Mikä siinä on että fiksut äidit ei osaa olla lastensa kanssa, vaan ainaki vanhin virikehoidossa

että olisin vienyt heidät hoitoon, kun itse olen vauvan kanssa kotona. Pienikin lapsi hoksaa, että äidille kelpaa vauva seuraksi, mutta hän ei. Lapsella on oikeus vanhempiensa ja sisarustensa seuraan senkin jälkeen, kun nuorempia sisaruksia syntyy. Ja lapsi on lomansa päivähoidosta ansainnut.



Ihmettelen myös sitä, ettei perhe pysty rakentamaan tukiverkkoja, vaikka isovanhemmat ja muu suku oliskin toisaalla. Meillä esimerkiksi on naapurien, lasten kaverien perheiden ja omien ystäväperheiden kanssa ollut hyvin toimivaa yhteispeliä. Kaveriseuraa on löytynyt kerhoista, muskareista, leikkipuistoista, naapurustosta tai tutuista perheistä. Vauvalomalla joskus haimme vanhan leikkikaverin päiväkodista iltapäivällä meille leikkimään ja vanhemmat hakivat hänet sitten meiltä. Lapsilla oli haiskaa ja vanhemmat saivat iltaan hieman enemmän aikaa tehdä pitempää työpäivää tai käydä asioilla.

Jos neuvolassa 4v testeissä tulee ilmi, että lapsi tarvitsee treenausta esm hienomotoriikan tai sosiaalisuuden alueella, voi virikepaikka 5h/10pv/kk antaa lapselle paljon. Ihan sama mitä se maksaa perheelle hoito- ja kuljetusmaksuina. Kyllä ensin katsotaan lapsen etu ja sitten vasta rahatilanne. Me vanhemmat olemme joskus sokeita lastemme tarpeille ihan tahattomasti. Ei vain tule ajateltua mitä kaikkea lasten nykyään pitäisi osata, vaikka ei kiinnostaisikaan. Lapset kun ovat niin erilaisia ja yhteiskunta vaatii eri ikäisten lasten omaavan määrättyjä taitoja. Hienoa, että on mahdollisuus tällaiseen treenivuoteen ennen eskaria.

Koska 5-vuotiaalle tytölle se olisi ollut lähinnä rangaistus, jos joutuisi jäämään kotiin äidin kanssa.



Päiväkodissa on kaikki tutut kaverit ja kivat leikit.



Ja siksi, että kun palaan töihin, hoitopaikka on tallessa ja saan vauvankin tuohon lähipäiväkotiin.



Nyt kun olen itse kotona, niin lapsi käy päiväkodissa vain 3-4 päivänä viikossa n neljän tunnin ajan.

esikoinen oli 7v ja aloitti juuri koulun.



Keskimmäinen oli 4,5-vuotias ja oli jo 2 vuotta käynyt päiväkodissa. Oli n viikon kotona vauvan syntymän jälkeen ennen kuin alkoi kyselemään, että "koska mä pääsen taas päiväkotiin".



Niinpä meidän muksu on "virikehoidossa" kolmena päivänä viikossa max 5 tuntia/pvä. Näin saa osallistua päiväkodissa kaikkiin aamupäivän laulu-, leikki-, askartelu-, metsäretki ym tuokioihin. Ja kuitenkin saa olla tosi paljon kotona äidin kanssa.



Ja hyvänä puolena on myös se, että saan melkoisen suurella todennäköisyydellä myös kuopuksen tuohon lähipäiväkotiin (johon on muuten vaikea mahtua)sitten kun aikoinaan palaan töihin.



Itsekästä... Joo on. Mutta minä pidän omien lasteni puolia. Ja meidän perheelle tämä on paras ratkaisu

Miksi aina syyllistetään toisten valintoja? Kertooko se jotain ihmisen omasta pahasta olosta, kun pitää lähteä toisen valintoja puntaroimaan ja arvostelemaan?

Eipä voisi vähempää valintasi kiinnostaa, jos maksat ne täysin omasta pussistasi ja järjestät itsenäisesti. Jos taas esim. yhteiskunnan eli meidän kaikkien rahoilla kahmit etuja itsellesi jonkun toisen kustannuksella, sen on syytäkin vähän muita kiinnostaa. Turha mäkättää esim. vanhusten- tai terveydenhuollon huonosta tasosta, jos katsotaan että raha on parempi hassata johonkin muuhun mukatärkeämpään kuten subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen. Anteeksi vaan, mutta kyllähän se älyttömältä tuntuu että ensin yhteiskunta esim. elättää työttömän äidin ja sitten se työtön äiti ei viitsi edes itse lapsiaan hoitaa vaan niitä hoitamaan palkatulle ihmiselle maksetaan toistamiseen yhteiskunnan rahoista. Ihan kuin muita rahareikiä ei olisi.

