Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Apuva

Vierailija
25.08.2010 |

Ne jotkat eivät usko "henkimaailman juttuihin" niin ei kannata vaivautua lukemaan ja kommentoimaan tyhmiä.



Ensi kerran irtauduin ruumiistani ehkä joku 3-4v sitten.. Olin mennyt nukkumaan ja yhtäkkiä olin ihan valkoisessa paikassa ja yksin. Pelästyin aivan totaalisesti että nyt mä olen sitten kuollut... Rupesin huutamaan jumalaa ja äitiä ja huusin että sen halua vielä kuolla. Sitten kuulin kun ääni sanoi toiselle että päästä se pois täältä. Saman tien näin makuuhuoneen verhomme kuvion väärin päin, olin siis tulossa yläsuunnasta.. En pystynyt liikuttamaan itseäni. tunsin aivan hirveän voiman takaraivossani, ja se tunne meni koko kehoni lävitse. En pystynyt liikuttamaan itseäni ennen kuin tuo tunne saavutti varpaani.... Sitten nousin ylös sängystä ja itkin ihan hervottomasti... Miehenikin ihmetteli että mikä mulle tuli, ja kerroinkin sille heti mitä oli tapahtunut..



No, sittemmin tapahtui kaksi muutakin tapahtumaa. Rupesin irtaantumaan ruumiistani, tunsin kuinka henkeni lähti varpaista liukenemaan kohti päätä, ajattelin että nyt uskallan kokeilla. Kohosin ylöspäin ja tunsin että joku "sieppasi" lantiostani tiukasti kiinni, ja sitten mentiin. Tää voi ja kuullostaakin ihan feikiltä mutta sitä tää ei ole... Lähdin salaman nopeasti ilmakehään ja avaruuteen. Nopeus oli ihan tajuton. Näin maapallon kohotessani ja yritin puhua jotain. Tunsin kuinka sanat eivät tulleet suustani nopeuden takia. Silmän räpäyksessä olin yksin jossain punaisessa paikassa. Ei muuten voi olla kun mars näin jälkikäteen ajatellen. Siellä oli siis ihan punaista ja vanhoja tuulimyllyjä, eikä ristin sielua missään! Kysyin ääneen että missä ne kuolleet oikein ovat, samassa näin kirkasta valoa ja lähdin takaisin kehooni.



No sitten oli vielä yksi irtaantuminen:

Olin sellasessa tunnelimaisessa paikassa missä oli paljon ihmisiä ja ovia. (en siis tuntenut irtaantumistani) Mulle tuli sellanen tunne että mun pitää mennä yhteen niistä ovista. Jouduin kiipeämään sellaselle ihmeen tasanteelle. Huoneessa oli paljon nuoria tyttöjä. Rupesin juttelemaan niitä näitä heidän kanssaan. Mulla tuli tarve yhtäkkiä kysyä niiltä että ovatko he kuolleita, ja he myönsivät asian. Rupesin tenttaamaan asiasta. Yksi tyttö kertoi kuolleensa iisalmessa!!!!! Ja oli varmaan 6-10vuotias!!!!!! No lähdin sitten sieltä huoneesta kävelemään käytävää pitkin. Joku tumma tyttö käveli vierelläni ja takaviistossa näkyi joku ihmeen hoipuva juoponnäköinen äijä jota palästyin. Tumma tyttö käveli kanssani käytävää ja sanoi että muistan itsekkin kun kävin täällä vaan vierailemassa. Tulimme lähelle käytävän loppua ja tyttö jäi siihen seisomaan, tiesin että mun oli jatkettava matkaani yksin. Kävelin käytävän päähän ja kahdesta ovesta valitsin toisen. Huoneessa oli vanhoja tavaroita, mm. postikortti ja sänky joka muistutti sairaalan sänkyä... Käännyin ympäri ja näin mummani joka on kuollut kun olin 2vuotias!!! Hän jutteli äitini siskon kanssa (joka edelleen elossa). Kun he huomasivat minut, puhe lakkasi ja he katsoivat minua. Mummani sanoi nimeni sillälailla iloisesti yllättyen. Samassa minulle tuli tunne että äitini sisko olisi seuraava joka kuolee, ja rupesin sielä itkemään ihan hillittömästi. Mummani sanoi taas nimeni lohduttaen. Siirryin takasin ruumiiseeni ja heti kun siirtyminen oli valmis kyyneleet tulivat oikeasti! Ja taas miehellä kertomaan ja googlettamaan kuollutta tyttöä...



