Mä en ymmärrä miksi kaveri tekee muiden lasten kanssa samat virheet kuin esikoisen kanssa.

Esikoista ei ikinä pistänyt kouluun vaikka oli itse kotona. Nukkui ja poika lähti ominpäin.

Yläasteella ollessa poika ei enää edes mennyt kouluun kuin harvoin ja nukkui kotona, äiti salli sen. Ei kuulema saanut sitä kouluun?



No, nyt poika pääsi ysiltä ja on ilman opiskelupaikkaa ja työpaikkaa. Armeijaan ei pääse enää alaikäiset. Siitä kauhea haloo heillä kun nyt makaa vaan himassa.



Ei siinä mitään, mutta samoin toimii nuorempien lasten kanssa. Toinen on tokalla ja toinen kolmannella luokalla. Yksin ne nousee ja lähtee kouluun, äiti nukkuu puolillepäivin ja joskus myöhempäänkin.



Jotenkin ihan kauheen välinpitämätöntä. Toki moni pieni lapsi joutuu lähtemään ja pärjäämään yksin aamut ja se on ymmärrettävää kun vanhemmat on töissä. Mutta luulis että kun kuitenkin pienistä lapsista kyse ja itse kotona, niin viitsis laittaa sitä aamupalaa tai edes katsoa että ne syö ja viettää sitä aikaa aamullakin lasten kanssa. Mä ainakin tuntisin itseni etuoikeutetuksi jos meillä olis niin.



Mä teen työtä missä voin välillä työskennellä kotona ja musta on ihanaa herättää lapset kouluun, tarjota niille aamupalaa ja katsoa että ne myös lähtevät ajoissa kouluun, myös vanhempi eli teini-ikäinen.