Miksi on niin vaikeata sanoa pomolle ei.
Suostun aina vaan uusiin hommiin, ja yritän kieltäytyä ja vedota siihen, että on jo liikaa työtä muutenkin, mutta aina vaan taivun ja suostun.
Sitten tulee ahdistusta, paniikkihäiriöitä ja työmotivaation puutetta.
Pomo vaan kiittelee työpanostani, vaikka tekisi mieli itkeä ja huutaa, että en jaksa tätä enää.
Välillä yritän sanoa sähköpostiviestien välissä, että en oikein nyt kerkeis ottaa näitä uusia töitä, mutta pomo ei koskaan vastaa näihin viesteihin. Tai puolivakavasti asiasta puhuttaessa toteaa, että tilanne nyt on vaan tällainen.
Kolleegat sanovat, että pitäisi kertoa kun tarvitsee apua, mutta kun pyydän apua, niin kukaan ei auta kuitenkaan. Tai sitten sanotaan, että juuri minun kompetenssini tarvitaan, kun olen niin hyvä siinä mitä teen, ja että ketään muuta ei voi ottaa avuksi "sotkemaan".
Olen niin ahdistunut, että pelkään purskahtavani itkuun jos otan tämä työmäärän vakavasti puheeksi pomoni kanssa puhelimessa tai kasvotusten. En halua itkeä pomoni edessä, kun hän on kuitenkin aika empaattinen tyyppi. Itkin jo kerran, ja se oli niin noloa, että vältän viimeiseen asti.
Onko kellään kokemusta, miten saisi työmäärää vähennettyä, asiallisesti, vaikkakin mieli on herkässä tunnetilassa, eikä haluasi hysteerisesti itkeä pomon nähden.
Vai odotanko burn out'ia jotta pääsen lepäämään.
Jos joku jaksaa asiallisesti vastata, tai vaan kertoa omat kokemuksensa, olisin kiitollinen.
Kommentit (5)
Jos olet vaarassa purskahtaa itkuun millä hetkellä tahansa, olet jo burnoutissa, masentunut tai vähintään vakavassa vaaravyöhykkeessä. Mene jollakin tekosyyllä (silmätulehdus, vähän flunssaa, usein päänsärkyä tms) lääkäriin ja kun hän toivottavasti kysyy, miten muuten voit, alat itkeä. Hän tekee diagnoosin ja saatat saada sairaslomaa. Tämä kertoo pomollesi, missä mennään.
Sinulla on melko varmasti jo somaattisia oireita, vähintään korkea verenpaine, eikö totta?
ota määrätietoinen ja kova asenne tuohon juttuun. Sanot päättäväisesti, että "En ehdi!". Harjoittele vaikka peilin edessä. Parkumaan ei kannata ryhtyä.
Pitää yrittää olla topakka..olen tosi huono siinä. Lisäksi melko uusi pomo, enkä tiedä miten suhtautuu tiukkaan sävyyn.
Mahtaako työnarkomania tarkoittaa ennemmin sellaista, joka tekee työtä aamusta iltaan, ja nauttiikin ehkä siitä.
Mä en haluais tehdä, enkä ehtisikään, ylitöitä, joten paniikissa yritän ehtiä normaali ajassa mahdollisimman paljon. Eli tauot minimissä, ja helposti menee tunnin verran ylitöiksi.
AP
Laske vähän omaa vaatimustasoasi, ja tee jotkut työsi vähän huonommin ja hitaammin. Niin ehkä jengi alkaa vähitellen huomaamaan, ettei sun niskaan voikaan sälyttää enää ihan kaikkea.
Työterveyslääkärissä käynti oli myös hyvä neuvo.
Tää on suomalaisten perisynti, liiallinen työnarkomania. Työtä tehdään takalisto ruvella vaikka miten työpäivät venyy ja paukkuu, mutta kun ei vaan voi sanoa pomolle ei. Been there, done that :)