Kohta 5v lapsi, onko kehityksessä jäljessä, vai...?

Uni ei tule ja stressi painaa mieltä. Vauvanhoitokiireiltäni olen juuri tajunnut, että esikoinen on kohta 5 ja jotenkin niin "lapsellinen". Tähän saakka olen antanut olla vapaasti, mutta vuoden päästä on eskari ja sitten koulu...

Poika ei siis ole kiinnostunut mistään missä on sääntöjä: ei joukkuepeleistä, ei lautapeleistä. Ei myöskään jaksa keskittyä legoihin tai palapeleihin, tai ikäisilleen suunnattuihin tehtäväkirjoihin, vaan hermostuu heti. Piirtäminen on onnetonta töhertämistä, ihan 2-vuotiaan tasoa. Arastelee/inhoaa pyöräilyä (apupyörillä), kiipeilyä, potkulautailua, muttei kuitenkaan ole motorisesti kömpelö (kunhan siis vaan rupeaa tekemään jotain). Uiminen sensijaan sujuu hyvin, mikä onkin suuri ihme.

Poika tykkää leikkiä mielikuvitusleikkejä, eli höpöttelee itsekseen muovisten pikku-ukkojen ja autojen kanssa. Osaa myös leikkiä muiden lasten kanssa, joskin samanikäiset pitävät häntä vähän vauvana (ihan selkeää ylenkatsetta aistittavissa). Käy osa-aikaisesti päiväkodissa, eikä sieltä ole raportoitu mistään poikkeavasta mitä tulee kehitykseen.

Sanokaa, av-väki, onko tässä syytä huoleen vai olenko ylihysteerinen? Ja mitä siellä 5-vuotisneuvolassa oikein tehdään?

Jos olet näin huolissasi neuvoisin käätymään heti alkuu päiväkodin puoleen ja pyytäisit tulla keskustelemaan näistä kehityshuolista.Päiväkodin ammattilaisen kyky näitä arvioida ryhmätilanteessa on tavallisesti melko hyvä.Parempi on yhdessä asioita selkeyttää kun vain jäädä odottamaan että päiväkodista tulisi viestejä.

hän kyllä on rauhallinen eli jaksaa keskittyä legoilla alusten rakenteluun (ei ohjeista vaan oman mielikuvituksen mukaan), mutta ei tykkää yhtään kiipeillä tai riehua tai muustakaan vaarallisesta. On aika laiska, eikä tykkää liikkumisesta. Rauhallisten leikkien parissa viihtyy. Ei myöskään pidä ohjeiden mukaan toimimisesta vaan tekee mieluummin oman mielensä mukaan (oikeastaan tuossa noin 3v oli enemmän ohjailtavissa kuin nyt). Motorisesti on suht kömpelö, yhdellä jalalla vasta oppinut seisomaan ja osaa 1-2 hyppyä hypätä niin, tasajalkaa oppi hyppimään 4v täytettyään. Tosiaan ei halua kiipeillä. Pyörällä ajaa apupyörien kanssa ja vinkuu koko ajan että voiko jo lopettaa ja mennä sisälle leikkimään niillä legoilla ;) Piirtelee sellaisia pääjalkaisia ihmisiä (tai sinnepäin, joskus myös iiiiso pallomasu ja siitä tikkujalat ja kädet), yleensä tosin ei tahdo piirrellä ihmisiä vaan autoja jotka on möykkyjä joissa palloja alla.



Mun mielestä näissä noin 5v pojissa on huomattavia "tasoeroja", nämä lienee tasoittuvat sitten eskari-iässä. Osa on jo asunut "isojen lasten maailmaan" ja osa on vielä ihan pikkuisia. Lienee jonkinlainen siirtymä juuri n. 5v iässä usein tapahtuu.

Joo, tarkoitus on keskustella asiasta päiväkodin kanssa. Toivottavasti kyse vaan "siirtymästä" kuten viestissä nro 4 annettiin ymmärtää. 5v-neuvola tosiaan jännittää jos/kun kerran siellä viimeistään "kärähtää"...



Keskusteluhetkeä odotellessa kysyisinkin vielä onko kellään kokemusta hitaasti kehittyvästä, "lapsellisesta" pojasta, joka on sitten eskarissa saanut ikätoverinsa kiinni? Oma tuttavapiiriä kun katselee niin tuntuu, että kaikki 4-5-vuotiaat pojat ovat jo tosi isoja ja osaavat vaikka mitä.

