Raha-asioista! Diakoniatyön näkökulmasta keskustelua herättelen,
Ajattelin ottaa puheeksi raha-asiat.
Diakoniatyön toimintamalleihin kuuluvat myös taloudelliset ongelmat, vaikka painopiste onkin henkisessä tuessa.
Olen tehnyt työtä parisenkymmentä vuotta, ja taloudellisten asioiden profiili on muuttunut tänä aikana melko radikaalistikin.
Ajattelen, että nykypäivänä lainaa ja osamaksuja saa melko helposti, ja se on juuri se, josta ihmisten elämänhallinta menee nurin.
Erilaiset velat, vipit, osamaksut, luottokortit muodostavat pahimmat ongelmapesäkkeet.
Suurin ehkä yksittäinen katastrofi, jonka työssäni näen, on, että ihmiset jättävät vuokransa maksamatta muiden velkojen ja maksujen takia.
Siitä lähtee yleensä kierre, joka paisuu hallitsemattomaksi.
Martoilla on hyviä ohjeita kodin raha-asioiden hoitoon.
Omat ohjenuorani kiteyttäisin seuraavasti, jos vaikka viisi tärkeintä neuvoa minun pitäisi antaa.
1) Maksa aina ensin vuokra/vastike
2) Pidä perheen taloudesta ihan vanhanaikaista tilinpitoa: toiseen sarakkeeseen tulot ja niiden maksupäivät, esim. palkka, lapsilisä, kotihoidontuki. Toiseen sarakkeeseeen kuukausittaiset menot ja mistä tulosta kunkin menoerän maksat. Harvemmin erääntyvistä laskuista kuten vaikka tv-lupa, perusta erillinen tili jonne varaat jo etukäteen palkastasi niihin tarvittavan summan. Eli laske kaikki vuoden menot (vakuutukset, sähköt, tv-luvat jne) ja "jyvitä" tämä summa kuukausittaiseksi, jonka laitat aina jo valmiiksi sivuun. Näin laskut eivät yllätä.
3. Älä koskaan ota pikavippejä
4. Harkitse jokaista ostosta tarkkaan. Pyri välttämään osamaksuja ja velalla ostamista (paitsi asuntolaina) ja mielummin säästä etukäteen. Esim jos tarvitset uuden huonekalun, säästä vaikkapa puolen vuoden aikana siihen tarvittava summa, äläkä osta ensin ja maksa sitten erissä takaisin. Näin pystyt paremmin hallitsemaan.
5. Pyri tekemään ruoka kotona itse raaka-aineista. Pyri muutenkin kohtuullisuuteen.
Miltäs kuulostaa, kommentteja!
Vaikeaa? Helppoa? Itsestäänselvää? mahdotonta? Turhaa? Tärkeää? ... Mitä vain saa kommentoida aiheesta Oman perheeni rahankäyttö.
terv diakoni Meiju
Tikkurilan seurakunta
Vantaan seurakunnat
Kommentit (27)
mutta jos tulot ovat oikeasti pienet ja tulee joku isompi taloudellinen heikennyt (työttömyys, sairautta jne) niin ne pienet säästöt menevät aika nopeasti ja sitten ollaankin lirissä jos joku isompi juttu (esim. pesukone, kaikkialla ei ole ilmaisia pesutupia) pitäisi hommata säästämällä eikä osamaksulla. Eli minusta osamaksukin voi olla ihan ok pienituloisellekin tietyissä tilanteissa.
Toisekseen kirjanpitoon ei kaikilla ole tarvetta, mutta se on tietty hyvä neuvo jos elää/meinaa elää yli varojensa.
mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan "Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole."
Tuskin hän halusi osoittaa piittaamattomuutta köyhiä kohtaan, vaikka niinkin tuon voisi ymmärtää.
Olen myös miettinyt, onko köyhyys joku "ennaltamäärätty" asia, jota maailmassa tulee aina olemaan vai onko se vain väistämätön seuraus syntiinlankeemuksesta.
