Mies ei halua naimisiin, mutta haluaa lapsen

nimenomaan huonompi vaihtoehto kuin avioliitto. Niin ja jos mies ei suostu avioon, niin ei varmaan suostu kovin moneen muuhunkaan asiaan jatkossa. Että kannattaa miettiä minkälaiseen kelkkaan olet lähdössä.

Teimme 2 lastakin enennen kuin menimme maistraatissa naimisiin. Syynä oli se että mies ajoi pahan kolarin ja oli huoli perheen toimeentulosta oli suuri. Jos jotain sattuu niin nyt leski saa edes lesken eläkkeen ja lapset myös vähän tukea. Syy siis oli täysin taloudellinen.



Onko miehelläsi joku syy vastustaa liittoa? Siis ihan oikea syy? Se että kaverit eroaa, ei kyllä ole mikään selitys...

Itse en olisi naimisiin niin hinkunut, mutta mies sanoi että hän ei halua tähän maailmaan mitään äpärälapsia tehdä. Joten mentiin sitten naimisiin.

Itse en olisi suostunut hankkimaan yhteistä lasta, jos ei oltaisi naimisissa. Lapsi kuitenkin sitouttaa sekä taloudellisesti että kaikin muin tavoin niin merkittävästi.

minä en missään tapauksessa halua naimisiin, mies haluaisi. Olen nyt raskaana, mies ehdotti jo naimisiin menoa moneen kertaan, mutta kieltäydyin.

En pidä avioliiton tuomia juridisia hyötyjä mitenkään merkittävänä.

että pelkää, että jos ero tulee, minä vien häneltä perittyä omaisuutta.



Eikö avioehdon pitäis just sulkea tällainen pois?



Mua loukkaa, että kuvittelee tällaista minusta.

Lapsia on kohta kaksi. En keksi mitään syytä, miksi mennä naimisiin.

Miksi ette halua, jos toinen haluaa?



Mulle on ainakin tärkeää sitoutua rakastamaani ihmiseen kaikin tavoin.

Minä ehdottomasti avioliittoa vastaan, mutta mies halusi naimisiin.

Sain tahtoni läpi: 25 vuotta yhdessä, josta yli 20v avoliittoa, kaksi lasta.



Sanoisin, että se, joka haluaa naimisiin, joutuu luopumaan ajatuksestaan, sillä ketään ei voi väkisin raahata maistraattiin/kirkkoon.

Minä ainakin olisin jossain määrin loukkaantunut tuollaisesta epäluottamuslauseesta, niin kuin sinäkin mitä ilmeisimmin olet. Mielipiteeni on, että jos mies luota sinuun ja suhteeseenne sen vertaa että "riskeeraisi" taloudellisia asioita, ei hän tai te ole lähellekään valmiita hankkimaan lapsia. Kysy häneltä, eikö lapsen asema erotilanteessa ole miljoona kertaa vakavampi asia kuin raha-asiat.



Tilannettanne sen tarkemmin tuntematta toivon teille valoisaa tulevaisuutta ja uskoisin että luottamus voidaan ajan kanssa rakentaa, varsinkin jos suhde on vielä kohtuullisen tuore. Sitä ennen älkää tehkö lapsia älkääkä menkö naimisiin. Kumpaakaan ei pidä tehdä ilman että molemmat osapuolet ovat varmoja sitoutumisestaan.

Naimisiin ei toisi mitään uutta, parempaa tai sitouttavampaa meidän suhteeseen. En halua vaihtaa sukunimeä, enkä olla naimisissa.



Mieheni on ollut pakko sopeutua tähän tahtoon. Jos hän haluaa välttämättä naimisiin, niin hänen on ainakin tässä vaiheessa elämää tehtävä se jonkun muun kuin minun kanssani.

Miksi vastustatte henkeen ja vereen avioliittoa, jos toinen haluaisi mennä naimisiin? Onko taustalla huonoja kokemuksia esim. vanhempien avioerosta?



Yritän oikeasti ymmärtää, kertokaa.

Lapsen myötä olet paljon sidotumpi tilanteeseen, joka ei sovi tuntemuksiisi. Jos mies ei suostu avioehdonkaan myötä menemään naimisiin ennen lapsen tekoa, ala etsiä uutta aviomiestä. Älä suostu avoliiton turvattomuuteen.



Itse olen avoliitossa, kolme lasta. Ei ole hyvä vaihtoehto.

se avioliiton merkitys tuli konkreettisesti esiin, kun vielä työelämässä ollut isäni kuoli. Etuja avioliitosta:



a) äiti sai henkivakuutuskorvauksen, joka oli suuruudeltaan 15000 euroa, verotta. Siitä oli apua monessa asiassa. Jos olisi ollut avoliitto ja ehtona omaiset, niin se olisi mennyt meille lapsille.

b) äiti saa leskeneläkettä 600 euroa kuukaudessa (äidin oma eläke 1000 euroa, ja isän tilipussin menetys oli kova taloudellinen kolaus henkisen päälle, nyt pärjää rahallisesti)

c) äiti sai avio-oikeuden nojalla hallintaoikeuden yhteiseen asuntoon, eikä me tytöt voida pakottaa äitiä muuttamaan asunnosta tai myydä/vuokrata omaa puoltamme.

d) ei tarvinnut riidellä isäni narsisti-äidin kanssa hautajaisista tai hautapaikasta, sillä leski ja lapset päättää

e) naimisissa olevan ei tarvitse käydä tunnustamassa lasta, kun se isyys on lain mukaan selvä asia.



Elämästä ei ikinä tiedä. En tekisi itse lasta parisuhteeseen, jos ei olla naimisissa. Eron varalle voi tehdä avioehdon. Mun ukolleni olisi riittänyt avoliitto, mutta minä kieltäydyin äpäriä tekemästä. Nyt 12 vuoden naimisissa olon jälkeen se joskus ääneen ihmettelee, miksei ihmiset mene naimisiin, kun niillä on taloja ja mukuloita.