Raha-asioista! Diakoniatyön näkökulmasta keskustelua herättelen,
Ajattelin ottaa puheeksi raha-asiat.
Diakoniatyön toimintamalleihin kuuluvat myös taloudelliset ongelmat, vaikka painopiste onkin henkisessä tuessa.
Olen tehnyt työtä parisenkymmentä vuotta, ja taloudellisten asioiden profiili on muuttunut tänä aikana melko radikaalistikin.
Ajattelen, että nykypäivänä lainaa ja osamaksuja saa melko helposti, ja se on juuri se, josta ihmisten elämänhallinta menee nurin.
Erilaiset velat, vipit, osamaksut, luottokortit muodostavat pahimmat ongelmapesäkkeet.
Suurin ehkä yksittäinen katastrofi, jonka työssäni näen, on, että ihmiset jättävät vuokransa maksamatta muiden velkojen ja maksujen takia.
Siitä lähtee yleensä kierre, joka paisuu hallitsemattomaksi.
Martoilla on hyviä ohjeita kodin raha-asioiden hoitoon.
Omat ohjenuorani kiteyttäisin seuraavasti, jos vaikka viisi tärkeintä neuvoa minun pitäisi antaa.
1) Maksa aina ensin vuokra/vastike
2) Pidä perheen taloudesta ihan vanhanaikaista tilinpitoa: toiseen sarakkeeseen tulot ja niiden maksupäivät, esim. palkka, lapsilisä, kotihoidontuki. Toiseen sarakkeeseeen kuukausittaiset menot ja mistä tulosta kunkin menoerän maksat. Harvemmin erääntyvistä laskuista kuten vaikka tv-lupa, perusta erillinen tili jonne varaat jo etukäteen palkastasi niihin tarvittavan summan. Eli laske kaikki vuoden menot (vakuutukset, sähköt, tv-luvat jne) ja "jyvitä" tämä summa kuukausittaiseksi, jonka laitat aina jo valmiiksi sivuun. Näin laskut eivät yllätä.
3. Älä koskaan ota pikavippejä
4. Harkitse jokaista ostosta tarkkaan. Pyri välttämään osamaksuja ja velalla ostamista (paitsi asuntolaina) ja mielummin säästä etukäteen. Esim jos tarvitset uuden huonekalun, säästä vaikkapa puolen vuoden aikana siihen tarvittava summa, äläkä osta ensin ja maksa sitten erissä takaisin. Näin pystyt paremmin hallitsemaan.
5. Pyri tekemään ruoka kotona itse raaka-aineista. Pyri muutenkin kohtuullisuuteen.
Miltäs kuulostaa, kommentteja!
Vaikeaa? Helppoa? Itsestäänselvää? mahdotonta? Turhaa? Tärkeää? ... Mitä vain saa kommentoida aiheesta Oman perheeni rahankäyttö.
terv diakoni Meiju
Tikkurilan seurakunta
Vantaan seurakunnat
Kommentit (27)
Mutta kun se on mun kohdalla fakta (että se ongelma on olemassa, enhän toki voi perseillä sen varjolla ilman seurauksia). Joka kuukausi, viikko ja päivä päätän, että nyt otan itseäni niskasta kiinni ja hoidan hommat niin kuntoon kun on mahdollista (aina _yritän_ myös elää ap:n listan mukaisesti). Luottotiedot on menny ja ulosotossa velkaa muutama tuhat, mutta eihän se sitä estä, ettenkö voisi alkaa järjestelemään asioita kuntoon. Vaan kun en sitä tee, vaikka joka jumalan viikko niin päätänkin. En vaan ymmärrä mitä mun pitäis itselleni tehdä, että saisin otteen elämästä.
Onneksi mies on jämpti, olisin varmaan katuojassa muuten. Mun pitäis vaan saada vanhat asiat järjestykseen ja vahtia, ettei tule uusia ongelmia. MITEN? En saa niskasta kiinni vaikka miten yritän. Oikeastaan luovutan ennen ku edes tosissani alan yrittämään. Ajatuksen tasolla onnistun päätöksissäni, mutta käytännössä mitään ei tapahdu.
Hienot vinkit ap, en vaan tiedä miten hitossa ne toteuttaisin.
