Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mä olen ihan järkyttävän heikkona miehiin!! Varsinkin näin keväällä

Vierailija
25.04.2011 |

tää on ihan oikeasti jo tosi järkyttävää ja kamalaa.



Miehet on mulle kuin huumetta, ja saan todella pitää itseäni aisoissa, jotten tekisi mitään typerää. En siis ole tehnytkään vielä, onneksi, mutta varsinkin näin kesäisin ajattelen miltei koko ajan miehiä, kuinka ihanaa olisi vielä rakastua, tapailla, suudella, harrastaa seksiä uusien miesten kanssa.

Kun käyn kaupassa tai kävelen kadulla tai missä tahansa olen, katseeni pälyilee miehissä, ja annas olla jos sieltä löytyy joku joka sykähdyttää, fantasioin tästä mielessäni monta päivää.



Ja sitten kuitenkin kaduttaa, eihän tuollainen oikein ole, mulla on nimittäin mies, olen siis naimisissa. Enkä halua pettää, ja pidän muutenkin tätä toimintaani/ajatuksiani todella väärinä.



Lisäksi kun pyörittelen näitä juttuja mielessäni, pelkään että kynnys pettämiseen madaltuu. Siksi tosin välttelen esim. baareissa käymistä ja humaltumista, musta tulee ihan törkeän flirtti kännissä ja silloin lähtisin ihan kenen mukaan tahansa, jos siis olisin kännissä asti (en ole kuitenkaan ollut enää sitten teinivuosien).



Mä flirttailen kaikkien kanssa, kavereiden miestenkin. Tai yritän kyllä sitä pitää aisoissa, en halua suututtaa ystäviäni.

Mutta fantasioin heidänkin miehistään.



Eikö ole kamalaa?!

En ymmärrä miten mulla on tällainen heikkous, tää on ollut ihan aina. Muistan että jo ala-asteella pojat kiinnosti mua ihan älyttömän paljon ja ihmettelin aina miten kavereita ei kiinnostanut. Yläasteella oli aina eri jätkä kainalossa ja vaan valloitin valloittamisen halusta. Se tuntui niin ihanalta, ihan kuin huumeelta, kauheet kiksit!



Opiskeluaikoina sama jatkui, sitten menin naimisiin melko nuorena ja olen saanut pidettyä itseni uskollisena vaimona jo miltei 10 vuotta, mutta töitä se on vaatinut!



"onneksi" olen lihonut tässä vuosien varrella, on tästä se hyöty, etten todellakaan enää ole mikään kovin hottis, eli miehet ei niinkään kiinnitä muhun enää huomiota kuin silloin kun olin hoikka (ja olinkin nätti, sain paljon huomiota)

Mä olisin nimittäin niin vietävissä, jos joku vaan vähänkin vinkkais olevansa kiinnostunut.



Saatte nauraa jos haluatte, mutta tää on ihan oikeesti jo ongelma mulle. En tajua miten mulla on näin! Mikään seksiaddikti en kuitenkaan ole, seksi on kivaa mutta ei se mua niin koukuta, mutta siis ylipäätään miehet ja suudelmat ja valloittaminen ja se rakastumisen huuma, se on jotain niin mahtavaa että huh huh. Kaipaan sitä ihan järkyttävästi, ja se järkyttää mua!

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
25.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä vain satun olemaan vieläkin hoikka ja nätti, joten ympärillä pörrää miehiä mihin tahansa menenkin. Kaikki vielä tuntuvat ihastumaan minuun ja liehittelevät jatkuvasti.



Voit arvata, että on vaikea pitää näppejään erossa. Uskollinen olen minäkin ollut, mutta nyt kun oma suhde alkaa olemaan kriisissä ja on vielä tämä hiton kevät, tekisi mieleni vaan antaa mennä!



Pohjimmiltani olen kuitenkin seurustelijatyyppi.

Vierailija
2/4 |
25.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä vain satun olemaan vieläkin hoikka ja nätti, joten ympärillä pörrää miehiä mihin tahansa menenkin. Kaikki vielä tuntuvat ihastumaan minuun ja liehittelevät jatkuvasti.

Voit arvata, että on vaikea pitää näppejään erossa. Uskollinen olen minäkin ollut, mutta nyt kun oma suhde alkaa olemaan kriisissä ja on vielä tämä hiton kevät, tekisi mieleni vaan antaa mennä!

Pohjimmiltani olen kuitenkin seurustelijatyyppi.

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
25.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

tulee myös sellainen fiilis, että elättekö ns. kiitoksella, tuleeko se hyvä olo vain toisten huomiosta? Jos näin olisi, niin sitten pitäisi tutustua siihen henkilöön, jonka kuoressa olet, omaan itseesi, kelata koko henkilöhistoria läpi, miksi miten mikä kuka ja kaikki kysymykset, kuka olen, mistä olen tullut, mitä haluan, miten voin, osaanko olla ns. hetkessä, viihdynkö yksin, olenko tyytymätön ja mihin.

Vierailija
4/4 |
25.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

tulee myös sellainen fiilis, että elättekö ns. kiitoksella, tuleeko se hyvä olo vain toisten huomiosta? Jos näin olisi, niin sitten pitäisi tutustua siihen henkilöön, jonka kuoressa olet, omaan itseesi, kelata koko henkilöhistoria läpi, miksi miten mikä kuka ja kaikki kysymykset, kuka olen, mistä olen tullut, mitä haluan, miten voin, osaanko olla ns. hetkessä, viihdynkö yksin, olenko tyytymätön ja mihin.

Mä kyllä tiedän millainen olen, viihdyn yksinkin erittäin hyvin, ja osaan olla hetkessä jne, mutta miehet pörräävät ajatuksissani ihan liikaa.

ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän viisi neljä