Miksi oletetaan, että vanhemmat lapset, varsinkin tytöt

meillä ei ole lapset KOSKAAN jotuneet hoitamaan äitiä raskausaikana, eikä vauvaakaan sen kummemmin. Esikoinen (poika 17v) "joutuu" toisinaan olemaan vahtina kuopukselle (nyt 7v) jos minun ja miehen työvuorot menevät ristiin, tai tulee joku yllättävä meno. Alle 4- vuotiasta en ole isoveljenkään kanssa koskaan jättänyt, ja sama pätee tähän uuten vauvaa, jota odotan. Kumma yleistys sinulla.

Tällä viikolla 18 vee haki pikkusisaruksen pkodista ja laittoi ruokaa yhteensä kolmelle paikalla olleelle pikkusisarukselle.

Mies tuli kotiin töistä valmiiseen ruokapöytään ja minä olin puolestani luennolla.

Kovin rasittuneelta ei 18 vee vaikuttanut ;-). Pikemminkin vaikutti olevan mielissään hakuretkestään ja itse laittamastaan pizzasta ruuaksi.

lapset oppii kantamaan vastuuta muutenkin, kuin hoitamalla pienempiä sisaruksia. Meisän lapsien vastuulla on asitanpesukoneen tyhjennys,mitä vastaan saavat viikkorahat+ omien huoneiden siivous.Kyllä jokainen saa/ joutuu vuorollaan omia lapsiaan hoitaamaan.

t. ap

tyhjätä tiskikonen, mutta ei auttaa sisarusten hoidossa? En käsitä.

lapset oppii kantamaan vastuuta muutenkin, kuin hoitamalla pienempiä sisaruksia. Meisän lapsien vastuulla on asitanpesukoneen tyhjennys,mitä vastaan saavat viikkorahat+ omien huoneiden siivous.Kyllä jokainen saa/ joutuu vuorollaan omia lapsiaan hoitaamaan. t. ap

Tiesitkö, että joissain perheissä isommat sisarukset peräti ihan mielellään hoitavat pikkusisaruksiaan? Meillä nyt kotoa muuttanut esikoinen kysyy aina välillä "pieniä" yökylään, koska tahtoo olla heidän kanssaan :-). Mikä on minusta ihana asia.

Tätä tosin ei voi ymmärtää, jos on itse kasvanut "jokainen hoitaa omat lapsensa" mentaliteetilla ja kasvattanut omat lapsensa samaan malliin.

Suoraan sanottuna? Minä mieluummin otan tällaiset "äiti, aattelin että voisiko pienet tulla ensi vloppuna meille yökylään?" lapset :), kiitos kysymästä vaan.

Ja aivan varmasti nämä yökylässä käyvät pienet auttavat isoasiskoaan sitten joskus tämän lasten hoidossa. Tätä on laskeskeltukin :), kuopus on 16 sitten kun esikoinen on 30 vuotta, eli mukavasti lapsenvahti iässä :-)

Eli minusta on ok että lapset auttavat niin kotitöissä kuin pikkusisarusten hoidossa kunhan se pysyy järjen rajoissa eikä lapsen harteille sälytetä jatkuvasti paljon hommia. On eri asia vahtia pikkusiskoa vaikka isän juoksulenkin ajan ja viedä roskat kuin vahtia pikkusiskoa joka päivä koko ilta ja roskien viemisen lisäksi siivota koko asunto...

"jokainen hoitakoon omansa"



Tätini on kahden pojan äiti ja hänelle siunaantui vain yksi lapsen lapsi. Tosi nihkeästi, otti tätä ainokaista hoitoon. Ehkä pari kertaa vuodessa yökylään. Omalla äidilläni lapsen lapsia kymmenen, mutta äitini kuoli ennen ennen näiden syntymää. Olen joskus miettinyt, että mitenhän äitini olisi suhtautunut.



