirvittävän utelias ja todennäköisesti seisoisi joka päivä pihassamme seuraamassa, mitä meillä tapahtuu. Onko minulla oikeus sanoa todella vihaisesti, että voisitteko kunnioittaa toivettani omasta rauhasta? Voisitko kuvitella, että omat vanhempasi tunkeisivat naapuriisi vasten tahtoasi?
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaan muiden mielipidettä, koska omat ajatukseni kulkevat vain kehää tässä asiassa. Olenko hakoteillä, jos minusta vanhempieni pitäisi kuunnella minunkin tahtoani?
Ap.
Tuskinpa itsekään kuuntelisit heitä jos tilanne olisi toisinpäin, vaan asettaisit etusijalle teidän omat tarpeet ja asunnon viihtyvyyden. Sitten kiukuttelisit palstalla kuinka itsekäs äiti sulla on, kun yrittää puuttua sun perheen asunnonhankintaan. :=DDD
Kaipaan muiden mielipidettä, koska omat ajatukseni kulkevat vain kehää tässä asiassa. Olenko hakoteillä, jos minusta vanhempieni pitäisi kuunnella minunkin tahtoani?
Ap.
Tuskinpa itsekään kuuntelisit heitä jos tilanne olisi toisinpäin, vaan asettaisit etusijalle teidän omat tarpeet ja asunnon viihtyvyyden. Sitten kiukuttelisit palstalla kuinka itsekäs äiti sulla on, kun yrittää puuttua sun perheen asunnonhankintaan. :=DDD
Tietenkin on niin, että jokainen saa päättää ihan itse missä asuu. Haen tässä kuitenkin jotain sellaista perusperiaatetta, että miten vanhempien tulisi ottaa huomioon aikuisen lapsensa mielipide. Toistepäin en pysty kuvittelemaan tilannetta, sillä unelma-asuntoni ei koskaan sijaitse lähellä sitä, missä vanhempani asuvat. He olisivat sen asunnon suurin vika, enkä menisi sellaista kotia edes katsomaan koskaan.
Ap.
samaan pihapiiriin tai taloyhtiöön, ovat juuri sitä uteliasta tyyppiä, josta ei tiedä, että mitä kaikkea saisivat päähänsä.
Itse varmaan yrittäisin ohjailla sen saman alueen sisällä jonnekin kauemmas, etsiä ilmoituksia kauempana olevista asunnoista ja yrittää saada innostumaan niistä.
ellei olisi juuri muuttamassa siskoni naapuriin. Meillä ei siis aikuisten lasten mielipidettä kunnioiteta vaan vastaus on "äiti on aina äiti". Itse antaisin muuttaa ja kävisin aina silloin tällöin vieraisilla. "nyt kun ootte näin lähellä niin voitte varmaan hoitaa petteriä hetken", " hei tulin vaan lainamaan jotakin" jne. Josseivat siinä tuulisi muuttomielelle niin muuttaisin itse.
Järkipuhetta on ainakin minun äidille aivan turha jankuttaa ja siitä tulisi vaan paha mieli kummallekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sun vanhemmat ei kuuntele sun mielipidettä, niin toivottavasti se asunto ei ole sun unelmien kämppä. Vastaavassa tilanteessa seuraava muuttoauto kurvaisi meidän ovelle.
Hankala juttu, koska kyllähän vanhempasi saavat ostaa asunnon mistä haluavat. Toisia ihmisiä pitäisi kuitenkin heidänkin kunnioittaa. Ja minusta kamalin tapa on ängätä asumaan omien lastensa naapuriin.
OIkeastiko kuvittelet, että vanhemmillasi on elämänsä loppuun asti velvollisuus elää niin kuin sinä tahdot? Että lapsen saaminen ja etenkin tämän aikuisuus on vanhemmille vahva vankila, jossa on pakko toimia juuri niin kuin lapsi tahtoo?
Minusta olisi kamalaa, jos joku lapsistani olisi noin itsekäs! Vai onko sinulla oikeus valita ihan kaikki naapurisi, määrätä asukkaiden koulutustaso, ikä, tulot jne. vai koskeeko tämä naapurivalinta vain omia vanhempia?