Nyt sitten tämä viimeisin tapahtuma jonka takia olen jo ruvennut ihan pelkäämään! Nimittäin eilen illalla sanoin miehelleni että en olekkaan muistanut kertoa unestani jonka näin muutama yö sitten. Se meni näin:

Olin jossain kreikan suunnalla koska olin hiekkakentän reunassa ja ympärillä oli kivestä tehty katsomo. Olin kyyryssä katsomon laidalla ja kuulin meteliä yläpuoleltani. Ääni sanoi minulle että ylös ei sitten saa missään tapauksessa katsoa. No pakkohan mun oli katsoa! Silmäni tuntuivat kummalliselta ja kurkkasin ylös. Näin siellä jonkun hepun ajelevan (ilmassa siis) puisilla rattailla joita vetivät hevoset. Uneni päättyi siihen.

Tämän kun tosiaan eilen kerroin miehelleni niin hän totesi että sellainenhan on ukkosen jumala!!!!!!!!!!!! Ja eikun googlettamaan! Sieltähän se löytyi kuvan kera, ja peljästyin aivan hemetisti kun näin sen pyörän mikä oli siihen maalaukseen maalattu!(siis kärryjen pyörän) Samanlainen minkä näin!!!!!

Ja kuulkaahan nyt, en tosiaankaan ole lukenut mitään kirjoja aiheesta!!!!! Mistään alitajunnasta tämä ei voi tulla!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Mä oon ihan kauhusta kankeena! Miks mulle näytetään tälläistä?????



Ja tuosta irtaantumisesta vielä, sen aikana kuuluu kauheaa meteliä, kuin esim 100 sirkkeliä olisi yhtäaikaa päällä!!!!



Tiedän että pidätte mua pöpinä, ja sen takia en huutelekkaan näitä asioita. Kerron vain lähimmilleni...

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
25.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

....

Vierailija
2/7 |
25.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja sen jälkeiseen ruumiista irtoamiseen. Aluksi panin vastaan, mutta kun huomasin, että unia ei pääse pakoon, päätin ottaa ne vastaan. Ne kuolematkin.



Viimeinen uni, jonka näin, ratkaisi selvittämättömän ristiriitani ja sen jälkeen en ole unia nähnyt, joissa olisin kuollut.



Olin joutunut liian nuorena suuren vastuunkantamisen eteen ja uni selvitti, että tehtäväni oli täytetty, joten ei tarvinnut kuollakaan unissa enää. Ennustin muutaman läheisen kuoleman ajankohdan tämään jälkeenkin, mutta päätin vetäytyä ulos tästä kaikesta, ainakin toistaiseksi. En pelkää enää kuolemaa...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
25.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kukaan suvustamme ei ole kuollut sen jälkeen. Ja tätikin on siis elossa. Äidille kun kerroin tuosta jutusta niin hän sanoi että jos tätini on seuraava lähtiä niin hänkin rupeaa uskomaan juttuihini!

Ja se oli hassua siinä kun näin mummani ja tätini siellä huoneessa, että tätini ei pystynyt ottamaan minuun mitään kontaktia vain mumma...

Vierailija
4/7 |
25.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja tosiaan kun en ole mummaani kuullut/nähnyt sitten sen kun olin 2vuotias... Niin voin vaikka vannoa että tiedän miltä hänen äänensä kuullostaa. Sanoin äitillekkin että jos saisin sen äänen laitettua johonkin levylle päästäni ja soittaisin sen äidilleni niin varmaan kauhistuis!!!!!!

Vierailija
5/7 |
25.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mullaki lähti kuoleman pelko, nyt kun tiedän että kuoleman jälkeen ei ruumiiseen jäädä vaan takaraivosta poistutaan.

Vierailija
6/7 |
25.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Takaraivostapa hyvinkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
25.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muistakaa sitten minua kun olette yksin kuoleman edessä ja poistumassa TAKARAIVOSTA!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän yksi viisi