mikä teitä anoppeja vaivaa?

Surullisinta tässä kuviossa on se, että meidän perheen mummelit eivät usko kauniisti sanottua sanaa, että nyt on aika hellittää. Kun ollaan päädytty tilanteeseen jossa molemmat anopit tietää paremmin, ostaa vehkeet ja välineet ja vaatteet kysymättä ja ovat sitten palkokasvit nenässä kun sellaiset onkin jo olemassa (varsinkin jos ovat toisen anopin hankkimia), niin oma vika, katsokaa peiliin.



Itse olemme niin kulmaan ahdistettuina anoppien toimesta, että meidän ei kuulemma tarvitse ostaa vaatteitakaan lapsellemme itse, koska anopit kyllä tietävät millaiset vaatteet pitää ostaa. Ja rattaat. Ja kengät. Ja pulkat. Ja sitten niitä on kaksin kappalein.



Ja kun asia otetaan puheeksi, pahimmassa tapauksessa aletaan uhkailemaan että lapsi otetaan tuollaisilta pois, jos ei tee asioita juuri niin miten itse ovat tehneet silloin 30 vuotta sitten.



Ajat muuttuvat. Älkää puuttuko. Jos kysytään apua, antakaa sitä. Muutoin - pitäkää kuononne kiinni, vaikka tekisikin mieli "auttaa". Ymmärrän että haluatte vain hyvää, mutta jossain vaiheessa se mitta täyttyy.

Mun anoppi löyti miehen pari kolme kk sitten, ei oo paljon lapsenlapsi kiinnostanu enää...