Onko kenenkään muun lapset karkailevia ja uhmaavia, vuodesta toiseen?

Käyn lasten kanssa monenlaisissa paikoissa. Osallistun koulujen ja päiväkotien tapahtumiin, lastentapahtumiin, tivoliin jne. Mutta kun se on joka hemmetin kerta perässä JUOKSEMISTA ja haukkana kyttäämistä.



Mitään muuta saa tehdä kuin juosta tuon yhden karkailijan perässä. Kun silmä välttää sekunniksi, on poika jo puolen kilsan päässä ja syöksymässä jorpakkoon. Ei, ei pysy paikoillaan, ei sovitulla alueella, ei tottele.



Pikkuhiljaa hivuttautuu kauemmaksi ja jos en ole huomaavinani, kiihdyttää vauhtia ja juoksee karkuun. Jos kiellän tai pyydän lähemmäksi, nauraa ja lähtee karkuun lujaa. Ja minä perässä. En pysty katsomaan peliä (kun koululainen pelaa), en torilla myyntipöytiä, en yhtään mitään kun sekopäänä juoksen tuon lapsen perässä.



Ja ei ole hetken uhmaa, vaan on tehnyt sitä siitä lähtien kun kävelemään oppi. EN jaksa mennä enää minnekään noiden pikkupaviaanien kanssa. Aitasin pihamme ja pidän ne siinä. Argh.