Lue keskustelun säännöt.
Miten tuoda arkeen vähän lämpöä ja romantiikkaa?
21.09.2010 |
Ollaan yli kahdeksan vuotta oltu miehen kanssa yhdessä, reilun vuoden naimisissa ja nyt odotetaan esikoistamme. Olen aina ajatellut että meillä menee hyvin ja me ollaan onnellisia ja oikeasti tosi sitoutuneita ja rakastuneita toisiimme. Edelleen rakastamme kyllä toisiamme, mutta jotenkin sellainen yhteishenki on mun mielestä jotenkin kadoksissa ja tuntuu siltä että molemmat vaan puuhaavat omia asioitaan vaikka oltaisiinkin molemmat kotona. Viikonloppuna tuttuun tyyliimme kyläilemme, harrastamme ja touhuamme kaikenlaista ja vaikka usein olemmekin fyysisesti samassa paikassa, emme tee asioita "yhdessä". Olin ajatellut että raskausaika olisi jotenkin romanttista, kasvaisimme yhdessä vanhemmuuteen ja miehellekin syntyisi jonkinlainen hoivavietti mua kohtaan. Mut ei... Lasten kasvatuksesta ja arjen ratkaisuista olemme tosin puhuneet (väitelleet), mutta en koe että olisimme mitenkään yhdessä, henkisesti valmistauteneet tähän lapsen tuloon. Kun miehelle yritän puhua tuntemuksistani hän vain olettaa että se vanhemmuus tulee sitten kun lapsi on syntynyt, eikä tunnu ymmärtävän että mäkin kaipaisin vähän extra hellyyttä ja huomiota. Sanat ei auta, eikä kannata puhua kun mies vaan ahdistuu, joten on kai sitten vaan siirryttävä tekoihin ja itse yritettävä saada huomiota ja luoda jotenkin romanttista tunnelmaa että saataisiin enemmän sellaista oloa että tässä ollaan nyt yhdessä elämässä. Mutta miten?
Kommentit (5)
vaikea sanoa, kaikkien tilanteet on yksilöllisiä, mutta tuntuu siltä, että monet naiset lataa tuohon raskausaikaan ja synnytykseenkin ihan hirveästi toiveita ja odotuksia, jotka sitten voi hiertää parisuhdetta, kun mies ei tajua miten vaimon mielestä hänen pitäisi asiat tuntea ja ajatella. Omasta ekasta raskaudestani opin, että miehelle lapsi tuli konkreettiseksi vasta kun se syntyi, vaikka kuinka yritti olla mukana raskausaikana, niin eihän se mies voi yhtä konkreettisesti tuntea lapsen odotusta kuin nainen, joka kokee sen fyysisesti. Silti, kun lapsi syntyi, oli isä ihan myyty, ja oli alusta lähtien mukana vauvan hoidossa ihan kybällä, eli ei myöskään tuntunut tarvitsevan 9 kk valmistautumista samalla tavalla kuin minä.
Raskauden aikana hormonitkin hyrrää ja moni asia ärsyttää ja aiheuttaa tunteenpurkauksia. Kannattaa vetää syvään henkeä, antaa miehellekin vähän rauhaa ja odotella rauhassa.. Eipä tässä muutakaan voi oikein neuvoa. Meille sanottiin synnytysvalmennuksessakin, että pahiten pettyvät he, joilla on minuutti minuutilta raskaus ja synnytys varsinkin suunniteltuna: sitten jos mies ei osaa reagoida täsmälleen kuten nainen odottaa, ja jos vaikka synnytys ei mene pilkulleen kuten sen on kuvitellut, tulee suuria pettymyksiä ja masentumista.Rela asenne vaan, ja yritä tehdä ihan niitä normaaleja asioita miehesi kanssa, mitä teitte ennen raskauttakin, älä "vedä" raskautta mukaan joka tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi muuten kirjoitat, että miehelläsi kuuluisi syntyä hoivavietti SINUA kohtaan? Ei mun mielestä kuulu, hoivavietin kuuluu kyllä kohdistua vauvaan teillä molemmilla, jos ei teillä ole holhooja - holhottava-asetelma suhteessanne, vaan tasavertaisina aikuisina odotatte yhteistä lastanne.
Kyllä mä haluaisin että mun mieheni haluaisi mua pitää hyvänä ja hoivata vähän. Kyllä mä kaipaan hellyyttä ja läheisyyttä, erityisesti nyt. Että tuntuisi siltä että hän välittää siitä miltä musta tuntuu kun olen vähän alakuloinen ja selkä on kipeä enkä saa nukuttua. Kyllä mä vaan haluaisin että hän tuntisi hoivaavia tunteita mua kohtaan, hoivaaminen nyt on yksi välittämisen muoto mun mielestä. Tietenkin yhdessä vanhempina hoivaamme ja rakastamme pientä lastamme, mutta kyllä vanhemmillakin pitää olla läheisyyttä.
Mäkin kaipaisin mieheltä enemmän hellyyttä ja hoivaa mua kohtaan, ihan tavallisessa arjessa. Tämän miehen kanssa en uskalla ruveta lasta tekemään, jos en saa mieheltä hellyyttä ja läheisyyttä nyt kun olemme kaksin. En usko että mies muuttuisi raskausaikana tai kun lapsi syntyisi.
Tällä hetkellä ollaanjo viikoilla 24+6, eli aikaa ennen lapsen syntymää ei enää ole kamalan paljon...
ap