Lue keskustelun säännöt.
Uusi ystävä ei sitten tahdo tavata
29.06.2010 |
Kirjoittelen nikillä netissä yhdellä keskustelupalstalla. Hän itse otti muhun yhteyttä. Kirjoitti yksityisviestin, että olisi kiva tavata, on niin paljon yhteyttä jne. Niin mustakin oli, yllättävän paljon jopa mitä ollaan opiskeltu jne.
Nyt sitten tavattiin 2 viikkoa sitten. Laitoin jo tuntomerkkeihin että oon pyöreä. Mutta en tajunnut että se voi estää kaveruuden :(. Ei oo sitten enää viestiä lähettänyt. On kumminkin vielä töissä, ei missään lomilla.
Ja näen nyt kirjoittamistaan viesteistä, että hänellä on joku aika suuri paino-kiinnostus, siis mihin viesteihin kommentoi ja vastaa julkisesti nikillään. Itse taitaa olla jollain lailla anorektikko tai "entinen". Moni muu asia ulkonäössään viittasi tähän (en viitsi mennä yksityiskohtiin).
No se siitä sitten, kai.
Kommentit (16)
kaikin tavoin. Itse olen etsinyt ystäviä netistä jo vuosia, suurinta osaa en ole toista kertaa tavannut. Kyllä sillä ekalla tapaamisella näkee, tuleeko juttuun vai ei ja haluaako tavata uudestaan. Ei kyse ole vain ulkonäöstä. Eikä se riitä, että on samanlainen elämäntilanne ja samat kiinnostuksen kohteet, kyllä koko ajattelumaailman pitää olla samanlainen, jos ystävyyttä haluaa.
Mä olen 2-3 kivaa tyyppiä tavannut, sellaista jonka kanssa todella haluaa jatkaa ystävyyttä. Muiden kanssa olen ehkä jatkanut kirjoittelua, ehkä en, mitäpä sitä turhaan ylläpitämään ihmissuhdetta josta jo tietää, että siitä ei juuri mitään tule.
En usko, että sun tapauksessa on kyse painosta, vaan koko ajatusmaailmasta ja yhteensopivuudesta. Ette vaan ole samantyylisiä ihmisiä, mitä sä sellaisen perään itkeskelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nimittäin hän kommentoi kaikkia painoon liittyviä juttuja aina, ja silleen että tietää jos joku laittaa jotkut mitat tyyliin olen 167 70 kg heti mikä bmi se on ja kuinka paljon pitää laihduttaa. Ja kilokin lisää hänen omassa erittäin luisevassa kropassaan aiheuttaa hänelle tarpeen kirjoittaa siitä.
Tunnen yhden muun anorektikon läheisesti ja tässä ihmisessä on hyvin paljon samaa, niin henkisesti kuin fysiologisesti. Siis niitä merkkejä on.
Mulle oma painoni ei oo mulle mikään ongelma, ja se liittyy myös yhteen mun sairauteen mitä hän ei tiedä (en oo kertonut).
ap
oli luontevaa olla siinä, hän vaikutti ihan iloiselta, vaikka hieman varautuneelta, ujommalta kuin mä. Jutteli asioistaan, kyseli ja mä kyselin häneltä. Ei ollut heti lähdössä jonnekin, käveltiin vielä yhtämatkaa pois.
Meillä on hyvin paljon sama elämäntilanne, koulutustausta ja työpaikat samantapaiset, 1 samanikäinen lapsi. Arvot samat, harrasteet samat. Meillä on jopa muutama yhteinen tuttu.
Jos hän näki, ettei sovita yhteen ystäviksi tai edes tuttaviksi, niin hämäsi kyllä mut kokonaan.
oli luontevaa olla siinä, hän vaikutti ihan iloiselta, vaikka hieman varautuneelta, ujommalta kuin mä. Jutteli asioistaan, kyseli ja mä kyselin häneltä. Ei ollut heti lähdössä jonnekin, käveltiin vielä yhtämatkaa pois.
Meillä on hyvin paljon sama elämäntilanne, koulutustausta ja työpaikat samantapaiset, 1 samanikäinen lapsi. Arvot samat, harrasteet samat. Meillä on jopa muutama yhteinen tuttu.
Jos hän näki, ettei sovita yhteen ystäviksi tai edes tuttaviksi, niin hämäsi kyllä mut kokonaan.
mäkin olen silti saanut ne tapaamiset ihan kunnialla läpi vedettyä ja ihan sinänsä mukavaa on ollut eikä ole ollut tilanteesta kiire pois, mutta ei silti ole kiinnostanut enää uudestaan tavata.
Toisaalta, sanot että teillä on arvot samat jne, mutta eihän se siltä kuulosta, jos tuo kaveri niin paljon arvostaa hoikkuutta.
