Lue keskustelun säännöt.
Keittiöpsykologit help: miksi en pysty pitämään
06.05.2011 |
ystävyyssuhteita kuin sellaisten kanssa, joita näen säännöllisesti? Eli jos muutan paikkakunnalta, en jaksa pitää mitenkään yhteyttä sinne jääviin ystäviin. Saan helposti uusia ystäviä uudelta paikkakunnalta jne. En kaipaa vanhoja ystäviä, oikeastaan olen helpottunut kun yhteydenpito jossain vaiheessa katkeaa (kun tajuavat että se on yksipuoleista heidän suunnalta. Muita samanlaisia?
Sama juttu, jos omalla paikkakunnalla jää säännöllinen näkeminen/yhteydenpito jonkun ystävän kanssa pois, en kaipaa tätä.
Kommentit (2)
Minulla siis oli kaiken pohjana huono itsetunto (=ajatus siitä, että eihän kukaan nyt oikeasti pidä minusta, kunhan viettää aikaa kanssani kun ei ole parempaakaan tekemistä). Koska en ajatellut olevani kenellekään kovin tärkeä, en todella uskaltanut kiintyä kehenkään. Ahdistuin pienistäkin ristiriidoista ja välttelin niitä, ja niitä nyt tulee ystävyyssuhteisiin väistämättä kun suhde kestää vuosia.
Toisaalta tuollainen käyttäytymismalli on ihan tyypillistä nuorille, kypsymättömille ihmisille. Maailma on avoin ja oma käyttäytyminen mielihyvähakuista (=uudet tuttavuudet virkistää aina, ja on hauska olla vaiheessa, kun kaikki on uutta ja ihastuttavaa). Jossain vaiheessa, kun oma itsetuntemus kasvaa, ja toisaalta alkaa valjeta, että vanhetessa ystävyyssuhteet nimenomaan vaativat työtä tai niitä ei kohta ole, oma käytöskin muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selkee homma: pelkäät hylätyksi tulemista. Joten hylkäät aina itse ensin.
Jäät paitsi syvistä ihmissuhteista ja kylvät pahaa oloa niille, jotka olisivat välittäneet sinusta muttet anna siihen mahdollisuutta.
Harmi, mutta osasi olet itse valinnut. Halutessasi voit muuttua ja asettaa jatkossa myös itsesi alttiiksi niinkuin muut tähän asti ovat tehneet. Se on aina riski, enkä voi luvata että saavutat sillä mitään, mutta sitten on edes MAHDOLLISUUS. :)