No tämä nyt ei noin muuten kuulunut alotukseen, mutta muistuipa vain mieleeni.

kyllä mun poika hoitaa pikkusiskoaan, on hoitanut vuoden ikäisestä saakka. Pikkuveljeä hoitaa niin isosisko kuin isovelikin. Ennemminkin puhuisin vanhimman lapsen "taakasta".

ainakin pojat (4v ja 7v) osallistuvat kykyjensä mukaan kotitöiden tekemiseen. Pitäähän heidänkin oppia.

Isompi kyllä auttoi vauvanhoitamisessa sillon kun nuorempi oli vauva. Mielellään ja ylpeänä auttoi.

Ensin varoitus yleistyksestä, ei varmasti päde kaikkiin :), mutta:



olettaisin melkein, että niissä perheissä joissa on enemmän lapsia ja lapsia on hankittu siksi, että lapset ovat vanhempien mielestä ihania :-), välittyy tunne siitä että pienten kanssa on ihanaa olla.



Tämän vuoksi isommatkin lapset mielellään esim. ottavat vauvaa syliin (kun se on niin ihana) ja hoitavat taaperoita. Lukevat iltasadun/päiväsadun pienemmälle sisarukselle. Hakevat pikkusiskon hoidosta, katsovat siskon/veikan perään jne.



Koska tietävät, että vastineeksi siitä saa varauksetonta rakkautta, suurta ihailua pienemmältä ja mukavaa seuraa :-).



Meillä esim. vauvaa on järjestään ihaillut läheltä milloin kukin sisarus, kuopuksen syntyessä silloin 4-vuotias isompi sisaruksensa, ainoa ei koulussa olija, makasi onnellisena vauvan vieressä "palvomassa" vauvaa, onnellinen ilme naamallaan. Vauva oli hänestä aivan ihana.



Samoin silloin 12-vuotias toiseksi vanhin (poika) istui vauva sylissä, hänkin onnellinen ilme naamallaan, samoin ihailemassa vauvaa :).



Joten olen naivisti sitä mieltä, että kun lapsi kokee että hänen seuraansa ja pikkusisarusten seuraa ihan oikeasti arvostetaan, niin kas: hänkin arvostaa pikkusisarustensa seuraa. Voi olla erittäin väärässäkin :), mutta näin omien lasteni kohdalla oletan olevan.

Lukevat iltasadun/päiväsadun pienemmälle sisarukselle. Hakevat pikkusiskon hoidosta, katsovat siskon/veikan perään jne.

Meillä siis esim. nyt 11-vuotias on siitä lähtien kun oppi lukemaan 7-vuotiaana aika ajoin ehdottanut, että hän voisi nyt lukea tuolle pikkusiskolle iltasadun/sadun :). Tykkää tehdä niin. Aluksi oli melkoi hauska seurata kun juuri lukemaan oppinut tosi-tosi hitaasti luki tiukasti keskittyen kolmevuotiaalle kirjaa :-).

Ja esikoisella oli kuopuksen uhmaiän ollessa parhaimmillaan tapana käydä valistamassa minua, kuinka uhmakohtauksiin pitää suhtautua. "Lasta ei äiti saa jättää yksin kiukun kanssa" sanoi 17-vuotias lukion psykan kurssien pohjalta ja marssi jäähylle laitetyn kolmevuotiaan luokse :-D. Että näin :-).

Eli vahtii 5 min., kun vien pyykit ylös, hakee tutin, jos unohtui jonnekin, työntää vaunuja, viihdyttää automatkalla, jne. Ihan omasta halustaan, koska rakastaa veljeään.



Minusta lasten on hyvä oppia vastuuta sekä pitämällä toisistaan huolta (myös kavereista!) ja tekemällä kotihommia.



En hyväksy tuota itseitseitse -mentaliteettia ollenkaan, minusta se on oikeastaan aika sairas ajattelutapa. Ihminen on laumaeläin ja me tarvitsemme toinen toisiamme. Olemme biologisesti tarkoitettu elämään yhteisöissä toinen toisiamme auttaen ja huolehtien.



Kasvatan lapseni huolehtimaan sekä itsestään että kanssaihmisistä ympärillään. Yhteistyö ja vastuunkanto ne vasta tekevät ihmisen.

