Tunnen itseni niin luuseriksi, en pärjää koulussa

lopeta se. Sanoit jo itsellesi sen. Et pärjää. Miksi piinaat itseäsi. Olet selvästi sairas eikä opiskelu sovi sinulle nyt, eikä etenkään työnteko, edes pätkissä.



Mars mars lääkärin pakeille ja anot sairaseläkettä.

Mars mars lääkärin pakeille ja anot sairaseläkettä.

Jos ap kykenee edes osa-aikatyöhön, saa eläkkeestä vaan haaveilla.

höh. Onko sulla lääkitystä? Itse olen ollut vastaavassa tilanteessa. En edes hakenut kouluun kun ahdisti. Lääkitys auttoi mulla niin että olen pystynyt elämään normaalia elämää. Tällä hetkellä olen 3-kymppinen sosiaalinen aikuisopiskelija

lopeta se. Sanoit jo itsellesi sen. Et pärjää. Miksi piinaat itseäsi. Olet selvästi sairas eikä opiskelu sovi sinulle nyt, eikä etenkään työnteko, edes pätkissä. Mars mars lääkärin pakeille ja anot sairaseläkettä.

Ei, ei ei! Teen itsenäistä ja fyysistä työtä tuon 2-3 kertaa viikossa, ei täysiä päiviä ja se on hyvä henkireikä joka pitää tässä elämässä "kiinni" Niin kauan teen kuin vaan voin. Seuraava askel on yksityinen terapia. Huoh

höh. Onko sulla lääkitystä? Itse olen ollut vastaavassa tilanteessa. En edes hakenut kouluun kun ahdisti. Lääkitys auttoi mulla niin että olen pystynyt elämään normaalia elämää. Tällä hetkellä olen 3-kymppinen sosiaalinen aikuisopiskelija

Ja olin niiiiin iloinen kun pääsin kouluun ilman rauhoittavia mutta ei. Voin kuitenkin jotain opiskella ehkä kotoa käsin.

viina on ainoa lääke ja sitä on kehno annostella. Eikä humalassa opiskelu välttämättä kiinnosta.



Viina myös päivittäin käytettynä on epäterveellistä. Kyllä sen voimalla töissä kävisi ja tekisi yksinkertaista hommaa.

miksi luovutit niin pian? Voi tietenkin olla ihan hyväkin ratkaisu, sullahan on kuitenkin sopivaa työtä, joka, kuten totesit, pitää elämässä kiinni.



Opiskelun aloittaminen on AINA vaikeaa, ainakin mulla meni koko ensimmäinen vuosi aikalailla sopeutuessa ja opetellessa siihen... Joka tapauksessa on hyvä että olet menossa terapiaan, ja lääkityksiäkin kannattaa ehkä miettiä, psykiatrin kanssa.

miksi luovutit niin pian? Voi tietenkin olla ihan hyväkin ratkaisu, sullahan on kuitenkin sopivaa työtä, joka, kuten totesit, pitää elämässä kiinni. Opiskelun aloittaminen on AINA vaikeaa, ainakin mulla meni koko ensimmäinen vuosi aikalailla sopeutuessa ja opetellessa siihen... Joka tapauksessa on hyvä että olet menossa terapiaan, ja lääkityksiäkin kannattaa ehkä miettiä, psykiatrin kanssa.

minulla oli niin paha olla fyysisesti. Olen aina ollut hyvä koulussa ja tykännyt opiskelusta, tämä tunne on aivan erilainen. tiedän kyllä, etten kykenisi kokopäivätöihinkään vielä mutta halusin edes koittaa...