(Ei ole lapsia, ei pelkoa)
Mutta kun se on mun kohdalla fakta (että se ongelma on olemassa, enhän toki voi perseillä sen varjolla ilman seurauksia). Joka kuukausi, viikko ja päivä päätän, että nyt otan itseäni niskasta kiinni ja hoidan hommat niin kuntoon kun on mahdollista (aina _yritän_ myös elää ap:n listan mukaisesti). Luottotiedot on menny ja ulosotossa velkaa muutama tuhat, mutta eihän se sitä estä, ettenkö voisi alkaa järjestelemään asioita kuntoon. Vaan kun en sitä tee, vaikka joka jumalan viikko niin päätänkin. En vaan ymmärrä mitä mun pitäis itselleni tehdä, että saisin otteen elämästä.
Onneksi mies on jämpti, olisin varmaan katuojassa muuten. Mun pitäis vaan saada vanhat asiat järjestykseen ja vahtia, ettei tule uusia ongelmia. MITEN? En saa niskasta kiinni vaikka miten yritän. Oikeastaan luovutan ennen ku edes tosissani alan yrittämään. Ajatuksen tasolla onnistun päätöksissäni, mutta käytännössä mitään ei tapahdu.
Hienot vinkit ap, en vaan tiedä miten hitossa ne toteuttaisin.
(Ei ole lapsia, ei pelkoa)
harkinnut edunvalvojaa? Joillain asiakkaillani on sellainen, nimenomaan jos esim. sairastaa maniaa ja kuukauden rahat menevät tunnissa.
Edunvalvoja maksaa laskut jne ja antaa esim. viikottain käyttörahan.
Jos todellakaan et kykene itse hoitamaan raja-asioistasi.
Tietysti on hienoa, että sinulla on mies, joka tämän edunvalvonnan tavallaan toteuttaa. Mutta se ei välttämättä ole parisuhteenne kannalta paras mahdollinen tilanne?
Psyykkinen sairaus on eri asia kuin "ottaa itseä niskasta kiinni". Eihän esim. masentunutkaan voi vain päättää olla pirteä huomenna.
Tämä vain yhtenä vinkkinä.
silti mulla on liian vähän rahaa.
Se taas johtuu siitä, että lapsen sairaudesta on paljon ylimääräisiä kuluja, joihin mun palkkani ei vaan riitä. Mä en ole ostanut vaatteita tai huonekaluja lainkaan useampaan vuoteen, mutta pian voi silti tulla aika, jolloin mä joudun ottamaan pikävipin maksaakseni joko lääkäri- tai ruokakaupan laskun . En kuitenkaan voi jättää lasta hoitamatta. Vai ehdotatko että jäittäisin?
Pystyisitkö hieman yksilöimään, millaisia lapsen sairauskuluja tarkoitat? Voisin silloin mahdollisesti paremmin vinkata jotain. Muuten vastaan tässä vain yleisluontoisesti.
Jos lapsella on pitkäaikaissairaus, silloinhan voi anoa Kelalta hoitotukea. Oma keskimmäinen lapseni sai sitä aikoinaan myös.
Käytkö yksityislääkärillä? Jos, niin miksi? Ajattelen esimerkiksi korvatulehduskierrettä: terveyskeskuslääkäri voinee kirjoittaa lähetteen korvatautien poliklinikalle poikkeuksellisen vaikeissa tilanteissa. Poliklinikkamaksu on kuitenkin pienempi kuin yksityislääkärin, ja kerran kun on saanut "jalan oven väliin", sinne pääsee helpommin jatkossa. Minulla itselläni on tästäkin kokemusta.
näistä aiheista :). Olisikohan joku toimittaja kiinnostunut tekemään noista jutuista dokkarin... Olisi varmaan hyödyksi monelle.
Siinä on se , joka kaataa monen talouden.
Nuo marttojen ohjeet on vaan semmosta pilipalipuuhastelua mutta jos ne jotakuta lohduttaa, hyvä niin.
Työttömyyden poistamiseksi kun ei nykyään tehdä enää mitään. Ketään ei kiinnosta auttaa työttömyydestä kärsiviä.
nyky-yhteiskunta on aika vaativa sillä tavalla että toisilla on niin paljon ja sitten kun itsellä on köyhempää niin lapset saavat siitä kärsiä tosi paljon. Nykyään pitäisi olla läppärit ja hienot kännykät jne ja jos ei ole, kaverit kummastelevat. Nettiyhteyskin maksaa paljon, vaikka se on melkein pakollinen asia nykyään. Sitten kun menee joku kodinkone rikki, niin taloudellinen katastrofi on valmis.