kunnat eivät järjestä kerhoja ja avointa varhaiskasvatusta, virikehoitopaikkojen käyttö on täysin ymmärrettävää ja jopa kannatettavaa. Avoimeksi varhaiskasvatukseksi ei riitä seurakunnan kerhot ja kahvilat. Yhä useammat eivät edes halua viedä lapsiaan seurakuntien tunnustuksellisiin kerhoihin.

kunnat eivät järjestä kerhoja ja avointa varhaiskasvatusta, virikehoitopaikkojen käyttö on täysin ymmärrettävää ja jopa kannatettavaa. Avoimeksi varhaiskasvatukseksi ei riitä seurakunnan kerhot ja kahvilat. Yhä useammat eivät edes halua viedä lapsiaan seurakuntien tunnustuksellisiin kerhoihin.

Puistotätejä, kerhoja väh. 3 kertaa viikossa (sekä uskonnollisia että uskonnottomia:)), kodinhoitaja uupuneelle (eikä mitään lastensuojelulla pelottelua) väliaikaisavuksi, kuten 80 -luvulla.

Btw, itsekin olin jo 80 -luvun alussa "virikehoidossa" sekä seurakunnan kerhoissa monta kertaa viikossa että mummolassa. Samoin kaikki pihan kaverit. Ei niitä lapsia ole koskaan itse hoidettu kokonaan, aina on ollut apujoukkoja mukana kasvattamassa ja virikkeitä antamassa. Tai sitten annettu lasten mennä vaan omia menojaan pitkin metsiä ja kyliä jo pienestä pitäen.

En oikein ymmärrä mikä sinua tässä häiritsee. Mulle tulee mieleen monia vaihtoehtoja. Lapset ehkä itse haluavat päivähoitoon, tiedän useita isompia lapsia, jotka itse haluavat tätä sillä kyllä kotona ilman leikkikavereita voi olla aika tylsääkin kun vauvasta ei oikeasti seuraa ole eikä äiti tai isä ehdi keskittyä kovin paljon isompaan kun vauva vaatii paljon huomiota.



Lisäksi tulee mieleen, että koulutetuilla naisilla voi usein olla sellainen tilanne, että perheen rahoja ei tarvitse laskea ihan jokaisen euron päälle ja näin on mahdollisuus siihen, että maksaa päivähoitomaksut ja ei saa kotihoidontukea kaikista lapsista.



Ja musta fiksu äiti tai isä myös tunnistaa omat voimavaransa ja huolehtii jaksamisestaan ja tämä voi saada viemään lapsen hoitoon. Eli jos esim. vauvan kanssa on väsynyt niin voi olla todella hyvä, että saa esim. nukkua tai muuten rentoutua tai edes tehdä rästissä olevia kotitöitä vauvan päiväuniaikoina. Ei tällaista mahdollisuutta enää oikein usein ole jos taaperokin on kotona.



Osin varmaan vaikuttaa myös käsitys vauvavaiheen suuresta merkityksestä lapsella ja lapsen ja vanhemman suhteelle. Halutaan keskittyä siihen täysillä ilman häiriötekijöitä. Vaatimukset vanhemmuudelle ovat aika kovat ja kun haluaa tehdä kaiken 110%sesti se vie aikaa ja voimia.



Tässä muutamia juttuja, joita mulle tuli mieleen. Ei mua ainakaan paheksuta ollenkaan tällainen, että toinen tai osa lapsista viedään hoitoon.



Mua ärsyttää suunnattomasti tuo virikelapsikeskustelu, jota täällä viljellään. Päivähoito-oikeus on subjektiivinen ja jos vanhemmat haluavat he voivat viedä lapsensa hoitoon ihan samalla oikeudella kuin kaikki muutkin. Näin on ja musta asiasta on turha vääntää sen enempi. Toivon, että äidit ei tämänkin oksan itse itseltään sahaa pois kun tällainen valintaoikeus on saatu aikaan. Aikamoista uuskonservatismia mielestäni edustaisi tällainen suunnanmuutos.



