Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten sukupuoliroolit ja lelut?
17.04.2011 |
Juuri nyt kuuntelen RadioSuomen "isä-tytär"-ohjelmaa.
Siinä kerrottiin, että nykyään pienten lasten leluhyllyt ovat niin eriytyneet, että jopa perinteisesti sukupuolettomat legot ovat erikseen tytoille ja pojille.
Itselläni ei nyt leluikäisiä lapsia ole enkä ole huomannut, että siellä olisi vaaleanpunainen tyttöpuoli ja musta poikapuoli.
Onko näin? Ollaanko tosiaan menty näin paljon taakse päin siinä asiassa. Vielä 1990-luvun alkupuolella yritettiin kasvattaa tytöt tytöiksi ja pojat pojiksi, mutta välillä vissiin oli sellainenkin vaihe, että ihan kaikista lapsista ei tiennyt, kumpaa sukupuolta lapsi on.
Mihin ollaan nyt seuraavaksi menossa?
Kommentit (6)
Lelut ja vaatteet tuntuvat olevan hyvin tarkasti jaoteltuina sukupuolen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun mielestä pojillakin saa ja pitää olla esim. nukkeja joilla leikkiä.
meillä ainakin kotona kaikki lelut ovat sekaisin ja kumpikin leikkii kummankin leluilla : D
Mutta se on kyllä totta, että neutraaleja leluja on vaikeampi löytää.
Ja pidän sitä todella masentavana asiana. Onneksi meillä on eri sukupuolta olevat lapset pienellä ikäerolla, joten molempien saatavilla on tasapuolisesti sekä "tyttöjen" että "poikien leluja".
minulla on poika, joten en tiedä onko kaikkien "tyttöjen" lelujen kohdalla näin, mut jotenkin ihan normaalit lelut (leikkihellat, astiat + muut keittiövälineet nukenrattaat jne) on koodattu niin pinkkiin ja hello kittyyn että se pistää silmään. Siis jos ihan marketista noita leluja ostelee. Jokainen poika kuitenkin tarvitsee kunnon keittiön jossa kokkailla ja oman nuken jota hoitaa halutessaan, ja ois kiva että ois muutakin vaihtoehtoa kuin räyhäkkää pinkkiä. Maailma on kuitenkin värejä täynnä.
Lelut ja vaatteet on tosi sukupuolijakautuneita. Mutta tietenkin on myös vanhempia, jotka pyrkivät kasvattamaan eri tavoin. Myös unisexia tavaraa ja vaatetta on saatavilla ja voihan tytöille koodattuja leluja ja vaatteita antaa myös pojille ja päinvastoin.
Helppoa ei ole kuitenkaan edes pyrkiä neutraaliuteen kun lapsi törmää kokoajan ympäristön asenteisiin. Esim. yksillä kaverisynttäreillä huomasin, että taaperoni oli vähän ihmeissään kun hän ei saanutkaan ongenvedosta koruja vaan jotain muuta, jota kukaan muu ei saanut (kun kaikki muut paitsi hän sattuivat olemaan tyttöjä), vaikka varmasti olisi niitäkin mielellään kokeillut.
Itsekin kyllä vien usein lahjoiksi sukupuolikoodattuja tavaroita kun tiedän ihmisiä, joille se on ollut niin tärkeää koodata lastaan heti vauvasta asti, enkä halua hämmentää tai loukata ketään. Usein olenkin vienyt suoraan sanoen lahjaksi oman poikani saamia tavaroita, jotka esim. vauvavaiheessa olivat omaan makuuni aivan liian poikamaisia tms. Pyrin kuitenkin mahdollisuuksien mukaan neutraaliin linjaan. Mielestäni tähän sukupuolierotteluun liittyy jollain tavoin myös nykyinen kulutushysteria, jos perheessä on sekä tyttö ja poikalapsia moni ei voi kierrättää edes vauvavaiheen tavaroita, mikä on itsestäni ihan älytöntä kun meillä lapsella oli vauvana aivan kaikkea mahdollista (mekkoa lukuunottamatta, tätäkin kyllä joskus kokeiltiin) päällä.
Mutta siis mun lapsesta ei kaikki tiedä mitä sukupuolta hän on ja hyvin usein näin tuntuu olevan niiden lasten kohdalla, jotka pukeutuvat enemmän tai vähemmän unisex vaatteisiin. Kun lapsi kasvaa helposti valinnat ohjautuvat omalle sukupuolelle tyypillisesti koska harva lapsi varmaan haluaa tietoisesti olla erilainen. Olen kuitenkin ilahtunut, että ainakin toistaiseksi oman taaperoni kiinnostuksen kohteet ovat vallan monipuolisia ja myös taidoiltaan hän on monella tavoin positiivisella tavalla kenties lähempänä mielikuvaa keskivertotytöstä kuin pojasta, esim. kielellisesti on hyvin kehittynyt. Mutta on kyllä toisaalta myös vauhdikas ja liikunnallinen, mikä varmaan monissa herättää poikamaisen ajatuksen.
Mielenkiintoista olisikin tietää mihin suuntaan mennään.