Itse olen kiitollinen siitä että aina on leipää riittänyt pöydässä, mutta sivusta olen seurannut monien taistelua köyhyyden keskellä. Kun asiat menevät riittävän solmuun, ei välttämättä enää jakseta edes hakea apua sieltä diakonilta vaan tingitään syömisestä tms.
Ei minulla mitään patenttivastausta tähän ongelmaan ole. Hyviä neuvoja annoit, mutta kaikilla elämänhallinta ei ole sitä luokkaa että pystyisivät noita ohjeita noudattamaan. Oma lukunsa ovat sitten vielä ne, joilla kuluu alkoholiin ja tupakkaan suuri osa rahoista.
*miettii maailman menoa*
riittämätön työttömyysturva. Joskus vuosia sitten työttömyysturvalla kykeni elämään kohtalaista elämää, mutta nykyään se ei tahdo riittää edes perusjuttuihin, vaikka kuinka yrittäisi elää säästeliäästi. Toimeentulotukikin on aika joustamaton ja harkintaa käytetään liian vähän.
Me olemme saaneet kelalta hoitotukea (tai siis alle 16-vuotiaan vammaistukea), mutta rehellisesti sanottuna se 90euroa ei riitä tässä katastrofissa mihinkään. Lisäksi sitä ei tällaisessa tapauksessa saa ihan pelkän iagnoosin avulla, vaan kelalle täytyy kirjoittaa melko yksityiskohtainen selitys siitä, mistä kaikesta me emme selviä normaalilla tavalla ja mitä kaikkea vikaa lapsessa on. Koska minä kuitenkin pysyn järjissäni vain keskittymällä tiukasti siihen, mihin me pystymme ja mitä hyvää lapsessa kaikesta huolimatta on, minä päätin pari vuotta sitten, että en enää hae vammaistukea.
Ja kyllä, me käymme yksityislääkärillä. Meillä oli hoitosuhde erikoissairaanhoitoon julkiselle puolelle, mutta se katkaistiin, emmekä ole saaneet uutta lähetettä. Tai nyt ilmeisesti saamme, mutta sulle ehkä kertoo jotain se, että meillä on ollut akuutti ongelma helmikuusta alkaen, jolloin aloimme hakea apua ja nyt se lähete _ehkä_ saadaan kahden viikon päästä. Sen jälkeen jonotamme sinne poliklinikalle muutaman kuukauden. Sitten siellä tutkitaan tilannetta pari kuukautta ja lopulta pannaan jonoon uuteen terapiaan joka alkaa ehkä vuoden tai kahden päästä. Kertooko mikään tästä sinulle yhtään, miksi käytämme yksityisiä lääkäreitä?
TÄmän lisäksi lapsella on lääkekuluja, joista kela korvaa vain pienen osan.
Ja jotta koko homma ei olisi tässä, sekä minulla että miehelläni on tämän takia (palkattomia) poissaoloja työstä, matkakuluja ja myös ylimääräisiä eväskuluja jms, kun emme hoito/terapia/palaverimatkoilta ehdi kotiin syömään, ja joudumme lisäksi asumaan asunnossa, joka maksaa enemmän kuin ne markkinoiden halvimmat, ihan siksi, että ne markkinoiden halvimmat eivät sopisi lapsem tarpeille.
Joskus vuosia sitten kun kävin mtt:ssä, niin mulle ehdotettiin sitä, mutta se jäi.. Ihan kuten hoitokin. Mun on äärettömän vaikeaa sitoutua mihinkään. Voiko laskut ohjata sitten suoraan sille edunvalvojalle?
Tällä hetkellä saan vaan vajaa 400 euroa kuussa (opintotuki + asumislisä), ja ne on yleensä käytetty ennen ku tulee edes tilille. Yli puolet menee jo bensoihin, että mies pääsee töihin tilipäiväänsä asti, ja minä kouluun. Kummallakaan ei ole mahdollisuutta kulkea julkisilla, saatika kävellen/pyörällä. Itse käytän koulumatkoilla kimppakyytiä silloin harvoin kun se on mahdollista. Mies siis käytännössä elättää meidät molemmat ja se ahdistaa. Rahat on koko ajan lopussa. Kun nyt vaan valmistuisin nopeasti ja saisin töitä, niin helpottais ehkä vähän.
