Äidin ja tyttären suhde - isän suhde poikaansa: vaaditko enemmän samalta sukupuolelta?

Kaikkiin on hyvä, mutta erilainen suhde. Tytär on ollut helpoin lapsistani, olemme läheisiä ja kaverillisiakin. Pojat ovat olleet minua kohtaan jotenkin kiihkeämmin rakastavia, myös mustasukkaisia, mutta suhteet heihinkin ovat hyvät. Vanhin pojistani on hiukan pidättyvämpi, eikä kerro eivan niin avoimesti asioistaan, mutta kyse on hänen luonteestaan, ei niinkään sukupuolesta.

En tietenkään vaadi tyttäreltäni enemmän kuin pojiltani.

ap

että kohtelen heitä temperamentin huomioonottaen tasapuolisesti. ;)

Tyttö on aurinkoinen, valoisa hurmaaja. Taiteellinen ja älykäs.



Poika sellainen räkänokka, urheilu kiinnostaa paljon ja koulu menee niin ja näin. Ei ole koskaan halunnut halauksia, eikä halaa.



Isä antaa tytölle periksi ja katsoo hänen touhujaan läpi sormien. Pojalle on ankara. Kai minäkin olen, koska poika hajottaa vaatteita, ei mene hampaanpesullekaan ilman riitelyä. Jatkuvaa rähjäämistä.

Eri sääntöjä tai ylisuojelua ei kuitenkaan ole.

kotitöihin osallistumista ym. Mutta epäilen, että mies vaatisi pojastaan "jotain", mainitsi tästä taannoin, kun toivoi toista tyttöä.

tyttö on vanhempi, rohkea ja reipas, sanavalmis ja puolensa pitävä. Poika on nuorempi, ujompi, hiljaisempi ja hänellä ei ole väliä jos kaveri vie hänen tikkarinsa.



En usko että sukupuolella on merkitystä, lasten isä kohtelee heitä samoin kuin minä, välillä on siskolle sanottava että nyt on veljen vuoro.

Itselläni on tytär ja poika. Sisaruksiini kuuluu myös tyttöjä ja poikia. Kyllä sanoisin, että pääsääntöisesti äidin suhde tyttäreen ja poikaan ovat hieman erilaiset. Ja juuri siten, että poika on hieman "rakkaampi". Varmaan voisi ajatella, että tyttäreltä vaaditaan enemmän. Ja isällä toisinpäin, että sallii enemmän asioita tyttärelleen, kuin pojalleen.



Eipä tässä mitään, mutta kunhan tuon asian tiedostaa, niin se ei pääse kasvamaan ongelmaksi.



Ja siksi toiseksi, mistä luulette, että vaikeat miniä-anoppi-suhteet juontavat juurensa? Anopin omaa poikaa viedään ja siitä ollaan tarkkana. Tyttäristä ei niin väliä, niin vävy saa hieman enemmän vapauksia.

Itselläni on tytär ja poika. Sisaruksiini kuuluu myös tyttöjä ja poikia. Kyllä sanoisin, että pääsääntöisesti äidin suhde tyttäreen ja poikaan ovat hieman erilaiset. Ja juuri siten, että poika on hieman "rakkaampi". Varmaan voisi ajatella, että tyttäreltä vaaditaan enemmän. Ja isällä toisinpäin, että sallii enemmän asioita tyttärelleen, kuin pojalleen. Eipä tässä mitään, mutta kunhan tuon asian tiedostaa, niin se ei pääse kasvamaan ongelmaksi. Ja siksi toiseksi, mistä luulette, että vaikeat miniä-anoppi-suhteet juontavat juurensa? Anopin omaa poikaa viedään ja siitä ollaan tarkkana. Tyttäristä ei niin väliä, niin vävy saa hieman enemmän vapauksia.

Poika ei ole minulle tytärtä rakkaampi, mutta ainakin minun poikani on rakkaudessaan minua kohtaan kiihkeämpi ja mm. mustasukkaisempi miehelleni. Anopiksi en ole vielä päässyt, mutta kovasti yritän kasvattaa lapsiani niin, että heistä voisi tulla hyviä puolisoita ja vanhempia.

