Lue keskustelun säännöt.
Avovaimo tais häipyy, olinkohan liian ilkeä?
26.08.2010 |
Kun avovaimo muutti omakotitalooni asumaan lapsensa kaa, niin oli puhe,et maksaa puolet asumismenoista. Näitä rahoja ei oo näkynyt. Eikä myöskään niitä rahoja, jotka lupasi maksaa, kun luotolla ostimme tavaroita kotiin (exsä tyhejensi talon, vaikka osituksessa luki, että koko irtaimisto kuuluu mulle. Oli pakko ostaa tiettyjä kamoja). Lisäksi avokkini on luvatta käyttänyt pari kertaa luottokorttiani (aivan varmasti).
Tästä viimein hermostuin ja sanoin, että jos ei ala rahaa näkymään ja paranna tapojaan, niin en kyllä mene naimisiin hänen kanssaan. No, avokki otti ja lähti.
Ja nyt sitä ollaan taas yksin metsän keskellä.On aika orpo olo, mutta minkäs tälle enää mahtaa täs vaiheessa. Mutta mitä mieltä olette: olinko liian ilkeä?
Loogisesti ajatellen avokilla täytyy olla jotain velkaa, jota makselee pois, koska en ole pyytämässä muutamaan satasta enempää häneltä. Tiedän, että on mustalla listalla. Tiedän, että on maksamattomia laskuja. Ulosottovirastosta on tullut kirje. Mutta hän on sanonut, että kaikki on maksettu, että on nyt vain ollut tiukkaa, kun on ollut sairaslomalla.
Mua vituttaa se, että mulle valehdellaan. Jos on velkaa, niin sanoo sen, miks pitää teeskennellä, että on kaikki hyvin? Ja avovaimo on haukkunut mun ex-vaimoa, että et se siipeili mua. Ehkä omakehun takia ei kehtaa sanoo, et kaikki ei ookaan itellä hyvin.
Ei siinä mittään, mutta maksoin ex-akan ulos talosta sellaisella summalla, että siinä riittää maksamista joka kuukausi. Kiinteät menoni ovat lisääntyneet. Minä aivan varmasti tarvitsisin sen avokin osuuden menoihin. Maksoi kyllä ruokamenoja, mutta vasta sen jälkeen, kun vittuilin asiasta. Ex-aviovaimon ja hänen lapsensa pystyin vielä elättämään (isäpuoli kolmelle lapselle), mutta nyt olen huomannut, että saan tinkiä menoista. Ja en ole tottunut siihen. Mun lapset ovat saaneet kärsiä kulutustason laskusta. Ja mun kipupiste on nimenomaan lapset. Mulle on paskan hailee. Mutta lapset eivät saa kärsiä.
Niinpä panee vihaksi, että avovaimo, joka kehua retosteli mua paremmalla palkallaan ei sitten voi muka maksaa muutamaa satasta ihan elämiseen. Syys on ehkä ulosottovirasto. Mutta onko järkee tulla uuteen suhteeseen salaamalla asiaa. Lupaamalla maksaa mulle ja sitten jättämällä maksamatta. Kyse ei ole vain rahasta. Vaan luottamuksesta.
Kommentit (15)
Ei ne avokin velat ois ollut este, mutta se vie luottamuksen, kun salaa asian.
Ehkä ois vain parasta antaa naisten pitää pimpsansa ja keskittyä hoitaan lapsia. Oikeesti ei mulla oo kellekään naiselle mitään annettavaa. Kun heittää työpäivän ja sit hoitaa lapsia illan ja saa ne viimein nukkuun. Ja sit tekee kotitöitä kiireesti lasten nukahdettua. Niin takki on aika tyhjä sen jälkeen. Ja kello paljon. Sama rumba eessä aamulla.
Täs vaiheessa se avokki on vaatimassa aikaa ja huomiota itselleen. Yhteistä aikaa. Ja kun lapset vielä valvottaa paljon allergiakutinaltaan, ei täs kuviossa paljon nukuta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jos yhteen muutetaan niin sitä ennen pitää sopia raha-asiat, onko yhteinen tili ja miten juoksetvat kulut maksetaan. olen jopa sitä mieltä, että jos itse muuttaisin miehenb luokse, jolla lapsia, niin sama taloutta ollaan ja lasten menot kuuluu myös minulla ja minun lasten menot miehelle. lapsia käsitellään siis samana perhekokoniasuutena eikä minun/sinun lapset.
miksi avovaimo ei voi auttaa lasten allergiakutinoissa? hoitamalal lapset yhdessä jää sitä yhteistä aikaa myös toisille. jos ei ole keskinäistä aikaa, ei suhde voi toimia.
ja jos ihmien nei voi kumppanilleen kertoa, miten raha-asiat ovat, on suhde huonolla mallilla. se osoittaa vain luottamuksen pulaa. jos on ulosotossa velkoja, on se kumppanille kerrottava, silläkin riskillä, ettei toinen ymmärrä. salailu ei ole ratkaisu.
että jos ei ole luottamusta, ei voi olla kunnollista parisuhdetta.