-3
että elämä on vaativaa ja karua, ja teknologian huumaa on todella vaikea vastustaa.
Mutta hyvin suuri osa ihmisistä joutuu priorisoimaan, mihin satsaa. Jos vaikka ostaa älypuhelimen, sen hinnalla jo syö melkein kuukauden ruuat tai vaihtoehtoisesti saa pesukoneen tai vaikkapa halvan autonkin.
Elämä on vaikeaa ja nykyaikana valintoja joutuu tekemään ihan liikaa kenenkään kestokyvylle, jos vertaa vaikka parikymmentä vuotta sitten.
Pitäisi jaksaa pitää mielessä, minkä vuoksi täällä eletään. Onko järkeä raataa itsensä puhki jotta saa tietyn teknologiatason, jos sillä esimerkiksi perheen rento yhdessäolo vaarantuu
*mietin minäkin* :)
Minä olen ollut itse samassa tilanteessa, että en vain "saanut itseäni niskasta kiinni", kunnes vaan jonain kauniina päivänä päätin mennä papereineni pankkiin juttusille ja pyysin asiantuntijan apua. Minun onneksi siellä oli todella asiantunteva ja ystävällinen pankkineuvoja, joka takaajien avustuksella rakensi minulle lainan, jolla maksettiin kaikki "töppäilyni" takaisin ja nyt sitten makselen tuota lähes 30 000e (!!) lainaa kuukausittain takaisin. Eipä muuten tee enää mieli töppäillä, kun tietää miten pitkät jäljet sillä todella on. Onneksi kylläkin ehdin tarttua tilanteeseen ennen luottotietojen menetystä!!
Ap:lle jatkan, että nimenomaan sinun mainitsemat keinot on nyt päivittäin käytössä ja niiden avulla selviänkin ihan kiitettävän hyvin. Minulla on koneella monien ihmettelemä excel-taulukko kaikista kiinteistä kuluista jokaiselle kuukaudelle, josta sitten näen aina missä mennään. Eikä muuten tule "yllätyslaskuja" tai unohdettuja laskuja! Lisäksi minulla on toinen excel-taulukko, jonne olen kirjannut kaikki ruokakauppaostokset ja sen avulla teen joka kerta yksityiskohtaisen kauppalistan, jota noudatan kirjaimellisesti. Onneks joskus on rahaa "hurvitella", eli ostaa vaikka jäätelöä, muuten kai tähän hermostuisi.
Tiukkaa on, mutta äärettömän tarkalle pelillä selviän, joskin ilman mitään äärettömän suuria terveydenhuolto- tms. kustannuksia.
kuulostaa kyllä todella rankalta tilanteelta, johon tuo oman raskautensa se, että tilanne ei ole pelkästään tilapäinen vaan ilmeisen pitkä.
Onpa kamalan pitkät jonot jos helmikuusta odottaa akuutissa tilanteessa.
Miten olette jaksaneet tässä kaikessa? teillä on ollut kuitenkin valtavasti voimaa. Ja varmasti paljon väsymystä, yksinäisyyttä ja ylivoimaisuuden kokemista.
Voit ilman muuta jutella myös alueesi diakoniatyöntekijälle. Diakonia ei taloudellisesti voi auttaa kuin yksittäiseen kriisiin, ei jatkuvaan tarpeeseen, mutta joskus, jossain kohtaa teillekin voisi vaikkapa ruoka-apu tai vaikka vapaapaikka jollekin leirille tms olla tarpeen.
Voimia ja siunausta!
Mutta olen tuon kortin jo käyttänyt ja töpännyt senkin. Alku lähti ihan hyvin suoraveloituksella palkkapäivänä, kunnes palkkapäivä muuttui, enkä koskaan saanut aikaiseksi ilmottaa uutta päivää pankille. Ehkä se edunvalvoja tosiaan olisi mulle parhain ratkaisu... ja hoitoon palaaminen. Oon kuitenkin melkosen nuori, kaikki olis vielä mahdollista jos vaan jotenkin sais asiat alulleen.