Ovat olleet lapsekkaampia siinä noin 4-5-6v iässä kuin monet ikäisensä ja sen jälkeen jonkin aikaa "taviksia", kunnes siinä 10-12v sitten taas lapsellisempia... Minusta ihan hyväkin vaan.



t. 4

Kuulostaa kyllä siltä, että teillä on joko tosiaan ikäistään hieman hitaammin kehittynyt poika, mutta kysymys kuuluukin mistä se johtuu?



Lapset tarvitsevat pienenä kannustusta ja riittävästi aikuisten aktiivisuutta. Lapsille pitäisi antaa mahdollisuuksia kokeilla paljon erilaisia asioita (pyöräily, luistelu, hiihto, kiipeily...yms.) Poikalapset tuntuvat olevan "hitaammin kehittyviä" hienomotorisissa tehtävissä (kuten esim. piirtäminen) Tämä johtunee vain ja ainoastaan siitä, että heitä ei yhtä aktivisesti ohjata tällaiseen toimintaan kuin tyttöjä!



Oma 4-v. poika on jo vuoden ajanut ilman apurattaita. Osaa hyppiä yhdellä jalalla (molemmilla), taitava sählyssä ja jalkapallossa, jaksaa keskittyä kuuntelemaan satuja, värittää taitavasti ja osaa kirjoittaa oman nimensä. Leikit kavereiden kanssa sujuvat.



Sanoisin, että jos lapsella on selvästi moni asia "kehityksestä jäljessä", hänen olisi hyvä olla säännöllisesti päiväkodissa. Kavereiden esimerkki motivoi lapsia oppimaan asioita nopeammin ja ehkä siellä kotona ei tosiaan riitä vanhemmalla aina aikaa neuvoa, ohjeistaa ja opastaa. Jos siis kotona on kovin niukasti virikkeitä, tällainen lapsi hyötyisi päiväkodintoiminnasta!

eli siis motorista taitavuutta on vaikea arvioida tekemättä testejä. Lapsi yleensä jättää tekemättä itselleen vaikeita asioita ja siten näyttää vain temppuja, jotka hallitsee.



Toki jos viive on mahtava, niin käveleminenkin tulee viiveellä, mutta jos kyse on pienemmästä, kapea-alaisesta vaikeudesta, se ei tulee arjessa ilmi kuin haluttomuutena tehdä jotain juttuja. Vanhemmat yleensä katsovat laiskuudeksi.

ja kiinnostu samoista asioista kuin toiset. Meidän naapurin tyttö alkoi ajaa ilman apupyöriä 9 vuotiaana.

eikai se nyt ole mikään mittari millekään?

Jotenkin pelkäsinkin että joku kohta tulee paasaamaan että "kyllä meillä jo 3-vuotiaana".

Suurin osa oppii kuitenkin myöhemmin, 5 v lienee se tavallisin ikä, osa oppii vasta eskarilaisena.

Tuo on niin älyttömästi kiinni siitä lapsen omasta kiinnostuksesta.

Meilläkin tyttö, kohta 6 v, vasta viime kuussa halusi apupyörät pois ja kun halu lähti itsestä niin oppiminenkin oli tosi nopeaa. Nyt ajelee jo hyppyreistä pyörällään.

Sama pätee piirtämiseen, toisia kiinnostaa enemmän ja oppivat jo nuorina taitaviksi piirtäjiksi.

Kannustaminen on tietenkin myös tärkeää, mutta pakottamisesta ei ole hyötyä.

Piirtelyä voi yrittää harrastaa yhdessä ja tehdä tilanteesta miellyttävä yhteinen toimintahetki.

Ei ole paha, vaikka eskarin tai ekan kävisi kahdesti, jotta tarvittavat taidot löytyy. Turha lasta kamalasti stressata pakko-opetuksella. Mekin olemme niiiin erilaisia aikuisinakin. Kaikille löytyy paikkansa!

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/4_5-vuoti…

kiipeilystä ei ole koskaan tykännyt.

Eskariin mennessä oli vielä hienomotoriikka hakusessa, eikä edes halunnut piirtää.



Eskarivuoden aikana kehitys huimaa, oppi myös itsestään lukemaan jne.



Koulussa kehuvat nyt, pärjää oikein hyvin.



Älä suotta hätäile ap. Kyllä mäkin olen nähnyt 3 v poitsuja jotka ajaa ilman appareita ja kiipeillee vaikka mihin ja niiden äippä-raukat luulee, että se on heistä kiinni :( Ei se ole (kuin ehkä pieniltä osin) kannustuksesta kiinni. Lapset ovat yllätys, yllätys erilaisia.

