Lue keskustelun säännöt.
Mistä lähden hakemaan apua alakoululaiselle pojalle?
02.09.2010 |
Tilanne on se, että 3. luokkalainen poika, joka on suoriutunut hyvin alemmista luokista, on alkanut oireilemaan vahvasti. Kognitiivisissa taidoissa ei ole vikaa, ymmärrys toimii ja koulutehtävät periaatteessa ovat helppoja. Ei mitään ylihelppoja, muttei vaikeitakaan.
Meillä vain on kotielämä mennyt ihan mahdottomaksi lisääntyneiden läksyjen myötä: poika ei halua tehdä läksyjä. Kauhistelee, kun niitä on niin paljon, pyörii jä vääntää pöydän ääressä, mutta ei kykene etenemään tehtävissään. Monta kertaa läksyjen tekoon on valehtelematta mennyt koko ilta, kun yritetään miehen kanssa vuorotellen istua pöydän ääressä ja kärsivällisesti kannustaen auttaa läksyjen teossa.
Kaikki keinot on käytetty: milloin mitäkin palkintoa, milloin viikkoraha ja pleikkakieltoa - tuloksetta. Pleikkakielto ei tehoa, sillä pleikkaa ei ehdi kuitenkaan pelata, kun on koko iltapäivä istuttu pöydän ääressä läksykirjojen takana.
Koululla on hyvä sanktiomenetelmä: kolmesta läksymuistutuksesta tulee jälki-istuntoa. Vielä ei olla jälkkäriä koettu, koska ollaan sinnikkäästi siinä pöydän ääressä istuttu.
Nyt vain on keinot ja oma jaksaminen loppu. Ymmärrän, että omalla toiminnalla voitaisiin asiaan vaikuttaa, mutta enää en osaa. Nyt olisi hyvät neuvot kalliit tai sitten tieto siitä, mistä tähän voisi hakea apua.
Olen jopa miettinyt sitä, onko pojalla sittenkin jotain keskittymisongelma, adhd tai joku muu diagnosoitava sairaus (oireita en kyllä osaa tunnistaa nykyisellään, sillä keskittyy kyllä hyvin kaikkeen muuhun).
Jos jollain kokemusta tai ajatuksia tämän tilanteen parantamiseksi otan kiitollisena vastaan!
Kommentit (17)
Esim kasvatusneuvolasta saa apua, ilman että siitä tehdään mitään isoa numeroa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sillä kysyn, että tiedetään onko tuon ikäiselle kohtuuton määrä, vai väsyykö poika jo vähäisestä läksymäärästä.
Yksi opettaja kertoi, että kolmannella luokalla alkaa todellinen koulunkäynti, eka ja toka ovat vähän harjoittelua. Seuraava tosipaikka on kuulemma viitosluokka.
Keskustelkaa asiasta opettajan kanssa. Hän tietää parhaiten, miten lapsenne koulunkäynti sujuu. Hän osaa myös neuvoa, miten edetään, jos siihen on tarvetta. Tsemppiä koko teidän perheelle!
Hänelläkin voisi olla hyviä ajatuksia siitä, miten tilanteessa kannattaa edetä; samoin koulun erityisopettajaa kannattaa konsultoida. Mikäli koululla on käytössä koulupsykologi, niin ottaisin häneen yhteyttä ja pitäisitte vaikkapa em. porukalla yhteisen neuvonpidon.
Mikäli noilta tahoilta ei apua löydy, niin kunnan perhe- ja kasvatusneuvolasta luulisi tosiaan löytyvän neuvoja. Liikaa ei nyt kannata lähteä lasta stressaamaan, ja koko ilta pöydän ääressä istumista kuulostaa hurjalta tilanteelta kolmasluokkalaiselle. Jostain siis täytyy helpottaa. Mihin aikaan lapsi alkaa läksyjä tekemään? Onko hän ehtinyt yhtään vetää henkeä koulupäivän jälkeen? Ehdottaisin ainakin jotain liikuntaa ennen kuin istutaan koulupöydän ääreen. Sitten tosiaan kannattaa pilkkoa, niin kuin joku jo ehdottikin. Itse tekisin ehkä tuon ikäiselle listan tehtävistä, jotka pitää saada tehtyä, ja aina kun yksi tehtävä on tehty, sen yli saa lapsi vetää viivan. Tämä konkretisoi sen tehtävien määrän, eikä urakka tunnu loputtomalta. Maksimi läksyaika alakouluikäiselle on tunti illassa, joten älkää nyt ihmeessä istuko koulupöydän ääressä kaikkia iltoja! Ja yrittäkää miettiä tosiaan ensin sen koulun aikuisten kanssa, mikä on ongelman ydin. Tsemppiä :)
Meidän 3.-luokkalaisilla on ollut yleensä äikästä lukuläksy ja joku lyhyt tehtävä. Matikasta kotitehtävälaatikko, englannista sanoja tai tehtävä enkkupäivinä ja ehkä kerran viikossa yllin tai uskonnon lukuläksy tai tehtävä.