Kun tapasin mieheni 13 vuotta sitten, olin rahavaikeuksissa. Ne vaikeudet nolotti aika lailla, enkä uskaltanut niistä kertoa, hävetti. Oli hiukan osamaksuvelkaa ja opintolainan maksussa vaikeuksia. Yritin kyllä kovasti, mutta vaikeaa se oli. Ulosotossa ei ollut mitään, mutta olin hätäpäissäni ottanut kalliin Ellos-velan. Hankaluudet juonti kakkostyön isoista veromätkyistä, kun en ymmärtänyt hakea uutta verokorttia. Yhteiset laskut hoidin kyllä, en halunnut kenenkään siipeilijänä olla ja sen takia en ilennyt kertoa noista hankaluuksista.
Mies sai sitten selville asian (totta kai) ja jonkun asteisen huudon jälkeen maksoi kaikki velkani pois ja minä maksoin hänelle osissa. Kauan sen jälkeen kyyläsi että hoidan laskuni, mutta alkoi sitten luottaa minuun. Nykyisin rahatilanteeni on vallan toisenlainen, kiitos yhteen hiileen puhaltamisen. En ole mikään tuhlari luonteeltani.
Luulen ettei tuohon sinun avokkiisi voi luottaa, kun hän on käyttänyt luvatta korttiasi ja jättänyt yhteisetkin menot hoitamatta. Parempi on kun keskityt nyt lapsiisi.
uusi nainen joutuu ylläpitämään vanhan ydinperheen elintasoa, en minäkään maksaisi.
perheen kustannuksiin. Toinen asia, mikä pistää miettimään on, että millaiella kritiikillä varustettuna aloita noita suhteita ja muutat asumaan jonkun kanssa yhteen?
Jos edellinen vie tavarat ja sen jälkeen yhdessä ostelette uusia toisen kanssa, tulee tunne, että aika lennosta on vaihdettu.
Kannattaisiko nyt sitten elään yksin (lasten kanssa?)Pidempi tovi ja vasta sitten miettiä parisuhdetta? Parishdekin, kun niitä lapsia siinä on, pitää aloittaa varovasti, eikä heti muuttaa itsellekin vieraan ihmisen kanssa yhteen. Ihan jo lastenkin takia. Heille pitää antaa aikaa, ja vielä kerran aikaa, sopeutua noihin isoihin muutoksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se avokkis on tehnyt. Tottakai hänen olisi jotakin pitänyt maksaa asumisestaan. Ja olla rehellinen jos ei ole varaa maksaa. Ymmärrän että hänellä on tiukkaa taloudellisesti jos on tippunut kelan sairauspäivärahoille. Lisäksihän hän on menettänyt asumistukensa, kun on sun kanssa kimppaan muuttanut, mutta kuitenkin olisi hänen jotakin pitänyt maksaa.
Itse en olisi varmaan suostunut maksamaan esim talolainan lyhennyksiä, koska talohan on sinun nimissäsi, mutta esim sähkö- ja vesimaksut ja ruokakustannukset olisi ollut reilu peli. Onhan hänen pitänyt maksaa asumisestaan ennenkin. Jotenkin vaikuttaa siltä, että on käyttänyt sua hyväksi.
ja oon edelleen samaa mieltä, nainen käytti sua törkeästi hyväksi. Ehkäpä on hyvä, että erositte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksaa 8,40 euroa.
siitäpä se selviää, onko emännälläsi velkoja. Käy hakemassa lähimmästä uo-virastosta.