Itselläni on tytär ja poika. Sisaruksiini kuuluu myös tyttöjä ja poikia. Kyllä sanoisin, että pääsääntöisesti äidin suhde tyttäreen ja poikaan ovat hieman erilaiset. Ja juuri siten, että poika on hieman "rakkaampi". Varmaan voisi ajatella, että tyttäreltä vaaditaan enemmän. Ja isällä toisinpäin, että sallii enemmän asioita tyttärelleen, kuin pojalleen.

Eipä tässä mitään, mutta kunhan tuon asian tiedostaa, niin se ei pääse kasvamaan ongelmaksi.

Ja siksi toiseksi, mistä luulette, että vaikeat miniä-anoppi-suhteet juontavat juurensa? Anopin omaa poikaa viedään ja siitä ollaan tarkkana. Tyttäristä ei niin väliä, niin vävy saa hieman enemmän vapauksia.

Ajatteletko, että järjestäen jokainen poika on äidilleen jokaista tytärtä rakkaampi? Että luonteet tms. ei vaikuta asiaan?

Mulla ei ole tyttäriä, mutta kolme poikaa on, ja kyllä mä sydämessäni tiedän kuka heistä on minulle rakkain. Tai en tiedä voinko sanoa ihan noin, mutta yksi heistä koskettaa mussa jotain niin syvällä, ettei kukaan koskaan ole niin tehnyt.

En sinänsä tiedä miksi tämän edes kirjoitin. Omalta kohdaltani voisin kuitenkin kuvitella olevani tyttärestä paljon enemmän huolissaan kuin pojista. Tyttö voidaan "rikkoa" maailmassa niin paljon pahemmin ( kokemusta on), ja myös huono puoliso on naiselle paljon vaarallisempi kuin miehelle. En usko että koskaan tulen olemaan mustasukkainen miniöilleni, en ole koskaan tajunnut miten naiset onnistuu muodostamaan kilpailuasetelman kahden täysin erilaisessa asemassa olevan ihmisen välille.

Toisaalta mun elämäntehtävä ei muutenkaan ole olla mikään huushollska, ei voisi vähempää kiinnostaa, jos joku pitää mua " huonona vaimona". Mun tavoitteet elämässäni on jossain ihan muualla.

suojelevaisemmin ja häntä tekee mieli hoivata enemmän.

Jätti meidät.



Ei ole sisaruksia eikä mitään mieskontakteja.



Poika on mulle etäinen ja en jotenkin voi sietää häntä. Tytär todella rakas.

Itselläni on tytär ja poika. Sisaruksiini kuuluu myös tyttöjä ja poikia. Kyllä sanoisin, että pääsääntöisesti äidin suhde tyttäreen ja poikaan ovat hieman erilaiset. Ja juuri siten, että poika on hieman "rakkaampi". Varmaan voisi ajatella, että tyttäreltä vaaditaan enemmän. Ja isällä toisinpäin, että sallii enemmän asioita tyttärelleen, kuin pojalleen.

Eipä tässä mitään, mutta kunhan tuon asian tiedostaa, niin se ei pääse kasvamaan ongelmaksi.

Ja siksi toiseksi, mistä luulette, että vaikeat miniä-anoppi-suhteet juontavat juurensa? Anopin omaa poikaa viedään ja siitä ollaan tarkkana. Tyttäristä ei niin väliä, niin vävy saa hieman enemmän vapauksia.

Ajatteletko, että järjestäen jokainen poika on äidilleen jokaista tytärtä rakkaampi? Että luonteet tms. ei vaikuta asiaan?

Mulla ei ole tyttäriä, mutta kolme poikaa on, ja kyllä mä sydämessäni tiedän kuka heistä on minulle rakkain. Tai en tiedä voinko sanoa ihan noin, mutta yksi heistä koskettaa mussa jotain niin syvällä, ettei kukaan koskaan ole niin tehnyt.

En sinänsä tiedä miksi tämän edes kirjoitin. Omalta kohdaltani voisin kuitenkin kuvitella olevani tyttärestä paljon enemmän huolissaan kuin pojista. Tyttö voidaan "rikkoa" maailmassa niin paljon pahemmin ( kokemusta on), ja myös huono puoliso on naiselle paljon vaarallisempi kuin miehelle. En usko että koskaan tulen olemaan mustasukkainen miniöilleni, en ole koskaan tajunnut miten naiset onnistuu muodostamaan kilpailuasetelman kahden täysin erilaisessa asemassa olevan ihmisen välille.