Toivottavasti saa lähellesi oikein karmeita tapauksia, joiden ansiosta elämäsi siellä unelmataloyhtiössä olisi mahdollisimman vaivalloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi asun niin kalliilla alueella, ettei äidilläni ole tähän varaa.
OIkeastiko kuvittelet, että vanhemmillasi on elämänsä loppuun asti velvollisuus elää niin kuin sinä tahdot? Että lapsen saaminen ja etenkin tämän aikuisuus on vanhemmille vahva vankila, jossa on pakko toimia juuri niin kuin lapsi tahtoo? Minusta olisi kamalaa, jos joku lapsistani olisi noin itsekäs! Vai onko sinulla oikeus valita ihan kaikki naapurisi, määrätä asukkaiden koulutustaso, ikä, tulot jne. vai koskeeko tämä naapurivalinta vain omia vanhempia? Toivottavasti saa lähellesi oikein karmeita tapauksia, joiden ansiosta elämäsi siellä unelmataloyhtiössä olisi mahdollisimman vaivalloista.
lisäksi ihmettelen, että kuinka kiinni oikein olet vielä vanhemmissasi jos vanhempien asuminen samalla alueella ahdistaa. Jos olisit aikuinen ja itsenäinen ei sinua moinen hetkauttaisi. Sinänsä húvittavaa, että aikuinen lapsi kieltää vanhempiaan muuttamasta tietylle alueelle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiellosta huolimatta mutta mielelläni ottaisin asumaan tähän lähelle, koska en halua muuttaa heidän lähelleen. Paljon huolehtimista jo tarvitaan kun kahdeksankymppisistä kyse...Nyt matkustan kaukana hoitamassa.
Olen koko ikäni joutunut ottamaan huomioon vanhempani, eivät he minua. Äitini on ollut todellinen riippakivi elämässäni aina. Olen jo lapsena ollut muiden lasten ja osin aikuistenkin taholta syrjittynä, koska äitini on ihan yleisesti ollut "hankala ihminen". Kun aikuistuin ja perustin perheen, olen pikkuhiljaa päässyt irti hänen vaikutuspiiristään. On ollut todella vapauttavaa tulla otetuksi vastaan muiden taholta omana itsenään, ei "sen hullun akan" lapsena.
Koen äärettömän ahdistavana, että äitini muuttaisi naapuriin, ei siis pelkästään samaan kaupunginosaan, vaan ihan samaan pihaan! Nuorena tyttönä ollessani hän aina kurkki ulkoa käsin huoneeseeni, jos olin siellä kavereiden kanssa ja jotenkin pelkään, että sama alkaisi taas.
Taisin olla typerä, kun luulin, että täällä saisi asiallista kommenttia. Ongelma on kuitenkin minulle suuri ja tärkeä ja koska välillä haluan peilata ajatuksiani muiden ajatuksiin, turvauduin tähän palstaan. Olen tosin kyllä oppinut, että ihmiset ja äiditkin ovat kovin erilaisia. Opin ymmärtämään mitä äidinrakkaus tarkoittaa, kun sain omia lapsia. Sitä ennen olin ihan tosissani pitänyt koko sanaakin täytenä höpinänä. Ehkä sellaisen ihmisen, joka lapsena oppi jo sanan merkityksen, on vaikea ymmärtää näkökantojani?
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen koko ikäni joutunut ottamaan huomioon vanhempani, eivät he minua. Äitini on ollut todellinen riippakivi elämässäni aina. Olen jo lapsena ollut muiden lasten ja osin aikuistenkin taholta syrjittynä, koska äitini on ihan yleisesti ollut "hankala ihminen". Kun aikuistuin ja perustin perheen, olen pikkuhiljaa päässyt irti hänen vaikutuspiiristään. On ollut todella vapauttavaa tulla otetuksi vastaan muiden taholta omana itsenään, ei "sen hullun akan" lapsena. Koen äärettömän ahdistavana, että äitini muuttaisi naapuriin, ei siis pelkästään samaan kaupunginosaan, vaan ihan samaan pihaan! Nuorena tyttönä ollessani hän aina kurkki ulkoa käsin huoneeseeni, jos olin siellä kavereiden kanssa ja jotenkin pelkään, että sama alkaisi taas. Taisin olla typerä, kun luulin, että täällä saisi asiallista kommenttia. Ongelma on kuitenkin minulle suuri ja tärkeä ja koska välillä haluan peilata ajatuksiani muiden ajatuksiin, turvauduin tähän palstaan. Olen tosin kyllä oppinut, että ihmiset ja äiditkin ovat kovin erilaisia. Opin ymmärtämään mitä äidinrakkaus tarkoittaa, kun sain omia lapsia. Sitä ennen olin ihan tosissani pitänyt koko sanaakin täytenä höpinänä. Ehkä sellaisen ihmisen, joka lapsena oppi jo sanan merkityksen, on vaikea ymmärtää näkökantojani? Ap.