Kannattaa luottaa siihen omaan intuitioon asiassa. Kyllähän päiväkodissa suurimmat ongelmat huomataan, usein just ylivilkkaus ja aggressiivisuus, mutta hitaampi lapsi ei ehkä osu niin silmään, jos on rauhallinen ja "harmiton".



Mulla myös viisivuotias poika ja nähtävästi sitten sitä nopeammin kehittyvää lajiketta. :-)



Nelivuotiaana ajoi ilman appareita, kirjoittaa oman nimensä, tuntee kirjaimet, laskee yksinkertaisia plus-laskuja, puhuu ja ilmaisee itseään selvästi. Saksilla leikannut kolmevuotiaasta lähtien, samoin oma linkkuveitsi ollut nelivuotiaasta lähtien, sahaa ja naulaa juttujaan omatoimisesti. :-)



Joskus jotkut äidit osaltaan aiheuttavat lapsensa vauvamaisen käytöksen esim. varoittelemalla ja kieltämällä liikaa. Lapsi on aina askeleen edellä vanhempiaan, annat vaan mennä ja tehdä asioita, tarjoat mahdollisuutta tehdä isojenkin juttuja.

<a href="http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/4_5-vuoti…" alt="http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/4_5-vuoti…">http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/4_5-vuoti…;

Siis tä, multa putos leuka pöydälle!

"Tuntee päävärit, ei tarvitse vaippaa päivällä" - siis kyse on neljä-viisivuotiaista! Lapsilla on kykyä oppia paljon enemmän kuin luullaan, en sit ihmettele jos on vauvamaisia lapsia, jos pidetään ihan pikkuvauvana viisivuotiaanakin!

nykyään ollaan niin tarkkoja ja taulukoidenmukaisia niin neuvolassa kuin päivähoidossakin. Oikeasti, ihmiset ovat erilaisia ja oppivat/osaavat erilaisia juttuja, lapset eri tahtiin. Tuntuukin siltä, että tällainen luokittelu leimaa liikaa.



Ennen vanhaan ei ollut näitä paineita, mikä johti kuitenkin samaan lopputulokseen, eli siihen, että jokainen normiaikuinen osaa yleensä hyppiä yhdellä jalalla, pyöräillä, luistella, syödä ja pukea itse. Toiset piirtävät, runoilevat, esiintyvät tai musisoivat paremmin. Jokaisella on oma osaamiskenttänsä.



Mun mielestäni tämä mittaaminen on johtanut siihen, että vanhemmat kokevat lapsensa kehityksen kehuskelun ja vertailun aiheena, mikä taas vaikuttaa lapsen itsetuntoon. MIkäli lapsi osaa joitakin asioita aikaisin, hän saa vääriä luuloja huippuosaajana ja toisaalta paineita pärjätä myöhemminkin, kun vanhempi hehkuttaa siitä kaikille. Jos lapsi taas on hitaammin kehittyvä, vanhempien huoli ja yleinen huonoksi leimaaminen taas heikentävät lapsen iloa opetella.



Lastenlääkärin mukaan KAIKKI taidot ovat keskiarvoja - eli lapsi voi oppia normaalia aiemmin tai myöhemmin, mutta on SILTI normaalisti kehittyvä. Eikä kehityksellä ole mitään yhteyttä älykkyyden kanssa (toisin kuin jotkut vanhemmat tuppaavat aidosti luulemaan).







Eipä siis huolta, kaikki aikanaan. Lapsilla tulee oppimista sykäyksittäin, eli taito, jota ei eilen osannut, onkin ilmestynyt tänään.

Kuulostaa kyllä siltä, että teillä on joko tosiaan ikäistään hieman hitaammin kehittynyt poika, mutta kysymys kuuluukin mistä se johtuu?

Lapset tarvitsevat pienenä kannustusta ja riittävästi aikuisten aktiivisuutta. Lapsille pitäisi antaa mahdollisuuksia kokeilla paljon erilaisia asioita (pyöräily, luistelu, hiihto, kiipeily...yms.) Poikalapset tuntuvat olevan "hitaammin kehittyviä" hienomotorisissa tehtävissä (kuten esim. piirtäminen) Tämä johtunee vain ja ainoastaan siitä, että heitä ei yhtä aktivisesti ohjata tällaiseen toimintaan kuin tyttöjä!