Itselläni on reilu vuosikas kotona ja tarkoitus, että hän on 3 vuotiaaksi kotihoidossa, tosin isä jää loppuvaiheessa hoitamaan häntä ja itse palaan töihin kun lapsi vähän reilu kaksivuotias. En tiedä mitä tehdään jos saadaan toinen lapsi. Ajattelen, että ensimmäinen voi kyllä olla kotonakin yhdessä vauvan kanssa mutta oikeasti uskon, että on aika haastavaa yhdistää pienen ja isomman hoitaminen niin, että kaikilla on kivaa ja tarpeet huolehdittu niin hyvin kuin itselleni asetan kriteereiksi. Itse kyllä jollain tasolla myös uskon näihin ruotsalaisiin tutkimuksiin, joissa on todettu päivähoidon olevan kiistattomasti hyödyllistä lapsille vaikka itse tykkäänkin olla kotona. Näin ainakin jos päivähoito olisi laadukasta. Luulen, että yli 3-vuotiaan hoitoonviennillä tai viemättömyydellä meillä esikoisella olisi jo itsellä aika paljon sananvaltaa vaikka me vanhemmat toki päätöksen tekisimmekin. Alle 3-vuotiaan taas veisin hoitoon jos se oman jaksamisen ja koko perheen hyvinvoinnin takia tuntuisi järkevimmältä vaihtoehdolta.



Niin ja olen siis tällainen akateeminen paljon opiskellut (fiksuudesta en tosin tiedä) nainen, joka vielä on työskennellyt sosiaalialalla ja paljon nimenomaan perheiden parissa. Ja oma kokemukseni ongelmaperheistä ei ole kyllä suinkaan se, että lasten ongelmat johtuisivat päivähoidosta tai vanhemmista jotka vievät lapsensa päivähoitoon, valitan...

Jos neuvolassa 4v testeissä tulee ilmi, että lapsi tarvitsee treenausta esm hienomotoriikan tai sosiaalisuuden alueella, voi virikepaikka 5h/10pv/kk antaa lapselle paljon. Ihan sama mitä se maksaa perheelle hoito- ja kuljetusmaksuina. Kyllä ensin katsotaan lapsen etu ja sitten vasta rahatilanne. Me vanhemmat olemme joskus sokeita lastemme tarpeille ihan tahattomasti. Ei vain tule ajateltua mitä kaikkea lasten nykyään pitäisi osata, vaikka ei kiinnostaisikaan. Lapset kun ovat niin erilaisia ja yhteiskunta vaatii eri ikäisten lasten omaavan määrättyjä taitoja. Hienoa, että on mahdollisuus tällaiseen treenivuoteen ennen eskaria.

Luulisi että vanhempi myös itse voisi ottaa selvää ja auttaa lasta tukitoimilla. Monien päiväkotien resursseilla voi varsinaiset tukitoimet olla aika vähäisiä, tosin mallioppimista voi tapahtua. Mutta sitä mallioppimista voi hakea muualtakin kuin päiväkodeista.

Ei kai oletusarvoisesti voi odottaa että eri taitoja opetellaan vain päiväkodissa?

Jos lapsi on vaikka 6 tuntia/pv viitenä päivänä viikossa hoidossa eli 30 tuntia/vko. Tunteja viikossa on yhteensä 168. Lapsi on siis ulkopuolisessa hoidossa 17% kokonaisajasta. Jos lomat ja pyhät huomioidaan, on prosentti paljon pienempi. Eipä tuossa jää mitään enää vanhemmille... Vai mitä? Lastenhoito on rankkaa työtä ja tietysti ne mammat vaikka tuhat vuotta sitten olisivat ottaneet hoitoapua, jos sitä olisi ollut tällä tavoin saatavilla. En edelleenkään käsitä, miksi te naisina paheksutte sitä, että yhteiskunta tarjoaa apua perheille ja ensisijaisesti helpottaa naisten taakkaa. Eikä lapsi hoidosta mitenkään vahingoitu. Ennen ne lapset vasta huonosti hoidettiinkin, kun uupuneet äidit raatoivat isojen lapsiparvien keskellä.

jos olisi ollut mahdollista viedä ne virikehoitoon. Kukaan ei lämmitä enää ruokaa vesihauteessa kun on miksi. Näin olisi tehneet entiset mammatkin. Miksi sitten hoitaa omat lapsensa kun on näppärämpi nakata ne päiväkotiin hoitoon. Maailma muuttuu.

Jos lasketaan edellisen esimerkin kohdalla paljonko lapsi on ulkopuolisen hoidossa HEREILLÄOLOAIKANA, niin päästään n. 30% pintaan.

