Lue keskustelun säännöt.
Siisteyshulluus..
26.04.2011 |
Niin siinä minun pulmani.. Olen siis ihan hullu siisteyden suhteen. Vihaa siivoamista, mutta vielä enemmän vihaan likaa, roskia, likaisia pöytiä ja kaikenlaista epäjärjestystä. Tämä hulluuteni häiritsee minun normaalia arkielämää ja samaten siitä kärsii myös koko perhe. En kestä yhtään sitä, että lapset tuovat roskia tullessaan ulkoota sisälle.
Moni tietää, että olen tarkka siisteyden suhteen, mutta eivät tiedä kuinka itse kärsin tästä. Haluaisin järjestää kesällä juhlia, grillibileitä ja kaikenlaisia lastenjuttuja, mutta ajatus epäsiisteydestä alkaa heti ahdistaa. Rakastan ihmisiä, olen sosiaalinen, mutta tuntuu kamalalta kutsua vieraita, kun en pysty sulkemaan silmiäni tahmatassuilta ja tossuilta.
Muiden kodeista en välitä, olkoon kuinka hyrskyn hyvänsä, ei haittaa, mutta mistä tällainen neuroosi oman kotini suhteen on tullut? Äiti oli kotona myös hysteerinen sotkun suhteen, onkohan tämä periytynyt lapsuudestani? Huomaan masentuvani heti, kun kämppä alkaa olemaan asutun näköinen. Ei varmaan ole normaalia, mutta miten pääsen tästä hulluudesta eroon? En oikeasti halua olla tällainen. Yritän kovasti lapsiltani peittää tätä asiaa, että he saisivat normaalin lapsuuden, mutta kyllä niitä ylilyöntejäkin tapahtuu.. Kertokaa kiltit, miten pääsen tästä siisteysintoilusta eroon?
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sun ulospääsy tuosta ongelmasta on alkanut, kun myönnät itsellesi sen olevan ongelma.
En ole alan asiantuntija, mutta eräässä omalelämäkerrallisessa sarjakuvakirjassa päähenkilö kärsi lapsena OCD:stä (obsessive compulsive disorder, valitettavasti olen vielä niin unenpöpperössä, etten muista mitä se on suomeksi) ja hänen piti luopua pakkotavoistaan yksi kerrallaan. Tavat olivat mm. seuraavanlaisia: parillisten asioiden laskeminen, ei saa astua laattojen reunoille, kun astuu kynnyksen yli, pitää tehdä tietyt varotoimet, asioiden onnistuminen varmistetaan pukeutumalla aina tiettyinä päivinä tiettyihin vaatteisiin, vaatteet pitää riisua ja asetella tietyssä järjestyksessä jne. Oireita oli tosi paljon.
En tiedä auttaisko sulle, että luopuisit tietyistä "pakkosiisteystavoistasi" yksi kerrallaan? Merkitsisit kalenteriin, että enää ei saa vaivautua tästä.
Kyllä se lievää vakavammalta mielenterveyshäiriöltä vaikuttaa.
Olisiko perittyä vai opittua, jos äitisi oli samanlainen.
Tuntuuko sinusta siltä, että sinun pitää hallita elämääsi ja olla täydellinen? Sehän ei onnistu mitenkään, mutta kodin siisteyden ylläpito sen korvaajana jotenkin sujuu.
tarvit mielestäni ammattiauttajan apua. Hae sitä, sillä siirrät tuon omille lapsille, aivan kuin itse olet perinyt omalta äidiltäsi.Lapsesi varmaan on paras motivaattorisi, oli tapa parantua sitten mikä tahansa.