Toisaalta mun elämäntehtävä ei muutenkaan ole olla mikään huushollska, ei voisi vähempää kiinnostaa, jos joku pitää mua " huonona vaimona". Mun tavoitteet elämässäni on jossain ihan muualla.

Kaikista naisista ei tule huonoja anoppeja. Ja sitä paitsi useamman pojan äiti ei välttämättä takerru niin pahasti siihen ainokaiseen.

Jos huono puoliso naiselle on vaarallisempi, kuin miehelle, kuinka tietoinen olet siitä, että omat poikasi ovat tulevaisuudessa niitä "hyviä" puolisoita.

Itselläni on tytär ja poika. Sisaruksiini kuuluu myös tyttöjä ja poikia. Kyllä sanoisin, että pääsääntöisesti äidin suhde tyttäreen ja poikaan ovat hieman erilaiset. Ja juuri siten, että poika on hieman "rakkaampi". Varmaan voisi ajatella, että tyttäreltä vaaditaan enemmän. Ja isällä toisinpäin, että sallii enemmän asioita tyttärelleen, kuin pojalleen.

Eipä tässä mitään, mutta kunhan tuon asian tiedostaa, niin se ei pääse kasvamaan ongelmaksi.

Ja siksi toiseksi, mistä luulette, että vaikeat miniä-anoppi-suhteet juontavat juurensa? Anopin omaa poikaa viedään ja siitä ollaan tarkkana. Tyttäristä ei niin väliä, niin vävy saa hieman enemmän vapauksia.

Ajatteletko, että järjestäen jokainen poika on äidilleen jokaista tytärtä rakkaampi? Että luonteet tms. ei vaikuta asiaan?

Mulla ei ole tyttäriä, mutta kolme poikaa on, ja kyllä mä sydämessäni tiedän kuka heistä on minulle rakkain. Tai en tiedä voinko sanoa ihan noin, mutta yksi heistä koskettaa mussa jotain niin syvällä, ettei kukaan koskaan ole niin tehnyt.

En sinänsä tiedä miksi tämän edes kirjoitin. Omalta kohdaltani voisin kuitenkin kuvitella olevani tyttärestä paljon enemmän huolissaan kuin pojista. Tyttö voidaan "rikkoa" maailmassa niin paljon pahemmin ( kokemusta on), ja myös huono puoliso on naiselle paljon vaarallisempi kuin miehelle. En usko että koskaan tulen olemaan mustasukkainen miniöilleni, en ole koskaan tajunnut miten naiset onnistuu muodostamaan kilpailuasetelman kahden täysin erilaisessa asemassa olevan ihmisen välille.

Toisaalta mun elämäntehtävä ei muutenkaan ole olla mikään huushollska, ei voisi vähempää kiinnostaa, jos joku pitää mua " huonona vaimona". Mun tavoitteet elämässäni on jossain ihan muualla.

Kaikista naisista ei tule huonoja anoppeja. Ja sitä paitsi useamman pojan äiti ei välttämättä takerru niin pahasti siihen ainokaiseen.

"Jos huono puoliso naiselle on vaarallisempi, kuin miehelle, kuinka tietoinen olet siitä, että omat poikasi ovat tulevaisuudessa niitä "hyviä" puolisoita."

Poikani ovat vielä alle 10-vuotiaita, joten kaikenlaiset elämän heittelyt ovat toki mahdollisia. Mutta uskoisin heistä tulevan hienoja miehiä, koska ovat jo nyt niin mainioita tyyppejä. Eivät ole aggressiivisia tai väkivaltaisia, ovat empaattisia ja hoivaavia, suhteellisen rauhallisia ja oikeudenmukaisia. Eivät todellakaan mitään enkeleitä, mutta jos nyt näin voi sanoa, niin ovat päästään terveitä tavallisia positiivisia lapsia.

Niin ja heillä on hieno isä, ja useampi hyvä malli perheestä ja parisuhteesta lähipiirissä.

Kyllä mäkin tiedän monia naisia, jotka ovat ihan liian takertuvaisia poikaansa/poikiinsa, eikä siinä yleensä ole väliä montako niitä poikia on. Itse en usko että olisin takertuvainen poikalapseen, vaikka mulla olisi vain yksi sellainen. Ehkä ihan jo sen takia, että en ole koskaan kaivannut miehistä ihailua, enkä koe oikeastaan tarvitsevani erityisesti miehiä tai mieheyttä mihinkään.