vaan sinä itse, joka et kykene kantamaan vastuuta omasta elämästäsi vaan siirrät sen vastuun äidillesi. Sinä ole sinä, teet omat ratkaisusi, elät oman elämäsi. Äitiin vetoaminen kertoo vain sen, että et uskalla kantaa vastuuta.
Minä olen asunut pitkiä aikoja jopa niin, etten ole antanut osoitettani.
Heti jos päästän vähänkään lähelle - tyyliin kutsun lapsen synttäreille - alkaa tuo tunkeilu.
Minun äitini mm. nuuski ominpäin täällä meidän asuinalueella lasten leikkipuistot. Ilmeisesti tarkoitus oli mennä "tervehtimään" lapsiani kun he ovat siellä.
Hän tutkii postini, jos hän on kylässä ja käännän selkäni. Ihan mainiosti voisi tulla ikkunan taa kurkistelemaan, jos asuisimme niin alhaalla... Soitteli jo nyt omin päin naapureillemme. Ja puhuu ystävistämme ja lasten kavereista aivan kuin nämä olisivat jotenkin osa hänen elämäänsä, eivätkä meidän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen koko ikäni joutunut ottamaan huomioon vanhempani, eivät he minua. Äitini on ollut todellinen riippakivi elämässäni aina. Olen jo lapsena ollut muiden lasten ja osin aikuistenkin taholta syrjittynä, koska äitini on ihan yleisesti ollut "hankala ihminen". Kun aikuistuin ja perustin perheen, olen pikkuhiljaa päässyt irti hänen vaikutuspiiristään. On ollut todella vapauttavaa tulla otetuksi vastaan muiden taholta omana itsenään, ei "sen hullun akan" lapsena. Koen äärettömän ahdistavana, että äitini muuttaisi naapuriin, ei siis pelkästään samaan kaupunginosaan, vaan ihan samaan pihaan! Nuorena tyttönä ollessani hän aina kurkki ulkoa käsin huoneeseeni, jos olin siellä kavereiden kanssa ja jotenkin pelkään, että sama alkaisi taas. Taisin olla typerä, kun luulin, että täällä saisi asiallista kommenttia. Ongelma on kuitenkin minulle suuri ja tärkeä ja koska välillä haluan peilata ajatuksiani muiden ajatuksiin, turvauduin tähän palstaan. Olen tosin kyllä oppinut, että ihmiset ja äiditkin ovat kovin erilaisia. Opin ymmärtämään mitä äidinrakkaus tarkoittaa, kun sain omia lapsia. Sitä ennen olin ihan tosissani pitänyt koko sanaakin täytenä höpinänä. Ehkä sellaisen ihmisen, joka lapsena oppi jo sanan merkityksen, on vaikea ymmärtää näkökantojani? Ap.
vaan sinä itse, joka et kykene kantamaan vastuuta omasta elämästäsi vaan siirrät sen vastuun äidillesi. Sinä ole sinä, teet omat ratkaisusi, elät oman elämäsi. Äitiin vetoaminen kertoo vain sen, että et uskalla kantaa vastuuta.
Mistä en kanna vastuuta?
Ap.
Asutaan lähes vierekkäisissä taloissa vanhempiemme kanssa. Me muutimme tähän myöhemmin kuin vanhempani. Vanhempani tosin muuttivat satojen kilometrien päästä noin 1 km päähän meistä ensin, mutta me hilauduttiin tuo 950 m sitten vielä lähemmäs.
