HS mielipide 4.5.: vetäkää Hurstin leipäjono eduskuntatalon viereiseen puistoon!
Pienessä artikkelissa Helsingin Sanomissa ehdotetaan, että Hurstin leipäjonolle annettaisiin paikka eduskuntatalon viereiseen puistoon, koska se halutaan pois Kalliosta, jossa se aiheuttaa häiriötä.
Jos leipäjono vedettäisiin sinne eduskuntatalon viereiseen puistoon, niin kuulema nähtäisiin lyheneekö leipäjono ja kuinka paljon uuden eduskunnan toimista ja kuinka siis hoitavat hommansa!
Kommentit (10)
kuinka paljon tuolle leipäjonossa notkuvalle porukalle annettaisiin lisää rahaa niin kohta ne olisivat menneet ja jonoon palattaisiin.
En todellakaan kannata tukien nostoa.
Fakta. Se ei millään tukien nostoilla muutu miksikään.
Aika harva on mikään elämäntapahamstraaja. Tosin niitäkin on, se ja sama silloin onko rahaa vai ei.
Käytännön tasolla idea voisi toimia. Isoilla kampanjoilla ja suurilla puheilla paikkansa lunastaneet edustajat näkisivät siinä työsuhdeautoon tai taksiin noustessaan ehkä jopa päivittäin ne realiteetit, joiden "nimissä" ja ääniä kalastellen se oma kansanedustajapaikka huippupalkkoineen ja muine etuineen alkujaan lohkesi.
sympatiaa näitä leipäjonottajia kohtaan. Kuinkahan moni niisä on oikea köyhä ja kuinka moni vaan kitsas? Äitini ystävättärellä on omakotitalo, kerrostalossa sijoitusasunto, kesämökki, rahaa tilillä vaikka miten - ja käy leipäjonossa.
Laittaa rahat säästöön, sitten valittaa, kun ei ole rahaa. Huoh... Siellä pitäisi todella jotenkin katsoa, että ihminen on oikeaasti köyhä. Tämäkin nainen on varakas, hyvä eläke ja ties mitä, mutta silti vaan hakee leipää, kun ilmaiseksi saa.
Jakajat tarvitsevat tilat, joissa toimia, ja jos nyt leipäjonoa ei ryhdytä jo valmiiksi käytössä olevasta pikkuparlamentista käsin pyörittämään, Eduskunnan puistossa ei näitä tiloja ole.
Leipäjonossa seisominen taas tuskin on kenenkään näkemys helposta toimeentulosta. Se, että pari tuntia kaiken kansan pälistelvävänä seistyään saa kassillisen parasta ennen -päivänsä nähnyttä leipää ja satunnaisia elintarvikkeita (jos siis on tullut jonoon niin aikaisin, ettei muona lopu kesken) ei varsinaisesti ole se laiskan naisen /miehen vaihtoehto.
Jos rahaa on sen verran, ettei ruokakassia tarvitse, keksii varmasti päivälleen parempaakin käyttöä kuin jonottamisen.
Harmi, että ihmisillä on käsitys, että leipäjonoissa on vain ilmaisen ruuan hakijoita, kitsaita mutta rahakkaita tyyppejä, syrjäytyneitä jotka eivät osaa tai kykene huolehtimaan raha-asioistaan.
Ettei siellä ole yhtäkään ns. todellista köyhää.
Olemme itse aikoinaan saaneet seurakunnalta ruokaa laatikkokaupalla ja kyllä se auttoi aivan valtavasti. Edelleenkin tarvitsisimme tuota apua, mutta nyt joutuisimme oikeasti jonottamaan enkä mene sinne; en edes ennättäisi töitteni jälkeen. Aiemmin sain kun oli tarvis.
Mies tienaa muuten ihan hyvin palkkatöissään, mutta entisen konkurssiin menneen yrityksen laskut ja maksut ovat perinnässä ja palkasta siis ulosmitataan suojaosan jälkeen neljännes.
Minä teen osapäivätyötä ja palkka on alle tonnin kuussa. Asumisen lisäksi pitäisi rahaa jäädä työmatkoihin, päiväkotimaksuun, lasten harrastuksiin, ruokaan, muihin laskuihin. Lasten harrastuksista: myös köyhän lapsella pitää olla oikeus harrastaa ja juuri köyhän lapsella pitäisikin.
Ruoka-avustus olisi hyvä apu siinä.
Emme ole oikeutettuja toimeentulotukeen emmekä halua edes mennä sinne luukulle.