Samana päivänä tuli läksyjä 3-4 aineesta. läksyihin kului aikaa tytöllä vajaa puoli tuntia, pojalla jonkin verran enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaatimalla vaaditte saada luokassa käyvä erityisope tarkistamaan oppimishaluttomuuden syy. Joku ei ihan luista helpolla esim. kynä ei pysy kädessä niinkuin haluaisi, tai ei osaa vielä lukea riittävän sujuvasti tai jotain muuta. Erityisope osaa sen tarkistaa testeillä. Kun löydätte sen oikean syyn, niin siihen saatte kyllä kotihoito-ohjeitakin, vaikkapa osittain kevennetyt kotitehtävät, jos ei erityisopettajan tunneista irtoa yhtään oman lapsenne käyttöön.
Been there, done that! Tsemppiä!
eka-tokaluokan kaikki oli akateemisesti mennyt hyvin. Kolmannella kaikki sortui käsiin. Just tuo, että lapsi olisi osannut jokaisen matikan laskun jokaisen vaiheen, mutta jotenkin ei pystynyt aloittamaan laskua tai laskuja, kun niitä tuntui olevan niin valtavasti. Ei kotona eikä myöskään tunnilla. Sama useissa muissakin aineissa.
Sosiaalisesti ei sitten mennyt niinkään hyvin, vaikka sekin oli eskarissa sujunut mallikelpoisesti, ja sen takia meillä oppilashuoltoryhmä otti tuossa vaiheeessa jo asian esiin. Koulupsykologi ja koululääkäri kirjoittivat lähetteen tutkimuksiin. Lähetteessä ilmeisesti jo luki, että tutkitaan aspergeria, vaikkei sitä meille kerrottu. Kuitenkin käytiin läpi myös kognitiiviset taidot ja kouluvalmiudet ja kolmos-luokan syksyllä ne oli jo pudonneet "paikoin ikätason rajoille", mutta kuitenkin ihan ikäasoiset ja normaalit. Psykiatrian työryhmä kuitenkin löysi lukihäiriön (jota koulun erityisopettaja oli nimenomaan väittänyt, ettei selvästi ole) ja sen aspergerin.
TÄmän jälkeen meille suositeltiin siirtoa erityisluokalle ja me suostuimme kun kuvittelimme että se olisi lapselle hyvä ja meille luvattiin,e ttä siellä opetetaan samat asiat kuin tavisluokallakin. Se oli kuitenkin hirveä virhe. VUosi erityisluokalla pudotti lapsen ikätason kehityksen kyydistä kokonaan. Siellä ei edes yritetty opetella mitään. Läksyjä ei edes annettu, koska "ei nämä niitä pystyisi kuitenkaan tekemään". Älkää missään tapauksessa sortuko tähän!
Tuon vuoden jälkeen etsimme ja vaadimme lapselle paikan taas tavisluokalta. Teimme aivan helvetillisen työn, että hän sai oppimäärät taas kiinni. Yksi keino oli juuri tuo että jakaa läksyt osiin, ehkä jopa vielä pienempiin osiin, - ei siis matikanläksyt, tauko, äikänläksyt, vaan matikanläksyt tehtävät 150-155, tauko ja tehtävät 155-160, tauko... ja sitten tehdä näitä palasia munakellolla aikaa mitaten. Kun lapsi alkaa ikäänkuin kilpailla kelloa vastaan hän ymmärtää, että tähän ei tarvi kulua koko iltaa.