Oma 4-v. poika on jo vuoden ajanut ilman apurattaita. Osaa hyppiä yhdellä jalalla (molemmilla), taitava sählyssä ja jalkapallossa, jaksaa keskittyä kuuntelemaan satuja, värittää taitavasti ja osaa kirjoittaa oman nimensä. Leikit kavereiden kanssa sujuvat.

Sanoisin, että jos lapsella on selvästi moni asia "kehityksestä jäljessä", hänen olisi hyvä olla säännöllisesti päiväkodissa. Kavereiden esimerkki motivoi lapsia oppimaan asioita nopeammin ja ehkä siellä kotona ei tosiaan riitä vanhemmalla aina aikaa neuvoa, ohjeistaa ja opastaa. Jos siis kotona on kovin niukasti virikkeitä, tällainen lapsi hyötyisi päiväkodintoiminnasta!

Olen kyllä miettinyt mistä tämä hidas kehitys voisi johtua.

Lapsi on ollut päiväkodissa siitä asti kun täytti 2 ja menin takaisin töihin. Nyt tosin on siellä vähän lyhyempää päivää koska olen taas äitiyslomalla. Mutta säännöllisesti kuitenkin.

Ollaan yritetty tarjota erilaisia virikkeitä, kannustettu pyöräilyyn ja piirtämiseen, peleihin ym ja viety ohjattuun jumppaan (ei suostunut tekemään siellä mitään ja häiritsi muita, joten se piti lopettaa), mutta ei kai sitä pakottaakaan voi jos ei kiinnosta? No, täytyy vaan jaksaa yrittää. Osaa kyllä keskittyä jos vaan haluaa, tykkää kuunnella satuja ja pärjää muskarissa ja osaa jo uida. Jos nyt jotain positiivistakin koittaa alleviivata.

En tiedä osaako hyppiä yhdellä jalalla, en ole koskaan ajatellut, että se olisi relevanttia. Täytyypä tarkistaa...

Keskityt ehkä liikaa niihin heikompiin osa-alueisiin.

Todella harva lapsi osaa uida jo 4-vuotiaana! Eli tuossa on selvästi taas ikäisiään edellä.

Keskittymisessäkään ei sinänsä taida olla ongelmaa, sekin näyttää olevan vain kiinnostuksesta kiinni.

Ei legojen ja palapelien näpräily ole todellakaan mikään välttämätön juttu.

He varmaan osaavat vastailla tarkemmin, sillä he näkevät lapsesi suhteessa muihin lapsiin. Kannattaa kyllä olla itse asiassa aktiivinen, sillä kuten joku tuossa jo maitis, niin "harmiton" rauhallinen lapsi voi jäädä vähemmälle huomiolle kuin ne "häiriköt".

Itse ehkä yrittäisin tarjota lapselle kotona enemmän "virikkeitä" aina kuin vain mahdollista. Keksisin motorisia taitoja harjoittavia juttuja, piirtämistäkin voi harjoitella jne. Harva niitä taitoja ihan harjoittelematta oppii... Ja lasten kasvaessa on myös sosiaalisten suhteiden takia tärkeää, että taitojensa puolesta pystyy osallistumaan yhteisiin leikkeihin (jos niin haluaa). Itse tiedän esim. oman lapseni eskariryhmässä pojan, jonka muut lapset kokevat häiriköksi, koska haluaisi olla mukana jalkapallopeleissä, mutta ei osaa. Muilla lapsilla vaikea ymmärtää, miksi yksi "pilaa pelin" esim. ottamalla pallon käteen... Surullista tuon lapsen kannalta.

Olen kyllä miettinyt mistä tämä hidas kehitys voisi johtua. Lapsi on ollut päiväkodissa siitä asti kun täytti 2 ja menin takaisin töihin. Nyt tosin on siellä vähän lyhyempää päivää koska olen taas äitiyslomalla. Mutta säännöllisesti kuitenkin. Ollaan yritetty tarjota erilaisia virikkeitä, kannustettu pyöräilyyn ja piirtämiseen, peleihin ym ja viety ohjattuun jumppaan (ei suostunut tekemään siellä mitään ja häiritsi muita, joten se piti lopettaa), mutta ei kai sitä pakottaakaan voi jos ei kiinnosta? No, täytyy vaan jaksaa yrittää. Osaa kyllä keskittyä jos vaan haluaa, tykkää kuunnella satuja ja pärjää muskarissa ja osaa jo uida. Jos nyt jotain positiivistakin koittaa alleviivata. En tiedä osaako hyppiä yhdellä jalalla, en ole koskaan ajatellut, että se olisi relevanttia. Täytyypä tarkistaa...