Nyt ymmärrän pienesti niitä jotka viiltelee itseään.

Kyse on siitä että ne ketkä viiltelee ei osaa purkaa ahdistustaan muuten kuin viiltelemällä.

Jos sulla tollanen olo, niin sun pitää miettiä että miten saat purettua ahdistusta ja huonoa oloa.

ei ne suuret puheet vaan pienet teot.

Tosin unohda se fileerausveitsi ja yritä selvitä.

Olen löytänyt saman lohdun.

kuin mielen tuskaa. Se ei kuitenkaan ratkaise mitään, se vain harhauttaa siitä itse pääongelmasta, jota tulisi hoitaa.

joo siitä jää ikuiset arvet. Kannattaa jättää väliin. hakkaa vaikka tyynyä täysiä ja huuda.

Kyse on siitä että ne ketkä viiltelee ei osaa purkaa ahdistustaan muuten kuin viiltelemällä.

Jos sulla tollanen olo, niin sun pitää miettiä että miten saat purettua ahdistusta ja huonoa oloa.

mutta hetkellisesti sitten pitää viiltää uudestaan...kunnes saa oikeeta apua pahaan oloon. Mutta tietysti viiltelyä nyt ei kannata aloittaa mielummin vaikka hekea apua. Vaikka siihenkään ei yleensä löydy voimia heti. Nimim. kokemusta on.

Kyse on siitä että ne ketkä viiltelee ei osaa purkaa ahdistustaan muuten kuin viiltelemällä.

Jos sulla tollanen olo, niin sun pitää miettiä että miten saat purettua ahdistusta ja huonoa oloa.

mutta hetkellisesti sitten pitää viiltää uudestaan...kunnes saa oikeeta apua pahaan oloon. Mutta tietysti viiltelyä nyt ei kannata aloittaa mielummin vaikka hekea apua. Vaikka siihenkään ei yleensä löydy voimia heti. Nimim. kokemusta on.

Ja sanon tämän sillä kokemuksella mikä itselläni on teini-ikäisestä viiltelystä, josta on nyt sitten muistona nolot arvet ikuisesti.

Enemmän siinä on avun pyytämistä muilta salaa itseltään, kuin oikeasti helpotuksen tunteen saamista. Kun ihmisen sietokyky ahdistukselle menee yli ja ei pysty pyytämään apua voi tulla ajatuksia että itsensä viiltely olisi helpottavaa. Itse uskon kyllä siihen että viiltely on epäsuoraa avun pyytämistä.

Kyse on siitä että ne ketkä viiltelee ei osaa purkaa ahdistustaan muuten kuin viiltelemällä.

Jos sulla tollanen olo, niin sun pitää miettiä että miten saat purettua ahdistusta ja huonoa oloa.

mutta hetkellisesti sitten pitää viiltää uudestaan...kunnes saa oikeeta apua pahaan oloon. Mutta tietysti viiltelyä nyt ei kannata aloittaa mielummin vaikka hekea apua. Vaikka siihenkään ei yleensä löydy voimia heti. Nimim. kokemusta on.

Ja sanon tämän sillä kokemuksella mikä itselläni on teini-ikäisestä viiltelystä, josta on nyt sitten muistona nolot arvet ikuisesti.

Enemmän siinä on avun pyytämistä muilta salaa itseltään, kuin oikeasti helpotuksen tunteen saamista. Kun ihmisen sietokyky ahdistukselle menee yli ja ei pysty pyytämään apua voi tulla ajatuksia että itsensä viiltely olisi helpottavaa. Itse uskon kyllä siihen että viiltely on epäsuoraa avun pyytämistä.

minulle ei ollut. En ollut teini viiltäessäni käsiäni silloin kuitenkin kun näin tein niin kyllä helpotti ja paljon. Muistan kun lapsena tapasin viillellä mun naamaa niin silloin oli enemmän ehkä huomion/avun hakusta mutta valitettavasti kukaan ei silloin huomannut pahaa oloani=( joten toimii varmaan monella eri tapaa.

että pitäisi miettiä muita keinoja purkaa ahdistusta ja pahaa oloa.



Mutta mitä ne muut keinot ovat? Jos niitä voi noin vain miettimällä keksiä, niin miksi kaikille viiltelijöille ei ehdotella niitä suoraan, vaan niitä pitäisi itse miettiä?

Varaa lääkäriltä aika ja kerro sille, että tekee mieli viillellä. Eiköhän lääkäri silloin hoida hommansa ja hanki sitä asiaan kuuluvaa apua.

koska kaikki ollaan erilaisia. Jotkut menee kunnon lenkille, toiset puhuu asioista jne.

Joillekin riittää ihan vaan asioiden miettiminen.

Eiköhän sitä kannata miettiä että mikä elämäntilanteessa aiheuttaa noin suurta ahdistusta ja mten siitä voi päästä eroon, tai vähentää sitä.

Ja se että yleensä teinit on niitä jotka viiltelee johtuu varmaan siitä että teinit on vielä huonoja käsittelemään tunteitaan ja heiltä puuttuu avaimet ratkoa niitä ongelmatilanteita.