Tytöt joutuvat ilmaisiksi lastenvahdeiksi ja äidin pikku apureiksi, pojat saavat rauhassa riehua ja olla lapsia.

ja ihan vain sen verran kun heillä itsellään riittää halua. Mutta niin tytöt kuin pojatkin ja ihan tuo mieskin raskausaikana auttoi kuten myöhemminkin. Meillä tosten auttaminen ja hoitaminen on sellainen perusjuttu perheessä. Jokaisella on omaa aikaa ja oma tilansa ja paljon paljon yhteistä. Koko perhe on yhteinen yritys ja paljon ei ole tarvinnut noita isompia patistella vaan ihan omaehtoisesti hoitavat pienempiään ja auttavat.

nuorempien hoitamiseen ja siitä saa taskurahaa.

n.7-8 vuotiaasta lähtien auttavat äitiä raskausaikana ja pienempien sisarusten hoitamisessa, kun vauva on syntynyt? Eihän se niiden vika ole, että lisää lapsia pykätään mailmaan. Eikö vanhempien itse tulisi hoitaa omat lapset?

että lapsi oppii kantamaan vastuuta, huono asia? Mä en oikein usko, että tämä kasvatusmalli, jossa lapset ovat kuin hotellissa, on hyväksi lapsille. En usko, että niin kasvatetaan vastuuntuntoisia, ahkeria aikuisia. Lapselle voi olla tosi tärkeäkin juttu se, että saa tehdä kotitöitä ja kantaa vastuuta jostain asiasta.

En suoraan sanottuna käsitä viestisi logiikkaa.

Paras tapa oppia tekemään kotitöitä on tehdä niitä.



Eli vaikka ei olisi pienempiä sisaruksia, kyllä lasten kuuluu osallistua perheessä kotitöihin.



Toki isommassa perheessä on enemmän kotitöitä :), mutta onpa sitten enemmän tekijöitä myös.



Suurperheissä muuten taitavat lapsetkaan harvemmin olla sitä mieltä, että "taas pykätään lisää lapsia maailmaan". Ainakin meillä isommat sisarukset ilahtuivat kovasti kuopuksen odotuksesta kerrottaessa :).



Ja harvemmin suurperheestä tulee niitä ihmisiä, joiden aviopuolisot valittavat kuinka puoliso ei joko osaa tai halua osallistua kotitöiden tekemiseen.



t. viiden lapsen äiti

aina apuna. Isommat on katsonu pienempiään. Tai siis meillä ei olekaan kuin vaan poikia.



Mutta myös meillä kotona aikoinaan isommat lapset hoiti tarvettaessa pienempiä. Mun mielestä se on aivan luonnollista, että perhe pelaa yksiin.

aina apuna. Isommat on katsonu pienempiään. Tai siis meillä ei olekaan kuin vaan poikia.

Mutta myös meillä kotona aikoinaan isommat lapset hoiti tarvettaessa pienempiä. Mun mielestä se on aivan luonnollista, että perhe pelaa yksiin.

Meillä 3 poikaa

meillä ei ole lapset KOSKAAN jotuneet hoitamaan äitiä raskausaikana, eikä vauvaakaan sen kummemmin. Esikoinen (poika 17v) "joutuu" toisinaan olemaan vahtina kuopukselle (nyt 7v) jos minun ja miehen työvuorot menevät ristiin, tai tulee joku yllättävä meno.

Alle 4- vuotiasta en ole isoveljenkään kanssa koskaan jättänyt, ja sama pätee tähän uuten vauvaa, jota odotan.

Kumma yleistys sinulla.

lapset oppii kantamaan vastuuta muutenkin, kuin hoitamalla pienempiä sisaruksia. Meisän lapsien vastuulla on asitanpesukoneen tyhjennys,mitä vastaan saavat viikkorahat+ omien huoneiden siivous.Kyllä jokainen saa/ joutuu vuorollaan omia lapsiaan hoitaamaan.

t. ap