Kumpi on tärkeämpää? Kumpi parempi?

viihtyykö äiti kotona lasten kanssa vai kaipaako jo töihin.

Onko hän mielellään töissä vai näkisikö lapsia mielummmin?



Ole siihen asti kotona, että pienen on 3v.?

ja jakavat muutenkin, molemmat tienaavat kunnolla ja panostavat kunnolla. Siis ei niin, että naisen työssäkäynti ei tuota mitään.



On aina typerää panna kaikki munat samaan koriin eli sen yhden huoltajan varaan.

Viihtyisin myös töissä, siitä ei ole kiinni.



Isälle sopii kumpi tahansa ratkaisu. Toki hän näkisi lapsia mieluusti enemmän ja jäisi vaikka itse kotiin, mutta yrittäjänä se ei onnistu.



Osittainen molemmilla ei meidän(kään) perheessä ole vaihtoehto.



ap

Mies on yrittäjä ja minunkin työni sellaista ettei siinä voi olla mukana puoliteholla. Meillä on toiminut hyvin se, että mies vie lapset hoitoon kahdeksaksi ja minä haen heidät neljältä. Ilalla ollaan koko porukka kotosalla ja puuhaillaan yhdessä. Onneksi on löytynyt loistava tarha jossa lapset viihtyvät. Muuten olisi kyllä hankalampaa.

Siinä vain on 6 tunnin päiviä tai sitten yhden päivän poissa.

Ei jaksaisi alkaa tästä vääntämään.



Mielelläni kuulisin lisää mielipiteitä tuohon alkuperäiseen kysymykseeni.



ap

ja toimii todella hyvin jos kotiin jäävällä äidilläkin on tuttavia lähistöllä, ettei tarvitse olla aivan yksin.



Vaihtoehto 2 oli ainakin minusta raskas ja väsyin aivan kamalasti.

Miksi pitää vängätä? Mikset vain kerro syytä?



Ja kai sinä itsekin tajuat, että on täysin päätöntä, että mies raataa yötä päivää ja vaimo makaa kotona?

ja joka MAKAA kotona.



Siis sellainen joka hoitaa lapsensa kunnolla,jonka koti on siisti ja joka tekee päivittäin kotiruokaa.



Minusta on uskomatonta,että naiset mollaavat toisia jotka hoitavat lapsensa kotona. Kyllä sekin työstä käy. Juu-u,siitä maksetaan (kotihoidotuki) vaan n.400e/kk ja SAA olla kotona,onhan se ok,mutta silti,ei todellakaan mitään lepolomaa.



Onneksi mulla on mies joka ymmärtää arvostaa minua ja tätä mitä teen kotimme ja lapsiemme hyväksi.



Minusta on ihanaa kun voin olla kotona kun isommat tulevat koulusta,on ihanaa,että pienin saa nukkua aamulla pitkään,on ihanaa,että koti on siisti,rauhallinen ja talous pysyy kurissa tarkalla suunnittelulla ja ruoat on hyviä,lisäaineettomia,terveellisiä kotiruokia.



Ja koska mies käy töissä,hänen ei tarvitse siivota,laittaa ruokaa,kokata,käydä kaupassa,huolehtia laskujen maksusta,hoitaa lapsia (paitsi joskus vkl),tmv.



Ai niin ja mun miehen työ on kevyttä sisätyötä kaverilounaineen kaikkineen.



Kumpikohan meistä pääsee helpommalla??



Mutta kuten sanoin,me ollaan tyytyväisiä meidän ratkaisuun.

se kotiäiti tasan makaa kotona.



Kuvittele itse tilanne, jossa miehelle sattuukin jotain ja _naisen_ pitäisi elättää perheensä. Siinä ei paljon ole apua siitä, että koti on siisti ja lapset syö kotiruokaa. Vai onko?

Sääli, jos lapset viedään hälisevään ryhmään toisten armoille, kun kotona saisivat kasvaa omassa tahdissaan äidin hoivissa.

