Taisin tehdä ison virheen kun en hakenut iltapäiväkerhopaikkaa.

Meillä on ekaluokkalainen, joka tarvitsee iltapäivähoitoa 2-3 päivää viikossa. Hyvin omatoiminen ja reipas lapsi.



Sovimme vanhempieni kanssa että he (toinen eläkkeellä) hoitavat lasta ne tarvittavat päivät. Hoidolla tarkoitan että ovat läsnä ja katsovat että saa välipalaa. Mitään leikitystä tai ohjelmaa emme odota.



No nyt on vanhemmat olleet happamina tämän koulun alun ajan. Eivät sano mitään, mutta näen naamasta että heitä tympii koko juttu. Äsken ilmoitin että tulen töistä puoli tuntia myöhemmin (ja haen kuopuksen hoidosta vasta sitten) hakemaan lapsen. "Jaa, no kai se sitten sopii". Oli vastaus. Kysyin että sopiiko oikeasti, niin sanoi että joojoo, sopii kai sitten. Happaman kuuloinen vastaus.



Kysyin ensi viikosta, että järjestänkö jotain muuta hoitoa jollekin päivälle, niin vastasi "no ehkä jollekin päivälle voisitkin järjestää". Joopa joo.



Mä en halua että mun lapsi aiheuttaa niin kovin kärsimystä isovanhemmilleen. Taidan vakavasti miettiä muita vaihtoehtoja.



Iltapäiväkerhoon ei enää pääse, on ihan täynnä ja jotenkin tuntui hullulta varata paikkaa jos tarve on 2-3 päivää viikossa.



Ärsyttää nyt tämä tilanne. Vanhempien apuun ei ole ennenkään voinut luottaa, enkä ole sitä koskaan pyytänytkään. Nyt ajattelin että tilanteesta olisi iloa myös heille ja näin ennakkoon sanoivatkin. Siksi suostuin tähän järjestelyyn.



Vaan se oli virhe. Pitää yrittää vain poikaa olemaan yksin.