Ei ole mitään ongelmia meillä yksityisyyden suhteen. Kumpaankaan suuntaan emme mene ilman lupaa kysymättä ensin puhelimella. Toisaalta on aivan ihana, kun vanhempani ovat ihan tuossa lähellä.
Pikkuisen huonolta käytökseltä kuulostaa tuollainen vihaisuuskin. Ettekö voi sopia pelisäännöistä, että miten sitten elelette, jos elelette lähekkäin? Kyllä kai vanhemmillasi on oikeus muuttaa mihin tahansa haluavat? Toisaalta teilläkin on oikeus kotirauhaan. Mutta kyllä kai nyt nämä asiat ovat ihan normaaleita ja hyvään käytökseen kuuluvia kuitenkin?
Totesin vaan kylmasti, etta sitten me myydaan asunto pois. Saavat asua lahella, mutta ei ihan naapurissa.
Asutaan lähes vierekkäisissä taloissa vanhempiemme kanssa. Me muutimme tähän myöhemmin kuin vanhempani. Vanhempani tosin muuttivat satojen kilometrien päästä noin 1 km päähän meistä ensin, mutta me hilauduttiin tuo 950 m sitten vielä lähemmäs.
Ei ole mitään ongelmia meillä yksityisyyden suhteen. Kumpaankaan suuntaan emme mene ilman lupaa kysymättä ensin puhelimella. Toisaalta on aivan ihana, kun vanhempani ovat ihan tuossa lähellä.
Pikkuisen huonolta käytökseltä kuulostaa tuollainen vihaisuuskin. Ettekö voi sopia pelisäännöistä, että miten sitten elelette, jos elelette lähekkäin? Kyllä kai vanhemmillasi on oikeus muuttaa mihin tahansa haluavat? Toisaalta teilläkin on oikeus kotirauhaan. Mutta kyllä kai nyt nämä asiat ovat ihan normaaleita ja hyvään käytökseen kuuluvia kuitenkin?
Vuosien saatossa kaikki hänen ystävänsä ovat jättäneet hänet, koska kukaan ei jaksa sellaista persoonaa, joka hän on. Hänen kanssaan ei myöskään voi sopia pelisäännöistä, koska hänen mielestään hän käytöksessään ei ole mitään vikaa. Saan aikaan verisen riidan, jos puhunkaan edes jostain pelisäännöistä. Aiemmin sain tuen ja turvan isästäni, kun äidin käytös harmitti. Vanhentuessaan isäni ei enää jaksa puolustaa minua, vaan yrittää luovia äitini kanssa mitenkuten.
Äitini lapsuus oli erittäin traumaattinen ja koko ikänsä hän on kaatanut omat ongelmansa meidän lasten niskaan. Apua ongelmiinsa hän ei ole koskaan hakenut. En enää yli nelikymppisenä millään jaksaisi palata miettimään näitä asioita. Olen jo useamman vuoden elänyt hyvää ja rauhallista elämää.
Ap.
mut mun äiti mököttää vieläkin kun ei suostuttu muuttamaan siskon ja sen miehen kanssa paritaloon.
Pari vuotta sitten sisko ja sen mies halus rakennuttaa paritalon ihan väen vängällä ja jostain syystä olettivat että me halutaan muuttaa heidän kanssaan siihen. Sit alkoi kauhea projekti jonka tarkoitus oli saada meidät muuttamaan siihen ja kun ei muutettu, niin sisko ja äiti ja herra ties ketkä muut suuttuivat.
En mä halunnut asua siskon naapurissa ja vaikka olisin halunnutkin, ei meillä olis ollu rahaa lähteä tuohon projektiin, meillä on aika pienet tulot siskon perheeseen verrattuna. Sitäpaitsi tykätään tästä asunnosta ja alueesta jossa nyt asutaan joten ei ollut syytä muuttaa.
Siskolla on siinä nyt aika hankala naapuri ja äidin mielestä se on nyt mun ja miehen vika, kun siskon elämä naapurin kanssa on hankalaa.
Alue: Aihe vapaa
Kaipaan muiden mielipidettä, koska omat ajatukseni kulkevat vain kehää tässä asiassa. Olenko hakoteillä, jos minusta vanhempieni pitäisi kuunnella minunkin tahtoani?
Ap.