Missä iässä poikalapsi tarvitsee kipeimmin isää?

haastatteluja lehdissä ja telkkarissa missä reilusti yli keski-iän ohittaneetkin miehet kaipaavat isää vaikkei olis koskaan nähneetkään vai juuri siitä syystä joten sanoisin et mitä vanhemmaks tulee sitä suurempi ikävä.

4-11v

Vaikka tästä nyt nousee tasa-arvometeli niin tyttöt pääsevät isättöminä helpommalla. Tytöt kun eivät tarvitse miehenmallia.

Pojilla isän (enkä nyt tarkoita biologista isää vaan isän korvikekin kelpaa) tarve alkaa kun lapsi ymmärtää, että ihmisiä on kahta eri mallia tyttöjä ja poikia. Miehenmallia tarvitaan käytännössä aikuisikään asti.

Vaikka tästä nyt nousee tasa-arvometeli niin tyttöt pääsevät isättöminä helpommalla. Tytöt kun eivät tarvitse miehenmallia.

Pojilla isän (enkä nyt tarkoita biologista isää vaan isän korvikekin kelpaa) tarve alkaa kun lapsi ymmärtää, että ihmisiä on kahta eri mallia tyttöjä ja poikia. Miehenmallia tarvitaan käytännössä aikuisikään asti.

Isättömät ja isän huomiotta jääneet tytöt kaipaavat sitä huomiota miehiltä joskus hinnalla millä hyvänsä. Eli tytöillä se isän vaikutus näkyy varsin paljon miessuhteissa.

Luulisin että pikkupoikaiässä näin:

- Kun oidipaalivaiheesta (menen äidin kanssa naimisiin) irrottautumiseen tarvitaan isä rikkomaan symbioosi äitiin

- Kun isä on maailman paras ja idoli (me ollaan isän kanssa miehiä ja miehet tekee tätä ja siihen ei huolita naisia mukaan)



Ja olettaisin että myös murrosiän kuohuissa testostreronin alkaessa myllätä suuresti olisi isälle perheessä taas tilaus.

Meillä on tarvinnut kipeimmin ikävälin 1-20, nyt tuntuu tarvitsevan vähän vähemmän, mutta jos jotain on tarvetta tai tarvii apua tai mielipidettä niin aina isä hätiin.

Tytölle isättömyys on aika usein kohtalokasta, tytöstä tulee helposti tunneköyhä teinihuora ja se huomion hakeminen ja itsensä antaminen kaikille jatkuu loppuelämän. Siitä tulee helposti itseään toistava kierre ja 30 vuotiaana istutaan sitten terapeutin tuolilla parkumassa kun kaikki meni jo 14-viuotiaasta lähtien päin persettä ja se johtui äidistä vaikka todellisuudessa puolet johtui takuulla isättömyydestä. Pojilla auttaa usein joku miehinen harrastuskin jo pitkälle kuten lätkä, futis jne mutta kyllä pojat silti ehkä ovat herkempiä kuin tytöt eli kärsivät eri tavala enemmän.

Erityisesti 5v:stä eteenpäin. Omat poikani ovat vasta 7 ja 9 v. ja kyllä isä on heille suurin, vahvin ja mahtavin mies koko maailmassa. (Oikeasti mieheni on kaikkea muuta...).

Aina tiukan paikan tullen (töissä stressiä, lapsilla sairautta tms.) soittaa ensimmäiseksi isälleen ja puhuu suunnilleen jostain auton korjauksesta.