Mikseivät fiksut isät osaa olla lastensa kanssa? Onko tähän vastausta?

lasten ja kodin hoitaminen on tylsää... voi voi, pitääkö kaiken olla niin stanan huippu jännää tänä päivänä? EIkö kenellekään riitä enään tavallisuus? Mä en jaksa ymmärtää, eikä mun ymmärrys välttämättä riitä siihen että lapset viedään "virike hoitoon" kun tulee vauva taloon, yleensä se on vain sitä ettei itse jaksa hoitaa lapsiaan, se on niiiiin raskasta sitten kun pitää vaaviakin hoitaa=) No, juu kaikki tavallaan, se ei ole multa pois jos muut tekevät niin=) Mutta se että aikuiset ihmiset narisee tylsyydestä on outoa, lapselta sen nyt viellä ymmärtää mutta jos nyt joutuu olemaan hetken kotona hoitamassa niitä lapsiaan niin onko se niin kamalata?

meidän 4-vuotias käy perhepäivähoitajalla 2 kertaa viikossa vaikka olenkin vauvan kanssa kotona. On siis hoidossa noina päivinä 8.30-15.30 ja ihan siitä syystä, että kaipaa kavereitaan sieltä ja ihan kyllä myös sitä omaa hoitotätiään! Yhtenä päivänä viikossa käy lisäksi seurakunnan kerhossa pari tuntia.



En ymmärrä äitejä, jotka vie lapsen hoitoon jki 8-17 joka päivä jos itse on kotona, mutta pari päivää viikossa on enemmän kuin ok.



Lisäksi halusin pitää saman hoitopaikan, koska tarkoitus on jatkaa vuoden päästä töitä. Ei olisi kivaa, jos lapsi ei pääsisi enää samalle, rakkaalle hoitajalle.

just noiden syiden takia mua ärsyttää kun lapsi viedään hoitoon.lue ketju ja vastaa sitten pliis, ku ei tuossa ollut mitään uutta ja saat vasta-argumentteja noille esittämillesi syille, miksi kannattaa/voi viedä lapsen hoitoon... kun... no...

siis täytyy keskittyä vauvaan 110%, not. mutt esikoiseen tarvii, jos vauva tulee ja esikoinen sitä huomiota tarvii...

sit se, että on varaa... kaikilla kai se satanen risat on varaa laittaa kk, mutta kun se ei kata kaikkia kuluja, vaan esim 5% yms...

lue ketju ja voit ehkä tulla järkiisi, tai sitten et.

No enpä taida tulla järkiini vaikka nyt luinkin tuota ketjua pitkästi. Sosiaalipalvelujen yhteiskunnallisten vaikutusten laskenta ei ole mitään aivan yksinkertaista ja suoraviivaista. Vanhemmat toki maksavat vain pienen osan hoidon kuluista mutta toisaalta he maksavat myös veroja tulojensa mukaan. Ja ennenkaikkea sitä, mitä hyötyä hoitopaikasta, on todella vaikea laskea. Esim. vanhemman uupumus ja siitä johtuvat ongelmat ovat asioita, jotka usein vaikuttavat vielä monen sukupolvenkin eteenpäin lasten ja perheiden elämään. Joten jos vaikka äidin tai isän uupumusta voidaan päivähoidolla ehkäistä sillä voi olla valtavan suuret kustannusvaikutukset ja hyödyt. Toisaalta jos lapselle on hyötyä (tai yhtähyvin haittaa päivähoidosta) niin tällä on kauaskantoisia vaikutuksia lapsen elämään ja myös tulevaisuuden verotuloihin jne... Halusin vain sanoa, ettei asia ole aivan yksiselitteinen. Suomi ei ole sosiaaliturvan tasolla mitattuna pohjoismainen hyvinvointivaltio, vaikka meidät usein siihen kategoriaan lasketaaakin enkä oikeasti voi ymmärtää sellaista thatcherismiä ja uuskonservatisimia, että vielä nykyisistäkin eduista pitäisi leikata ja mammat lähtevät sitä tukemaan oikein innolla. Ei se oikeasti vain mene niin, että jos joku jättää lapsensa viemättä hoitoon saadaan vanhusten hoito paremmalle tolalle tms, mielestäni aika naiivi uskomus...



En tiedä onko kukaan ottanut huomioon myös turvaverkkoa tässä virikehoitoasiassa. Esim. meillä ovat kaikki sukulaiset todella kaukana. Ei ole ketään kuka voisi ottaa lapsen hoitoon edes silloin tällöin ja mielestäni tällainenkin voi vaikuttaa siihen, että haluaa lapsen hoitoon. Joskus kun luen näitä kotimammojen tekstejä, jotka ovat sitä mieltä, että kaikkien äitien pitäisi hoitaa kaikki lapsensa kotona vähintään kolmevuotiaiksi) niin mietin kuinka voinkaan olla yksi heistä, joka todennäköisesti tulee tekemään näin (tosin mieskin hoitaa oman, tosin huomattavasti omaani lyhyemmän palan, koska tykkään olla kotona lapsen kanssa). Mutta en ole tässä ehdoton omalla kohdallamme vaan tosiaan tilannetta täytyisi katsoa kaikkien perheenjäsenten kannalta (myös tietenkin huomiota vaativan taaperon, en tarkoita, että hänet hylättäisiin jos hänet päätettäisiinkin viedä hoitoon). Hyväksyn täysin valinnan, että äiti on kotona samoin kuin kaikki lapset mutta myös muut valinnat ja tuntuu, että on olemassa pieni mutta sitkeä joukko, joka ei hyväksy kenenkään muin kuin omat valintansa. Eikä heitä kyllä käännytettyä taida saada...