Minä myös kielsin yksiselitteisesti lasta käyttämästä niitä helpostuskeinoja, joita tuolla erityisluokalla käytettiin (esim kertotauluja ei opeteltu, vaan lutnattiin aina taulukosta) ja pakotin opettelemaan ne ulkoa, vaikkei sitä tietenkään pätkääkään olisi huvittanut. TYlsäähän niitä ulkoa oli lukea. Olen vaan pakottanut, vahtinut ne illat, jankannut ja jauhanut. Tehnyt harjoituskokeita ennen oikeita kokeita ja sietänyt sitä, että pari vuotta kotiin tuli pelkkiä kuutosia, vaikka lapsi tuntui osaavan.
Olen tehnyt kaikkien suositusten mukaan ihan väärin, mutta puolustelen sitä sillä, että ne suositukset tuntuivat vievän vielä huonompaan suuntaan. TÄllä hetkellä, kun lapsi on seiskalla, olen voinut lopettaa vahtimisen ja pakottamisen ja lapsi on yksi niistä, jotka on nimetty "niiksi oppilaiksi, joilta matikassa vo kysyä neuvoa jos ei osaa". Ei ei kuitenkaan ihan paska tulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli se jälki-istunto. Mielestäni teidän pitäsi kannustaa vähemmän, tuo on aivan liikaa, että istutaan koko iltapäivä läksykirjojen äärellä. Muistutat lasta ja sanot mikä on seuraamus koululla. Oppisiko siitä? Välittääkö siitä? Sinänsä ikävää.
pojan äitinä meillä auttaa seuraavat asiat Poika on nyt neljännellä ja läksyjen teko kuulostaa ihan samalta kuin teillä.
Läksyt aloitetaan kun tulen töistä. Mä etsin valmiiksi kirjat ja teroitan kynät. valmistan samalla ruokaa ja poika tekee keittiössä läksyjä. Vähän auttaa, kun olen läsnä ja auttamassa koko ajan. Joskus saatan aloittaa esim. sanan kirjoittamisen aloittaminen pojan puolesta ja sitten itse jatkaa.
Pilko läksyt osiin. Samalla kun tekee läksyjä voi myös napostella jotain niin keskittyminen ei herpaannu. Jumppapallon päällä istuen voi samalla liikkua kun tekee läksyjä-ylläpitää vireystasoa.
Välillä ei tule mitään. Luovutan suosiolla, päästän pojan leikkimään ulos ja yritetään uudestaan puoli kahdeksan aikaan enen iltapalaa. Usein on tähän aikaan jopa pirteämpi kuin viiden maissa ja läksyt sujuu helposti. Joskus jää aamuksi osa läksyistä. Myös aamulla meillä sujuu enimmäkseen hyvin läksyjen teko. Vaatii vaan itseltä enemmän kun pitää ehtiä ennen töihin lähtöä niihin keskittymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi opettaja kertoi, että kolmannella luokalla alkaa todellinen koulunkäynti, eka ja toka ovat vähän harjoittelua. Seuraava tosipaikka on kuulemma viitosluokka. Keskustelkaa asiasta opettajan kanssa. Hän tietää parhaiten, miten lapsenne koulunkäynti sujuu. Hän osaa myös neuvoa, miten edetään, jos siihen on tarvetta. Tsemppiä koko teidän perheelle!
Että tokaluokka on ekan kertausta, kolmas uutta asiaa ja neljäs kolmannen kertausta. Viides uutta asiaa ja kuudes viidennen kertausta.
Meillä myös esikoispoika 3-luokalla ja juuri tänään olen miettinyt miten on koulun käynti ilmeisesti nyt todellakin alkanut.
Eilen tuli läksyä matematiikasta, äidinkielestä, englannista ja ympäristö/luonnontiedosta.
Niistä piti olla tänään tehtynä äidinkieli, mutta huomenna on oltava sitten myös matematiikka ja englanti.
Ymäp/luonnont läksy käsittää 2 kokonaista sivua ja vaatii mm ulkoa kasvin etsimistä kirjallisten lisäksi, äidinkieli 2 kortista tethtävä pieni aine.
Matematiikassa minusta hyvä tehdä niitä lisätehtäviäkin koska niitä vastaavia myös kokeissa=hyvä osata.
Tänään poika teki läksyjä n.1h, hieman on ylliä ja äikkää jäljellä, huomenna tulee sitten uutta äidinkielestä ja englannista.
Mulla on vähän hukassa ja hakusessa nyt tämä systeemi jatkossa, poikakin tuskatui kun piti niin paljon tehdä ja huom! hän on ns kiitettävä ollut aina ja sai siksi myös stipendin eli lähtökohtaisesti ei pitäisi olla nyttenkään vaikeaa.