Mutta olen tuon kortin jo käyttänyt ja töpännyt senkin. Alku lähti ihan hyvin suoraveloituksella palkkapäivänä, kunnes palkkapäivä muuttui, enkä koskaan saanut aikaiseksi ilmottaa uutta päivää pankille. Ehkä se edunvalvoja tosiaan olisi mulle parhain ratkaisu... ja hoitoon palaaminen. Oon kuitenkin melkosen nuori, kaikki olis vielä mahdollista jos vaan jotenkin sais asiat alulleen.
Oon tosi pahoillani, kuulostaa inhottavalta. Ja tiedän todellakin miten inhottavalta se tuntuu, kun omantunnon ääni ei jätä hetkeksikään rauhaan, ja silti ei saa aikaiseksi puuttua tilanteeseen.
Toivottavasti edunvalvonnassa pystyisivät auttamaan sinua!
14
ongelma on siinä, että kulttuurimme on hyvin kulutuskeskeinen ja ihmisiä arvotetaan sen mukaan, mitä omistavat. Tai ongelmaksihan se muodostuu vasta sitten, kun ihminen itse alkaa elää näiden "sääntöjen" mukaan. Onhan aina olemassa ihmisiä (myös lapsia ja nuoria!), joilla ei ole kaikkia uusimpia teknologisia härpäkkeitä ja jotka eivät osta uutta takkia vain siksi, että käytössä oleva on vanha. Ja joilla silti on hyvä itsetunto, kavereita jne.
Isot hankinnat eivät kirpaise, otetaan vaikka järjetön asuntolaina kun muillakin on. Ja toisaalta pienet rahavirrat eivät kiinnosta. Minusta säästäväisyys ruokakaupassa yms. arkinen ja pienimuotoinen tuo ajan kanssa mittaviakin säästöjä. Eli mitään pilipaliohjeita ei minusta ole nämä perinteiset säästämisohjeet.
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1362624/kuinka_halva…
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/58049/mite_saada_tal…
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1296094/joulu_tulee_…
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1300753/hitto_etta_i…
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/648842/meilla_on_til…
Me hyväosaiset voisimme hetkeksi pysähtyä ja miettiä, voisimmeko me antaa omastamme lähimmäisen hyväksi. Voisimmeko jopa joskus auttaa taloudellisesti jotakuta jolla on tiukkaa.
Pitäisi olla jo peruskoulussa viimeistään yläasteella ihan talosuneuvontaa; peruasioita tuloista, menoista ja niiden hallinnasta. Hyvin usein törmää perheisiin joissa rahasta eikä rahankäytöstä puhuta mitään ja sitten nuori lähtee omilleen ja kierre alkaa.
Itselläni nuorena sama tilanne. Kotona rahasta ja rahankäytöstä puhuminen oli tabu ja velkaannuin. Onneksi tulin järkiini ja selvisin muutamalla perintäkirjeellä. Tein kahta työtä jottai sain osamaksut pois ja sen jälkeen en ole moisiin sortunut. Nyt itselläni perhettä ja lasten kanssa puhutaan jo nyt rahankäytöstä, säästämisestä, tuloista ja menoista vaikka vanhin vasta koululainen.
mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan "Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole."
Tuskin hän halusi osoittaa piittaamattomuutta köyhiä kohtaan, vaikka niinkin tuon voisi ymmärtää.
Olen myös miettinyt, onko köyhyys joku "ennaltamäärätty" asia, jota maailmassa tulee aina olemaan vai onko se vain väistämätön seuraus syntiinlankeemuksesta.
Olen myös miettinyt, miksi rikkaat eivät tee enempää köyhyyden poistamiseksi ja onko köyhyys köyhän syy.
Joka tapauksessa köyhyydessäkin voi piillä suuri siunaus: "Kuulkaa, rakkaat veljeni! Onhan Jumala valinnut juuri maailman silmissä köyhät olemaan uskossa rikkaat ja perimään valtakunnan, jonka Jumala on luvannut häntä rakastaville" (Jaak. 2:1)
silti mulla on liian vähän rahaa.
Se taas johtuu siitä, että lapsen sairaudesta on paljon ylimääräisiä kuluja, joihin mun palkkani ei vaan riitä. Mä en ole ostanut vaatteita tai huonekaluja lainkaan useampaan vuoteen, mutta pian voi silti tulla aika, jolloin mä joudun ottamaan pikävipin maksaakseni joko lääkäri- tai ruokakaupan laskun . En kuitenkaan voi jättää lasta hoitamatta. Vai ehdotatko että jäittäisin?