uskonko lasta?

kuinka pitkään voi ja pitää lapselta tivata, onko kuitenkin vienyt tahallaan? Jos on näpistänyt, niin helpottaisihan se mieltä jos saisi tunnustaa. Mutta kun en voi olla varma.

kun opetatte lastanne rehelliseksi! Liian usein olen nähnyt, kun vanhemmat uskovat sokeasti omaa lastaan, eivätkä usko hänen tekevän mitään pahaa. Ja sittenkin, jos jää kiinni verekseltään, niin katsotaan läpi sormien, kaikki on muiden vikaa.



*ojentaa moraalin kultaisen pystin*

kun sanoo, ettei vienyt, jos ei ihan selvästi näe, että valehtelee...

Omasta lapsuudesta muistan, että tällaisten kavereiden vanhemmat yleensä uskoivat aina omaa lasta ja väittivät kirkkain silmin, että ei "Maija" ole mitään varastanut, vaikka oma leluni nökötti Maijan kirjahyllyssä.



Näistä näpistelijöistä ei tullut paljon mitään aikuisina, siis ei mitään hyvää.



Jos olet noin jämäkästi puuttunut näpistelyyn, niin eiköhän poika vähitellen opi moraalia. Jotenkin kuulostaa, että olet aika erilainen vanhempi kuin näiden lapsuuteni kavereiden vanhemmat.



Oma neuvoni on: älä tivaa tuosta enempää, mutta pidä lasta salaa silmällä.

vedota tunteisiin ja siihen "tietoon", joka sulla jo on >(että vaikea luottaa kun on kerran varastanut... ja että ehkä näet pojan silmistä tai eleestä, ettei puhu nyt ihan totta jne.) kertoa esimerkkejä joistain (keksityistä) jotka varastivat "kerran jotain" ja mitä tapahtui... esim. kaverit eivät luottaneet enää ja jäi yksin, joutui isona vankilaan tms.



tosi hyvä, että otat tämä asian huoleksesi, koska näpistely tai varastelu ei ole pikku juttu. epärehellisyyteen on hyvä puuttua jo alussa.

On itselläkin paha olla tämän takia. Ja JOS lapsi on tahallaan kaverinsa kortin vienyt, on paha olo lapsellakin (mistä kyllä kertoisi mm. se että ruoka ei maistu). Ruokahalu voi mennä siitä että on huono omatunto tai toisaalta siitäkin että oma äiti syyttää syytöntä. Välillä on kyllä todella vaikea tietää, miten toimia lapsen parhaaksi.



No, ehkä annan nyt tällä erää asian olla, pojalla ei ole nyt lupaa pitää hallussaan mitää kortteja, ei vaikka roskiksesta löytäisi. Toivottavasti tämä nyt jo riittäisi opetukseksi. Joten ei pitäisi voida kavereidenkaan kortteja enää "vahingossa" eksyä mihinkään.



ap

Just luin jostain kriminaalipsykologin haastattelun, ja hän korosti siinä, että vaikka jotkut ovat luonnostaan taipuvaisempia epärehellisyyteen ja huonoon käytökseen, siihen voidaan vaikuttaa paljon myös kasvatuksella. Siis hyvässä kodissa lapsesta ei välttämättä tule pahista, vaikka hänellä olisi siihen edellytykset.



Kuulostaa siltä, että lapsenne on saanut hyvät vanhemmat!

Poikansa oli varastanut kaverilta rahaa, ja äiti oli huomannut että karkkia riittää. Mutta kun lapsi sanoi etten ole varastanut, äiti ilmoitti että lapseen on luotettava.

Toinen tapaus löytyy kans läheltä, meidän nicopetteri ei tee koskaan mitään pahaa... No nyt nicopetteri on täysi-ikäinen ja vuosia selvinnyt jäämättä kiinni, mutta nyt on melko varma ehdoton linnatuomio edessä.

kun sanoo, ettei vienyt, jos ei ihan selvästi näe, että valehtelee...

Nyt täytyy vaan toimia niin, että näpistelyt jää tähän, eikä pahene pahenemistaan.

Jos tämä vielä jatkuu, varmaan perheneuvola on sitten ensimmäinen paikka josta hakea apua?

ap

Poikansa oli varastanut kaverilta rahaa, ja äiti oli huomannut että karkkia riittää. Mutta kun lapsi sanoi etten ole varastanut, äiti ilmoitti että lapseen on luotettava.

Toinen tapaus löytyy kans läheltä, meidän nicopetteri ei tee koskaan mitään pahaa... No nyt nicopetteri on täysi-ikäinen ja vuosia selvinnyt jäämättä kiinni, mutta nyt on melko varma ehdoton linnatuomio edessä.

kun sanoo, ettei vienyt, jos ei ihan selvästi näe, että valehtelee...

Mun mielestä kuulostaa siltä, että noin jämäkällä puuttumisella lapsi kyllä oppii rehellisyyden arvon, eikä teidän todennäköisesti tarvitse sinne perheneuvolaan edes mennä. :) Hyvä kuitenkin että olet avoin senkin suhteen. Hienoa, lasta arvostavaa kasvatusta.

Mun mielestä kuulostaa siltä, että noin jämäkällä puuttumisella lapsi kyllä oppii rehellisyyden arvon, eikä teidän todennäköisesti tarvitse sinne perheneuvolaan edes mennä. :) Hyvä kuitenkin että olet avoin senkin suhteen. Hienoa, lasta arvostavaa kasvatusta.

Tämä lapsi on aivan syntymästä asti ollut temperamentiltaan vaativa, haastava, jotenkin tyytymätön. Vaatinut aivan erilaista otetta kuin (liian) kiltti sisaruksensa. Eihän tässä muuta voi kuin jatkaa tätä kasvatustehtävää niin hyvin kuin taitaa.

ap