1 läksyvapaa päivä vkossa, esim su, lienee jatkossa vain haave:/
Käytännössä lienee joka päivä tehtävä 2(1)-3 aineen läksyt ja sitten esim englanti kerrattava vielä ti-iltaisin ke-tunnille vaikka pe olleen engölannin tunnin läksyt olisi jo pe tehnyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi opettaja kertoi, että kolmannella luokalla alkaa todellinen koulunkäynti, eka ja toka ovat vähän harjoittelua. Seuraava tosipaikka on kuulemma viitosluokka. Keskustelkaa asiasta opettajan kanssa. Hän tietää parhaiten, miten lapsenne koulunkäynti sujuu. Hän osaa myös neuvoa, miten edetään, jos siihen on tarvetta. Tsemppiä koko teidän perheelle!
Että tokaluokka on ekan kertausta, kolmas uutta asiaa ja neljäs kolmannen kertausta. Viides uutta asiaa ja kuudes viidennen kertausta.
Saattaa pitää osittain paikkansa matematiikassa. Ei missään tapauksessa pidä paikkaansa englannissa, äidinkielessä, biologia/maantiedossa/ympäristötiedossa, fysiikassa eikä historiassa, joissa käsietllään ihan eri aihepiirejä ja asiakokonaisuuksia. Vaikka nyt joku väittäisi, että alakoulun reaaliaineissa on kyse lähinnä opiskelutekniikan oppimisesta eikä niitä asiasisältöjä kukaan kuitenkaan muista, niin äidinkieli ja englanti + muut kielet on kuitenkin aika olennainen osa koulunkäytntiä ja niissä tulee joka vuosi reippaasti uutta sanastoa ja rakennesisältöä koko alakoulun ajan. Koulunkäynti ei todellakaan ole pelkkää matematiikkaa.
EI ole "vedenjakajia" eikä helpompia tai vaikeampia luokkia. Kyydistä voi tippua parissa viikossa millä tahansa luokalla. Sen voi kiriä myös takaisin, mtuta se vie kyllä yleensä aina pidemmän ajan kuin se, mikä tippumiseen on kulunut.
tai tarkkaavaisuushäiriö. Muistan itse kuinka läksyt tuntuivat ylivoimaisilta aloittaa kun niitä oli niin paljon ja en tiennyt mistä olisin aloittanut. Itkua tuhersin iltaisin kun tiesin etten niistä suoriutuisi ja taas pitäisi jokin syy keksiä tunnilla miksi niitä ei oltu tehty. Yleensä vihko "jäi" kotiin tms.
Silloin lama aikana en mitään apua saanut mistään, yh-äidilläni ei ollut aikaa auttaa kun oli töissä. Jotenkin sinnittelin koko peruskoulun läpi, kävin kymppiluokan päästäkseni lukioon. Lukion jätin kesken koska en pysynyt kärryillä, edelleen sama ongelma, en pysty keskittymään. Näin aikuisena sitä apua on vaikea enää saada ja kaikki pitävät laiskana/tyhmänä luuserina kun ei ole kouluja käynyt. Itse tunnen sisälläni osaavani/pystyväni mutta ihan kuin olisi jokin lukko jota en saa auki.
Joten omien kokemuksieni perusteella suosittelen hakemaan apua poikanne opiskeluvaikeuksiin jostain ja pitämään huolen että jokin taho niihin konkreettisesti tarttuu. Ettei siitä synny samanlaista kierrettä.
Ja minusta on ihanaa että te olette jaksaneet istua siinä vieressä tukemassa. Itse olisin kaivannut jonkun joka olisi sanonut että kyllä minäkin onnistun ja osaan. Ja oltaisiin sitten vaikeudet selvitetty yhdessä.
anteeksi pitkä sepustus.... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tilanne sama kuin muilla kirjoittaneilla, eli läksyjä tulee n. 3-4:stä aineesta per päivä. Joskus aineesta tulee puoli sivua, joskus kaksikin, sekä vihkotehtävät päälle. Myös samat ympäristö-opin ulkoluvut ja kasvin keräämiset on meilläkin meneillään.
Lapsella vain yksi mieluinen harrastus kerran viikossa ja jompi kumpi vanhempi suurinpiirtein aina koulun jälkeen kotona. Eli ilmiselvästi tavallinen määrä läksyjä ja aikaa tuen kanssa riittävästi käytettävissä.