Olen myös miettinyt, miksi rikkaat eivät tee enempää köyhyyden poistamiseksi ja onko köyhyys köyhän syy.
Joka tapauksessa köyhyydessäkin voi piillä suuri siunaus: "Kuulkaa, rakkaat veljeni! Onhan Jumala valinnut juuri maailman silmissä köyhät olemaan uskossa rikkaat ja perimään valtakunnan, jonka Jumala on luvannut häntä rakastaville" (Jaak. 2:1)
En ole teologi, joten en osaa suoraan vastata eksegeettisesti tähän Raamatunkohtaan. Kuitenkaan Raamatusta ei voi nostaa yhtä jaetta, ymmärtämättä kokonaisuutta.
Itse koen tai näen Jeesuksen tarkoittaneen, että kärsimys on elämässä aina läsnä. Kärsiviä on aina, joita tulee auttaa. Se köyhyys voi merkitä monenlaista. on sanottu niinkin, että 2000-luvulla köyhyys on myöskin aikaresurssiköyhyyttä. Ei ole aikaa "elää" samalla tavalla kuin ennen, kun elämä on hektistä minuuttiaikataulutusta.
Mutta tosiaan kysymykseni: mikseivät rikkaat tee riittävästi köyhyyden eteen?
Uskon, että ihmisen perusitsekkyys on syy tähänkin, kuten oikeastaan kaikkii ongelmiin. Mitäs muista kunhan minulla on. Onneksi kaikki eivät ajattele näin. Kaikissa yhteiskunnissa on myös niitä vastuullisia, jotka laittavat itseään likoon toisten puolesta. Auttavat, antavat aikaansa. Jos rahallisesti haluaa autta, voi vaikka liittyä Kirkon Ulkomaanavun kuukausilahjoittajaksi. Apu menee perille
http://www.kua.fi/fi/lahjoita/?id=23
Jokainen voi vastata vain omasta puolestaan, auttaako riittävästi omaan elämäntilanteeseensa nähden. Auttaa voi aina. Jos ei rahalla, niin konkreettisilla auttamistoimilla (vaikka tarjoamalla yksinhuoltajalle lepohetken hoitamalla lapsia pari tuntia). Jos ei sitäkään voi tehdä, esim terveyssyistä, niin toisten puolesta voi ainakin rukoilla. Siinä ei ainakaan menetä mitään.
Mielestäni kirjoitat erittäin hyvästä ja tärkeästä asiasta. Itse kirjoittelen tänne paljon raha-asioista, koska mielestäni tämä on oikeastaan niitä ainoita paikkoja, joissa rahasta puhuminen on jotenkin hyväksyttävää koska kirjoitamme nimimerkin takana tai jopa ilman nimimerkkiä. Minä lähtisin tätä asiaa purkamaan kyllä seuraavista näkökulmista:
On hirveän hienoa se työ mitä teet, mutta jos ja kun ihmiset tulevat luoksesi talousasioissa, niin on mielestäni hyvä härätä kysymykseen, että mikä on mennyt pieleen jo sitä ennen. Eihän kukaan tule luoksesi niin, että talousasiat olisivat kunnossa (ainakaan noista talousasioista siis valittamaan). Miksi ihmiset eivät osaa tuota mistä kirjoitat?
Mielestäni noiden asioiden pitäisi olla päivänselvää, mutta miksi ne eivät ole? Tähän pitäisi vastata ihan laajemmaltikin yhteiskunnassa (ei tämä oikeasti saisi olla diakoniatyön tehtävä - hienoa toki, että on kun joku lenkki ei toimi!).
Syitä itse keksin useammankin:
1) talousasioita ei opeteta kunnolla koulussa
2) talousasioita ei pidetä taitona, joka pitäisi opetella - jokaisen kyllä pitää oppia lukemaan, neulomaan sukat, uimaan jne., mutta miksei talousasioiden osaamista mielletä samanlaisena kansalaistaitona, joka on vaan opeteltava.