Neuvoisin sinua vain luovuttamaan ja antamaan tämän ns. ystävän olla. Itse olen ollut vastaavassa tilanteessa (ei kuitenkaan mitään paino -juttuja tähän liittyen) ja olisin kovastikin halunnut tutustua tähän kyseiseen henkilöön. Sähköposteja yms vaihdeltiin paljon ja tavattiin kerran. Toista tapaamista ei saatu aikaiseksi, kun aina hänellä oli jokin este ja perui tapaamisen viime hetkellä. Ilmeisesti ei sitten minusta pitänytkään, vaikka ihan eri kuvan sain :( Kyllähän toi harmittaa, mutta en halua alkaa väkisin tuomaan itseäni tykö ja, jos en tällaisena kelpaa niin ei sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elämänarvot. Meillä on hyvin samanlainen yhteiskunnallinen suhtautuminen ja muutenkin hyvin samanlainen rausta, siinä mielessä siis samanlaiset arvot. Maku on sama (lempimusa, leffat, teatterit ym.).
Musta hoikkuus ei kuitenkaan ole miään elämänarvo? Hän on tosiaan vähintään entinen anorektikko, ja selvä ortorektikkokin. Ja silleen, että ei kohdistu vaan itseensä.
Tosin jos hän arvottaa ihmisiä niin paljon pelkän kuoren perusteella, niin sitten ne meidän arvot ei olleetkaan kyllä samat.
ap
Musta pallo on nyt vähän niin kuin hänellä eli jos ei koskaan (syksymmälläkään) ota enää yhteyttä, niin olkoon sitten. Mä jään tän viikon jälkeen lomalle ja olen muualla lähes koko loman ja hän tietää sen.
Ihmetyttää vaan tuo että itse siis oli haluamassa mun kaveriksi. Enkä mä ole siitä mistä hän kiinnostui, yhtään kummempi livenäkään.
ap
Neuvoisin sinua vain luovuttamaan ja antamaan tämän ns. ystävän olla. Itse olen ollut vastaavassa tilanteessa (ei kuitenkaan mitään paino -juttuja tähän liittyen) ja olisin kovastikin halunnut tutustua tähän kyseiseen henkilöön. Sähköposteja yms vaihdeltiin paljon ja tavattiin kerran. Toista tapaamista ei saatu aikaiseksi, kun aina hänellä oli jokin este ja perui tapaamisen viime hetkellä. Ilmeisesti ei sitten minusta pitänytkään, vaikka ihan eri kuvan sain :( Kyllähän toi harmittaa, mutta en halua alkaa väkisin tuomaan itseäni tykö ja, jos en tällaisena kelpaa niin ei sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei oo sitten kiinnostanut, jos olet kumminkin viihtynyt noinkin hyvin? Kyllä mä pari kolme kertaa tapaisin ja katsoisin että lämpeneekö joku vaan hitaammin :).
ap
oli luontevaa olla siinä, hän vaikutti ihan iloiselta, vaikka hieman varautuneelta, ujommalta kuin mä. Jutteli asioistaan, kyseli ja mä kyselin häneltä. Ei ollut heti lähdössä jonnekin, käveltiin vielä yhtämatkaa pois.
Meillä on hyvin paljon sama elämäntilanne, koulutustausta ja työpaikat samantapaiset, 1 samanikäinen lapsi. Arvot samat, harrasteet samat. Meillä on jopa muutama yhteinen tuttu.
Jos hän näki, ettei sovita yhteen ystäviksi tai edes tuttaviksi, niin hämäsi kyllä mut kokonaan.
mäkin olen silti saanut ne tapaamiset ihan kunnialla läpi vedettyä ja ihan sinänsä mukavaa on ollut eikä ole ollut tilanteesta kiire pois, mutta ei silti ole kiinnostanut enää uudestaan tavata.
Toisaalta, sanot että teillä on arvot samat jne, mutta eihän se siltä kuulosta, jos tuo kaveri niin paljon arvostaa hoikkuutta.
se seuraavan viestin kirjoitus hänelle. Jos ei kirjoita, niin ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli mullakin yks kaveri, joka ei vastannut viesteihin. jätin sitten sikseen, mä en ala yksin yrittämään. jos ei kiinnosta ja muu seura kiinnostaa enemmän niin hänen menetys, ei mun :) mulla on muutakin tekemistä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että oli kiva tavata ja kysyin lähtiskö yhteen juttuun (kesätapahtuma tällä paikkakunnalla) mun kanssa. Vastasi siihen, että menee sinne miehensä kanssa. Ja sitten oon laittanut lyhyesti vaan, että hyvää juhannusta. Siihen ei oo vastannut, vaikka muuten on ollut netissä.
ap
muttaa ottaa aivoon, kun hän itse halusi mun ystäväksi. Sitten tuollaisen jutun takia en kelvannutkaan.
ap
ystävyyttä ei pakolla ylläpidetä
Ei liity painoon eikä sinuun mitenkään. Eukko on oikeasti vain päästään sekaisin. Olen elämäni aikana tavannut muutaman samanlaisen ihmisen, ovat jotain tuuliviireejä. Ekaks tuulee myötä ja sillon mennään ja tullaan ja yhtäkkiä ilman mitään kääntyy tuuli ja sitten mennään toiseen suuntaan niinkun ei oliskaan. Muutama tällanen ihminen vielä ei oikeasti ole itse nähnyt vaan valehtelee sitten ummet lammet että "en mä oikeasti muista enään iltapäivällä jos oot mulle aamupäivällä laittanut viestiä" tai jotain muuta yhtä läpinäkyvää (ainakin näissä tapauksissa). Unohdat vaan suosiolla sen sekopään ja jatkat elämääsi.
Tämä on minun arvaus.