Jos vaan hyväksikäytti sua, niin sun on parempi ilman sitä. Parempia naisia löytyy kyllä, kun jaksat odottaa ja etsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrataan. Mulla palo talo maan tasalle. Ex-aviovaimo sekos siitä. Mun piti rakentaa vakuutusyhtiön rahoilla uusi talo. Toisin kävi. Musta tuli lasten- ja taloudenhoitaja. Siitäkin jäi velkaa, kun kaikki piti rakennuttaa firmalla, kun mä hoitelin lapsia. Uuden "alun" kunniaksi pyöräytettiin vielä yksi lapsi. Sittenpä vaimoni ottikin ja lähti toisen miehen mukaan ja jätti vitun pienet lapset mulle hoidettavaksi.
Ja mä sekosin siitä aivan täysin. En voinut uskoa, että äiti pettää lapsensa. Sen voi uskoa, että pettää ukkonsa, mut ei noin pieniä lapsia. Laihduin noin 25 kiloa ja melkein tapoin itteni tässä avioeroprosesissa.
Niinpä päätin, että enää ei vinkuta akkojen perään. Enää mua ei kuseteta.
Ja kun luvataan, että maksetaan joku summa, niin sitä oottaa, että pidetään kiinni. Olin hyvin rakastunut tähän uuteen avovaimoon, mutta heti kun alkoi ilmetä, että ei pidä sanaansa raha-asiassa, niin mun rakkausrunot loppu. Mä osaan tehdä sellasii runoihin, et teilläkin silmät muuttuis sydämen muotoiseks hetkessä.Hehheh!
Niinpä Ku näin valhetta lupauksissa aloin kiireesti heittää henkistä suojausta peliin. Mulla ei oo varaa seota ja vetää jotain sohvaterapiaa. En toista kertaa vinku akan perään, kuten tein ex-vaimon kaa. Jotain pitää oppia...
ja rahakin on tärkeä: hei, mä olen kahden piltin yh-iskä, ei mul oo varaa pelleillä. On pakko pärjätä taloudellisesti. Ex-vaimo vielä uuden ukkonsa kaa vetää teatteria, että ois jotenkin normaali. On riski, että vaatii lapsia itelleen.
Ja mä en vittu anna, lapset on mun elämä...mul ei oo muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuten minä, myös eronnut isä: lapset ovat parasta mitä eksän kanssa tehtiin. Niihin on nyt hyvä keskittyä. Suhteen perusta on luottamus ja silloin kerrotaan velat ja muut asiat, ettei ne tule yllättäen ja pilaa sitä suhdetta. Ollaan avoimia täysin ja luotetaan toiseen, että siitä huolimatta, vaikka on ulosottoa jne. se toinen rakastaa ja siihen voi luottaa.
Tuo suhteesi ei toiminut, vaikka rakastit ja ihastuit, mutta arjessa hommat ei pelannut. Monen kanssa voi ihastua, mutta harvan kanssa arki toimii. Keskity itseesi ja taloutesi suojaamiseen ja tasapainoittamiseen. Kun ne pelaa niin seuraava suhdekin voi paremmin onnistua. Ei nyt ihan kuten Mietaan Jussi, joka vaimon kuoltua lupas seuraavat 10 v keskittyä vaan poikaan, mut pääasiassa lapsiin ja ehkä 10% sit naisiin sitä huomiota.
Rahasotkuista pääsee maksamalla, koirista potkimalla ja lapset on oikeasti tärkeintä maailmassa.
Sielläpäin on varmaan jollakulla sulle joku kiva lehmä tai lammas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen 31 vuotias kahden pikkuisen äiti ja asun ukkoni kanssa homeisessa, remonttia kaipaavassa talossa Porvoon reunalla. meillä on silti asiat hyvin.. mun äitini on tehnyt samanlaisia källejä elämänsä varrella niin isälleni, kuin eronsa jälkeen uudelle ukolleenkin.
ei ne opi. eikä lopeta. piilotetaan karhukirjeitä, valehdellaan, dogataan, muututaan etäisiksi ja suututaan pienimmistäkin asioista..
ei mulla ole neuvoja, sydämessäsi tiedät mikä sulle ja lapsillesi on parasta. toivon teille kovasti voimia, uskoa tulevaan ja ennen kaikkea, onnellisuutta ja tasapainoa elämään, niinkuin tuo joku mies aikaisemmin mainitsi myös :)
mullakin on koti kerran palanut ja kaikki mennyt, sieltä ei ole helppo nousta, mutta feenikskin nousi tuhkasta
rahaa aina kyseiseen laskuun, eikä odottaa pitkään ja kerätä raivoa. ja asian olisi voinut esittää nätistikin.