Emme tupakoi, emme käytä alkoholia, emme harrasta itse mitään , emme käy emmekä lomaile missään. Lehtiä meille ei tule.
Eli raha menee ihan elämiseen ja lapsiin.
Harmi, että ihmisillä on käsitys, että leipäjonoissa on vain ilmaisen ruuan hakijoita, kitsaita mutta rahakkaita tyyppejä, syrjäytyneitä jotka eivät osaa tai kykene huolehtimaan raha-asioistaan.
Ettei siellä ole yhtäkään ns. todellista köyhää.Olemme itse aikoinaan saaneet seurakunnalta ruokaa laatikkokaupalla ja kyllä se auttoi aivan valtavasti. Edelleenkin tarvitsisimme tuota apua, mutta nyt joutuisimme oikeasti jonottamaan enkä mene sinne; en edes ennättäisi töitteni jälkeen. Aiemmin sain kun oli tarvis.
Mies tienaa muuten ihan hyvin palkkatöissään, mutta entisen konkurssiin menneen yrityksen laskut ja maksut ovat perinnässä ja palkasta siis ulosmitataan suojaosan jälkeen neljännes.
Minä teen osapäivätyötä ja palkka on alle tonnin kuussa. Asumisen lisäksi pitäisi rahaa jäädä työmatkoihin, päiväkotimaksuun, lasten harrastuksiin, ruokaan, muihin laskuihin. Lasten harrastuksista: myös köyhän lapsella pitää olla oikeus harrastaa ja juuri köyhän lapsella pitäisikin.Ruoka-avustus olisi hyvä apu siinä.
Emme ole oikeutettuja toimeentulotukeen emmekä halua edes mennä sinne luukulle.
Emme tupakoi, emme käytä alkoholia, emme harrasta itse mitään , emme käy emmekä lomaile missään. Lehtiä meille ei tule.
Eli raha menee ihan elämiseen ja lapsiin.
haukkuvat leipäjonossa olijoita muiden eläteiksi, puolustelevat kiihkeästi omien lastensa kuskaamista päiväkotiin virikehoitoon.
Sinne leipäjonoon meneminen vaatii ison kynnyksen ylittämistä, ja tuntuu todella nololta, ei siellä kukaan seiso huvikseen. On järkyttävää, että Hursti joutuu tekemään sen, mikä olisi yhteiskunnan asia hoitaa, eli että kaikilla olisi ruokaa. Siellä jonossa seisoo kaikkia ihmisryhmiä, asunnottomista katunarkkareista tavallisiin ihmisiin, äiteihin ja mummoihin, jopa työssäkäyviin, ja ne ruuat ottavat kaikki kiitollisuudella vastaan. Itse olen pienipalkkaisena ja yksinuoltajan joutunut käymään Hurstin leipäjonossa, ja tiedän paljon ihmisiä, etenkin äitejä ja yksineläjiä, jotka joutuvat jonottamaan Hurstilta ja seurakunnilta ruokakasseja selviytyäkseen. Ei siellä kukaan huvikseen seiso. Hurstin ruokakassia jonottaa jakopäivinä 1000 ihmistä kerralla, eikä siellä kukaan seiso muuten vaan kahta tuntia. Itse löysin parempipalkaisen työn (enemmän työtunteja) eikä mun tarvitse enää jonottaa, mutta olinkin äärettömän onnekas. Monet eivät ole, joka työpaikkaan on 500 hakijaa, ja monissa töissä jos sellaisen sattuu saamaan, palkka on niin pieni ettei sillä elä, saati elätä lapsia.
Idea Hurstin leipäjonon siirrosta eduskuntatalon eteen on loistava, näkisivät päättäjät ihan käytännössä, että tässä on 1000 ihmistä jotka seisovat vesisateessa saadakseen kassillisen ruokaa. Systeemissä on jotakin pielessä tässä maassa, kun viimekädessä vain seurakunnat ja Hursti auttavat ihmisiä saamaan vatsansa täyteen ja elämään. Jostain pitää valita, maksa vuokra ja pari laskua, eikä ruokrahaa jää enää lainkaan.
Suomessa on EU:n kalleimmat vuokrat ja EU:n kallein ruoka. Hursti tekee niin tärkeää työtä, ruokkii nälkäiset konkreettisesti.
Muutenkin sietäisivät siellä eduskuntatalossa saada säännöllistä muistutusta, että miksi sinne ovat päässeet.