Nuo läksyjen pilkkomiset kuulostivat hyvältä, samoin se, että tehtävän jälkeen vetäisi aina viivan. Olin itse jo aiemmin huomannut sen, että esim. syöminen samaan aikaan helpottaa tehtävän tekemistä (ei huolta, tosi laiha poika) tai se, että katsoo aikaa. Jollain oli jumppapallo -vinkki, sitäkin voisi kokeilla :o)
Vielä jos löytyy hyväksi havaittuja keinoja, laittakaa tänne vain! Opettajan kanssa ei vielä olla puhuttu, mutta vanhempainilta on parin viikon päästä, jolloin ainakin oletan, että läksyistä puhuttaisiin jotain.
Ap
Eihän tässä ole kyse ilkeästä ja laiskasta pojasta! Päinvastoin, lapsi tarvitsee tukea ja kannustusta eikä rangaistusta.
eli se jälki-istunto. Mielestäni teidän pitäsi
kannustaa vähemmän, tuo on aivan liikaa, että istutaan koko iltapäivä läksykirjojen äärellä. Muistutat lasta ja sanot mikä on seuraamus koululla. Oppisiko siitä? Välittääkö siitä? Sinänsä ikävää.
Tiedän mistä puhut, ap. Tehtävien pilkkominen ja opettajan sekä erityisopettajan kanssa jutteleminen ovat hyviä neuvoja.
Yksi neuvo, jonka lisäisin on, että itsetuntoa pitää muistaa kohottaa ja onnistuneista suorituksista iloita ääneen ja palkita. Tiedän, että on vaikeaa, kun on itse väsnyt, eikä tosiaankaan jaksaisi tankata ja patistaa, eikä myöskään ottaa vastaan toisen epätoivoa.
Miellä erityisope aloitti yhteisen tapaamisen luettelemalla kaikki lapsen voimavarat ja vahvuudet. Sain siitä valtavasti voimaa ja niin varmasti lapsikin. Koko elämä on oppimista ja pienen kokululaisen oppiminen on vasta alussa. Hänellä ei ole keinoja hahmottaa missä mennään ja miten asioita pilkotaan tai konkretisoidaan. Toiset tarvitsevat enemmän apua ja onneksi sinun lapsellasi on äiti ja isä, jotka kykenevät auttamaan.
Toiset hahmottavat asioita visuaalisesti, piirrä vaikka asioita tehtävälistaan / lujujärjestykseen ja konkretisoi miten tekeminen etenee pitkin päivää ja viikkoa.
Meillä on sekin auttanut, kun lapsi vihdoin kiinnostui lukemisesta ja alkoi ahmia kirjoja. Vielkään kirjoittaminen ei innosta, mutta harjaantunut lukutaito on avuksi. Tarkkaile muuten sitäkin ymmärtääkö lapsi lukemansa.
Panostakaa mieluisaan harrastukseenkin! Sekin lisää onnistumisen iloa ja tuo voimaa vaikeisiin läksyihin.
Tuli vähän sekava sepustus, toivottavasti saat jotain irti tästä.
Poika tulee koulusta, päivästä riippuen 12.15-15.15 välillä.
Koulun jälkeen syö välipalaa, ellei juuri syönyt koulussa. Menee leikkimään, pelaamaan tm kavereiden kanssa.
Klo 16 kotiin, syödään koko perhe yhdessä. Sitten läksyt. Olen paikalla, autan tarvittaessa. Ainakin tarvitsee selvästi jonkun istumaan saman pöydän ääreen tai samaan huoneeseen.
Läksyissä menee n 30-45 min. Joka päivä tehdään kaikki päivän aikana tuleet läksyt, oli ne mille päivälle tahansa, ei kasaannu. Viikonloppuna ei tehdä läksyjä. Läksyjen teon jälkeen taas ulos leikkimään.
Melko tiukka aikataulu, rytmi, on auttanut meillä. Ja se, että tuetaan läksyjen teossa.
ei siis yritäkään tehdä kaikkea kerralla, vaan tehdään nyt matikan läksyt, sitten pari tuntia leikkiä tms, sitten LT läksyt, tunti jotain kivaa, sitten äikän läksyt...
ei tietty onnistu, jos vanhemmat tulee myöhään kotiin tai jos paljon harrastuksia...