Koulumaailma koulii lapsia ihan riittävästi, joten varhaislapsuus pitäisi turvata lapsentahtiseen elämään.

lasten kannalta ja sain kodin pysymään kunnossa pihoja myöten.

Mies teki pitkää työpäivää ja hänen ei tarvinnut kotitöihin enää osallistua.

Kun olin kotona, oli oma vapaus suunnitella päivän ohjelma. Välillä pakkasin kaikki lapset autoon ja lähdettiin mummolaan 100km:n päähän.

Mitään kielteistä ei ollut kotiäitinä olemisessa, lapset olivat etusijalla.

Töihin ehti kyllä hyvin myöhemminkin ja työsarka ei ihan kohta lopu. Vuorotteluvapaa olisi tervetullut, sillä olisi ihana olla kotona, kun lapset tulevat koulusta.

Ahaa,vai tätä pointtia tarkoititkin..



Jaa-a,no voin sanoa vain omasta puolestani. Olin oman alan töissäni n.6vuotta ennen lasten saantia. En tehnyt lapsia putkeen vaan kahdessä erässä,ensin nuo koululaiset joiden kanssa kotona 3.5v,sitten töissä 2,5v ja nämä pienemmät nyt ja kotona olen varmaankin taas n.4 vuotta.



Tässä kotona olon ohessa olen netin kautta pystynyt iltaisin ja vapaa-aikana kouluttautumaan hieman lisää,noin 2 kurssia/vuosi,muutama koululla käyty päivä.



Työpaikka odottaa siellä missä ennenkin,tosin näinä aikoina se ei ole mitenkään 100% varmaa,mutta alallani riittää yleensä töitä ja olen valmis myös tekemään muuta työtä jos ei oman alan hommia löydy. Työkokemusta on parin vuoden ajalta muistakin töistä.



Ikää minulla on nyt 34v. Aikaa käydä töissä vielä lastenkin jälkeen aivan mainiosti ja vaikka mieheni kuolisi niin tulot olisivat turvattu,meillä on hyvä,kattava henkivakuutus molemmille ja lisäksi tosiaan itse voisin palata töihin ja palkkani olisi n.300e suurempi kuin mieheni nykyiset tulot.

Siinä vain on 6 tunnin päiviä tai sitten yhden päivän poissa.

Joillakin voi olla niinkin vaativa työ, että 6 h päivässä tai neljän päivän työviikko EI riitä kun 8 h ei aina riitä. Ja tiedän, uravalinnastahan tässä on kyse, mutta ainakin itse haluan haastavan työn enkä mitään aivot-narikkaan työtä.

Mun mielestä olisi surullista että isä näkisi lapsiaan noin vähän.

Tärkeintä on laatu, ei määrä.



Meillä molemmat lyhensi yhdessä vaiheessa, ihan uratykkejä ollaan ja korkeakoulutettuja.



Yleensä huono itsetunto vain panee kuvittelemaan, että on niiin korvaamaton. Vaikka itse asiassa ilmeisesti pelkää ettei kukaan edes huomaa, onko paikalla vai ei ja siksi pitää päivystää siellä työpaikalla...

mutta kyllä kakkosvaihtoehtokin toimii. Jos äiti vaan jaksaa olla ja viihtyy siinä kotiäidin roolissaan kun kaikki on aikalailla hänen harteillaan niin se on paras vaihtoehto.



Itse olen tällä hetkellä kotiäitinä ja viihdyn hyvin. AIna en ole viihtynyt. TÄllä hetkellä mun lapsillani on ideaalielämäntilanne, on mun mielipide :)

Mun mielestä lasten paras ja todellinen oikeus on nähdä molempia vanhempiaan mahdollisimman paljon.



