Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko sinä niitä kilttejä hölmöjä, joita tutut ja vieraat käyttävät hyväkseen?
30.06.2010 |
Minä olen. Valitettavasti. Enkä koskaan opi.
Olen perusluonteeltani avulias ja ystävällinen ja suostun melkein aina kun joku pyytää jotakin. Ja miksi ihmeessä???
Viimeksi toissapäivänä kaupassa yksi nuori poika (15v?) pyysi minulta euroa kun hänellä ei ollut kuin 5 e ja ostos maksaisi 5,95. Hän osti siis grillattavaa. No minä sitten kilttinä annoin. Silmää räpäyttämättä.
Poika osti lihat ja lähti. Ja kohta meni takaisin kauppaan palautuspullojen kanssa. Joopa joo...
Ja mieheni suostui juuri auttamaan kaveriaan täysin kohtuuttomassa asiassa. Miten edes kehtaa pyytää noin isoa palvelusta, sitä ihmettelen. Ja mieheni nöyränä menee kun kaveri pyytää. Voihan prkl.
Nyt pyysin miestäni kieltäytymään tuosta hommasta, jätin hänelle viestin (emme siis nähneet aamulla). Mutta tuskinpa vain, "kun kaveri pyytää". Vaan kun kaveri on röyhkeä ja ei viitsi maksaa ammattilaisille eikä hän koskaan auta meitä.
Mites muut, sanokaa että muitakin kilttejä höynäytettäviä löytyy???
Kommentit (2)
minulla on ystäviä joiden kanssa autamme toisiamme vastavuoroisesti kaikessa mitä osaamme. Mutta minusta uskomattominta on se, miten jotkut ovat aina ruinaamassa sitä ilmaista apua kaikkeen. Meillä on tämänsorttinen naapuri, joka on monet kerrat suutahdellut minulle jos en ole ehtinyt tai halunnut häntä taas jossain projektissa auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Samoin avulias ja ystävällinen. Voi sanoa, että minulta on joskus viety "tuhkatkin pesästä", kun en ole osannut pitää puoliani. Samoin palvelusten tekemisessä olen ollut kuin miehesi - mitä maksaa ammattilaiselle, kun minä teen ilmaiseksi saman homman?!
No, mutta kiltti hölmökin voi kyllä oppia: Ensinnäkin ne ihmiset, jotka ottivat yhteyttä vain ja ainoastaan silloin, kun tarvitsivat jotain - voi unohtaa. Lakkasin vastaamasta heidän puheluihinsa (tosin sitä oli kestänyt jo monta vuotta). Sanoin itselleni, että mihin MINÄ heitä tarvitsen? No saadakseni heidän hyväksyntänsä tietysti. Mutta mihin minä minä HEIDÄN heidän hyvksyntäänsä tarvitsen...?
Toiseksi opin olemaan antamatta tavaroitani ja omaisuuttani. Tämä myös vaati asenteen muutosta: myös minä olen arvokas ja voin tarvita - ja minulla on OIKEUS tarvita tavaroitani tai omaisuuttani!
Kolmanneksi olen uskaltautunut jopa olemaan vastaamatta kysymyksiin, joihin en halua vastata. Tähän opettelin ihan konkreettisesti keinon etukäteen: Vastaan kysymykseen ympäripyöreällä vastakysymyksellä vaihtaen siten puheenaihetta.
Ja voin kertoa, että paremmalta tuntuu! Sinulle ap, opettele myös mielessäsi jo etukäteen toimintamalli miten toimit, tai sanat, mitä sanot kun joku pyytää jotain, mihin et ole valmis. Siitä se alkaa. Aluksi ei ole helppoa, mutta voi sitä riemua, kun pystyt seisomaan selkä suorana ja pitämään puoliasi ihan itse!
Rutistus ja halaus sinulle kiltti ihminen!