Uskon, että elämän tarkoitus on oppia vaikeuksista
Toiset kohtaavat enemmän ja toiset vähemmän vaikeuksia. Kukin omalla kehitystasollaan.
Olenko ihan outo?
Kommentit (22)
että löytää uskon Jeesukseen.
Jeesus kutsuu omiaan vaikeuksilla, jos ei muuten saa luoksensa kutsuttua.
Kutsun voi ottaa vastaan, tai olla ottamatta. Ne, jotka ottavat, parantuvat:)
Näin mullekin on käynyt:)
en tiedä mitä oppimista,mutta olen oppinut kovaksi ja välinpitämättömäksi.esim miesten suhteen.
en jaksa enää kytätä miestäni.jos pettää niin pettää jne.ennen vahtasin kaikki asiat...
että löytää uskon Jeesukseen.
Jeesus kutsuu omiaan vaikeuksilla, jos ei muuten saa luoksensa kutsuttua.Kutsun voi ottaa vastaan, tai olla ottamatta. Ne, jotka ottavat, parantuvat:)
Näin mullekin on käynyt:)
NO JUST:mä olin uskovan miehen kaa 12vuotta.petti mokoma. oisko pitän vaa kiitellä Jessee???vittu
että löytää uskon Jeesukseen.
Jeesus kutsuu omiaan vaikeuksilla, jos ei muuten saa luoksensa kutsuttua.Kutsun voi ottaa vastaan, tai olla ottamatta. Ne, jotka ottavat, parantuvat:)
Näin mullekin on käynyt:)
Ja nimenomaan rakkaudesta lähimmäistä ja vihamiestä kohtaan.
Ei jeesuksen ajatuksissa keskeisintä ollut yksilön pelastuminen. Ei jeesus opettanut itsekkyyteen.
ja selkeästi kohdannut -ei niin vakavia-vaikeuksia.
Kun elämä lyö todella lujaa niin ei enää pysty kehitystasoihin ja johonkin helvetin oppimiseen uskomaan. Ei rakkaan kuolema mitään opeta, vähiten kuollutta itseään.
Friikki.
noi uskovaisetha rakastaa ja panee lähimmäisii:D
Joku väitti että en ole kohdannut pahoja vastoinkäymisiä.
Tiedän mistä puhun.
Uskon, että kohtaan samat tapahtumat elämässäni jossain "eri kokoonpanoissa" kunnes minä tai se toinen on oppinut sen mitä täytyy.
Elämä on oppimista varten jotain korkeampaa jotta saavutamme jotain parempaa.
Joku väitti että en ole kohdannut pahoja vastoinkäymisiä. Tiedän mistä puhun. Uskon, että kohtaan samat tapahtumat elämässäni jossain "eri kokoonpanoissa" kunnes minä tai se toinen on oppinut sen mitä täytyy. Elämä on oppimista varten jotain korkeampaa jotta saavutamme jotain parempaa.
lempijäätelömerkki oli lauantaina lähikaupasta lopussa tai kampaaja värjäsi tukan pähkinäksi mahongin sijasta. Huippuvastoinkäymisiä.
Ajattelin aikaisemmin että mikä ei tapa vahvistaa. Mutta ei se aina niin mene.
Kaikki eivät pysty käsittelemään vaikeuksia ja oppimaan niistä.
Aviomieheni on hyvä esimerkki tästä. Äiti kuoli ja avokki jätti. Silti hän ei ole oppinut tai kehittynyt surusta ja tuskasta.
En usko enää että tuska jalostaa. kyllä se on oma ajattelu ja älykkyys, jotka kehittävät.
Mutta, ap, olipa mukava aloitus tällä palstalla! Kiitos!
Taitaa vaan moni haluta helppoa elämää, mutta kehittyykö siinä? Oppia epäitsekkyyttä ja rakastamaan aidosti, elämän tarkoitus
viisivuotias tyttö yrittää selvitä pedofiilin tekemästä raiskauksesta hengissä.
Että turha sääliä vai, hänhän on vain oppimassa....
löytyy ihan biologiselta puolelta: jatkaa elämää. Ihminen on siinä mielessä eläin, että tietyt vietit on voimakkaampia kuin toiset. Voimakkain varmasti syömisen ja lepäämisen ohella on suvunjatkamisvietti. eli puhtaasti seksin harrastaminen.
Minun tarinani
-pikkulapsena sairastuminen diabetekseen, karua kohtelua sairaaloissa, hylkäyskokemuksia, ruoalla kiristämistä
-teininä diabetesperäinen syömishäiriö, jatkui masennuksena useita vuosia, meinasin kuolla
-valmistuin kuitenkin korkeakoulusta, töissä jaksoin vain muutaman vuoden, sen jälkeen vaikeahoitoinen sokeritautini nujeris minut, silmät miltei sokeutuivat ja munuaiset alkoivat heiketä
-tapasin mieheni, sain itseni väliaikaisesti parempaan kuntoon, yritimme lasta. Kävi ilmi, että mieheni on hedelmätön ja minä niin sairas ettei keinoapu tai adoptio tule kyseeseen
-masennus uusi, töitä en jaksanut ajatella
-isäni sairastui syöpään, torjui yrityksen korjata suhteemme, joka on vaikea. *Kukaan ei tiedä, koska hän kuolee
-nyt ainoana lapsena mietin, jaksanko saattaa vanhempani hautaan
-mieheni sairastui selkärankareumaan
-nyt pelkään, ettei minua hautaa kukaan
En ole oppinut tästä yhtään mitään. Aikani kuluksi menin yliopistoon lukemaan toista tutkintoa. Ehkä opin siellä jotain.
Ne palkitaan jossain vaiheessa :)
Tähän ketjuun on tosiaan vaan kirjoittaneet, joiden pahimmat vaikeudet on aika pieniä.
Mitä opittavaa on siitä, että joltain kuolee lapsi tai vaikka kaikki lapset? Mitä opittavaa siitä on, että rakas puoliso kuolee liian nuorena?
Millä lailla nämä palkitaan?
Minustakin ap vaikuttaa lapselliselta.
Rehellisesti, mitä olet oppinut elämästä? Että se ei ole reilua. Olet siunattu. Ei sinulla ole hätää.
oppia niistä ja sitten kuolla? ONtuu minusta.
Minusta elämän tarkoitus on ihan vain elää kunnes ei enää elä. Sen sisään mahtuu kaikki, ihanuudet ja hankaluudet. :)
Oppia vaikeuksista...mitä tarkoitusta varten?
Miksi se ei olisi tuottaa ympärilleen onnea ja hyvinvointia? Eikö se olisi epäitsekkäämpää?
Sulla on hindulainen filosofia sun uskossasi.
Mulla buddhalainen :)
Ne ovat osittain samat, mutta eri painotuksin..