Lisäksi parisuhde on täysin vääristynyt, jos toinen saa olla (ja näen tämän nimenomaan etuoikeutena enkä minään velvollisuutena) kotona lasten kanssa ja toinen ei näe lapsia juuri koskaan, ehkä viikonloppuisin mutta silloinkin niin väsyneenä, ettei siitä ajasta jaksa nauttia.



Ihannetilanne lasten kannalta on tottakai se, että äiti on kotona ja isää nähdään iltaisin ja viikonloppuisin. Sitä en kiistä. Mutta jos se kotonaolo vaatii kohtuutonta uhrausta, on se minusta väärin, ja laiha kompromissi on siis parempi.



Tärkeää on tässäkin lasten iät. Jos joku lapsista on alle 2-vuotias, ilman muuta äiti jää kotiin, vaikka isä tekee pitkää päivääkin, jos se suinkin on mahdollista. Itse joudun laittamaan lapseni päivähoitoon alle 2-vuotiaana (1v8kk), ja ihan taloudellisen pakon saattelemana, kun mieheni on myös aika pienipalkkainen. Tällaisen hoitojärjestelyn näkisin silti väliaikaisena, ja heti kun nuorin lapsi on riittävän iso (vaihtelee lapsesta toiseen, meillä isompi olisi ollut melko tasan 2-vuotiaana, kun osasi puhua, nautti ikäistensä seurasta ja kuivaksiopettelukin oli melkein hallussa), muuttaisin tilanteen niin, että isäkin pääsee osallistumaan perheen arkeen eikä ole vain vieraileva tähti omassa kodissaan.



Onko isän mahdollista vaihtaa tuota työtahtia kesken kaiken vai onko kyseessä ammatinvalinta, joka sitten on muuttumaton vuosikausia? Sekin vaikuttaisi mielestäni päätöksentekoon. Jos tuollainen työtahti olisi isälle pakko seuraavat 3-4 vuotta, en ikinä suostuisi tuohon. En usko, että lasten paras on yh-äiti ja silloin tällöin kotona näkyvä vieras setä, jota kutsutaan äidin mieliksi isäksi. Eihän siinä ole kyse edes mistään perheestä vaan sen perheen muodostavat tottakai ne jäsenet, jotka näkevät päivittäin tai ainakin runsaasti toisiaan.



Mitä jos tällaisessa tilanteessa äiti joutuisi esim. sairauden vuoksi kuukausiksi sairaalaan? Isä ei tietäisi lasten lempiruokia, ei suosikkivaatteita, ei löytäisi uusia vaatekokoja, ei osaisi lohduttaa oikealla tavalla, ei tukea näitä lapsia, ei viedä harrastuksiin, kavereille jne. Lasten koko perusturvallisuus järkkyisi, vaikka ehkä se äidin sairaus ei edes olisi niin kovin vakavaakaan vaan hoidettavissa. Niin, ja voisiko se isä edes jättää töitään ja hoitaa näitä lapsia yllättäen? Olisivatko lapset sitten heitettyinä päiväkotiin näkemättä äitiä ja isää vaan iltaisinkin vain palkattu hoitaja?



Elämässä ei aina kannata suunnitella asioita kauhuskenaarioiden mukaan, mutta joskus on hyvä miettiä, mitä se isyys ja äitiys ihan oikeasti on. Entä mitä on olla puoliso? Jos jonkun rooli on vain perheen elättäjä, jolla ei ole emotionaalista vastuuta perheen hyvinvoinnista, on hän myös alttiimpi jättämään perheensä kaiken tunteilun ulkopuolelle. Olen varma, että tällaisissa perheissä avioerot ovat tosi yleisiä tai ainakin pettämiset ja sivusuhteet.



Ei se kotiäitiys hinnalla millä hyvänsä voi olla itseisarvo. Ne lapset eivät voi hyvin, jos koko perhe ei voi hyvin. Kannattaa tosiaan laskea tarkkaan hyvät ja huonot puolet kummastakin järjestelmästä.