3) talousasiat ovat tabu, jonka takia tieto ei siirry talousasioista isältä pojalle tai edes ystäväpiirissäkään - Suomessa on vaan niin noloa / hävettävää / moukkamaista ja ties mitä puhua rahasta. Tämän seurauksena kukaan ei tiedä mitään ja sen seurauksena tehdään virheitä. Entä jos oikeasti ihmiset miettisivät duunipaikan kahvipöydässä sitä, että ostaisivatko pikaluotolla vaikka sohvan? Sanoisiko joku heille, että tiedätkö yhtään kuinka monta kymmentä tai sataa prosenttia maksat siitä korkoa? Tai mitä sanoisi isä lapsellen, joka pohtisi ääneen, että ottaisiko 100% lainaa 300 000 euron asuntoon?
http://yle.fi/alueet/helsinki/2011/05/hursti_leipajonoista_tullut_ajoja…
http://yle.fi/alueet/helsinki/2011/05/helsingin_sosiaalijohtaja_ruoan_j…
hatunnosto Hurstille diakoneille, ja muille tärkeää työtä tekeville!
olen todellakin samaa mieltä!
En kyllä ihan niin selvillä ole kouluopetuksesta tällä hetkellä, että paljonko tätä henk.koht budjetin laadintaa siellä opetetaan. Mutta ihminen tarvii siitä "kertausta" kyllä myöhemminkin!
Itse ajattelen, että nykyinen hektinen yhteiskunta on kyllä omiaan kalventamaan käsityksiä esimerkiksi säästämiestä tai odottamisesta. Mm. velkaneuvojien kanssa yhteistyöpalavereissa on ilmennyt, että on 1990-2000-luvun ilmiö, että nuori pari ostaa uuteen kotiin kaupasta kerralla kaiken - ja velaksi useimmiten. Ennen vanhaan kerättiin sukulaisten ylijäämäroinaa ja ostettiin kaikki pikkuhiljaa.
Iso juttu. Raha määrää elämäämme paljon. Liikaakin. Siihen on vaikea solmia suhdetta, joka aina toimisi.
Mutta siksi juuri halusin herätellä.
Ja tosiaan, kyllä diakoniatoimistoissa lasketaan myös ruutupaperilla tulot ja menot yhteen!
Toivotan kaikille viisautta, taitoa odottaa ja valita ja kykyä priorisoida, mitä raha-asioihin tulee - ja myöshän tuo pätee koko muuhunkin elämään!
olin epähuomiossa kirjautunut ulos, eikä tullut siis "KirkkoSiskona" . Viimeisin kommentti siis on minun itseni
terv diakoni Meiju
Tikkurilan seurakunta
Vantaan seurakunnat
Työttömyys sinänsä ei kaada kenenkään taloutta. Kun tieto työttömyydestä tulee, yleensähän tässä pieni varoaika on, ehtii kuitenkin miettiä elämäänsä uudestaan. Jos kuitenkin haluaa kynsin, hampain pitää kiinni "saavutetuista eduista" ja elää samanlaista elämää kuin palkansaajana vaikka uudesta työstä ei olisikaan tietoa, on kierre valmis.
Marttojen sivuilta löytyy aivan mahtava Excel-taulukko kuukausittaisten tulojen ja menojen seurantaan, joka minua on ainakin auttanut suunnattomasti, en väittäisi pilipalipuuhasteluksi. Ja nykyään ei ole itsestään selvää että kaikki tajuavat taloutensa huolehtimisesta yhtään mitään.
Ap:n vinkkeihin palatakseni, tuo vakuutus-, sähkö- ja tv-lupa-maksujen "jyvittäminen" on erittäin mainio tapa pitää talous kuukaudesta toiseen tasapainossa. Minulla pienituloisena tämä on ollut käytössä iät ajat, eikä laskut enää yllätä. Joka kuukausi siirrän 1/12 vuoden maksumäärästä toiselle tilille ja maksan laskut sitten kun laskun maksaminen on ajankohtaista.