Vanhemmat toki maksavat vain pienen osan hoidon kuluista mutta toisaalta he maksavat myös veroja tulojensa mukaan.

Jos perheellä on 2 lasta hoidossa, se maksaa yhteiskunnalle suoraan noin 1400 euroa +- pari sataa suuntaan tai toiseen, riippuen lapsen iästä ja kunnasta. Suomalaisten keskimääräisellä tulotasolla hyvä, jos perheen tuloverot edes siihen riittävät. Kuitenkin veroilla pitäisi maksaa koko joukko muutakin, kuten koulut, terveyden- ja sairaanhoito, sosiaalipuoli, kunnallistekniikka jne.

Esim. vanhemman uupumus ja siitä johtuvat ongelmat ovat asioita, jotka usein vaikuttavat vielä monen sukupolvenkin eteenpäin lasten ja perheiden elämään. Joten jos vaikka äidin tai isän uupumusta voidaan päivähoidolla ehkäistä sillä voi olla valtavan suuret kustannusvaikutukset ja hyödyt.

Miksei uupumusta itsessään hoideta, eikä sen oiretta (ei osaa/jaksa hoitaa lapsia/taloutta)? Se on paljon tehokkaampaa ja auttaa jaksamaan myös virka-ajan ulkopuolella, jota suurin osa ihmisten elämästä kuitenkin on.

Suomi ei ole sosiaaliturvan tasolla mitattuna pohjoismainen hyvinvointivaltio, vaikka meidät usein siihen kategoriaan lasketaaakin enkä oikeasti voi ymmärtää sellaista thatcherismiä ja uuskonservatisimia, että vielä nykyisistäkin eduista pitäisi leikata ja mammat lähtevät sitä tukemaan oikein innolla.

Suomi on ulkomaankaupasta vahvasti riippuvainen ja toisekseen köyhä kansakunta, jos vertaa vaikka öljytuloilla rikastuneeseen Norjaan tai pitkästä rauhanajasta nauttineeseen Ruotsiin. Niiden kansallisomaisuus on moninkertainen meihin verrattuna. Jos katsot valtion ja kuntien velkaantumisasteita, ne ovat surullista luettavaa. Onko meillä todella varaa pistää rahoja virikehoidon tapaiseen turhaan palveluun? Onko oikein pistää lapsi vauvan tieltä virikehoitoon ja maksattaa se hänellä itsellään tulevina vuosikymmeninä?

Ei se oikeasti vain mene niin, että jos joku jättää lapsensa viemättä hoitoon saadaan vanhusten hoito paremmalle tolalle tms, mielestäni aika naiivi uskomus...

Nämä asiat ovat priorisointi- ja järjestelykysymyksiä. Luulisi olevan itsestään selvää, että vähävaraiset, sairaat ja heikkokuntoiset pantaisiin etusijalle.

En tiedä onko kukaan ottanut huomioon myös turvaverkkoa tässä virikehoitoasiassa. Esim. meillä ovat kaikki sukulaiset todella kaukana. Ei ole ketään kuka voisi ottaa lapsen hoitoon edes silloin tällöin ja mielestäni tällainenkin voi vaikuttaa siihen, että haluaa lapsen hoitoon.

Miksi tukiverkkoja ei voi rakentaa itse?

Joskus kun luen näitä kotimammojen tekstejä, jotka ovat sitä mieltä, että kaikkien äitien pitäisi hoitaa kaikki lapsensa kotona vähintään kolmevuotiaiksi) niin mietin kuinka voinkaan olla yksi heistä, joka todennäköisesti tulee tekemään näin

Kotimammat ajatelkoot miten ajattelevat. Minä olen työssäkäyvä äiti, joka ajattelen, että virikehoito on haaskausta. Hyväksyn toki sen, että työn, opiskelun, sairauden tai asiantuntijan suosituksen mukaisesti lapsi viedään hoitoon. Mutta jokaisen terveen lapsen terveen vanhemman pitäisi kyllä pystyä hoitamaan huushollinsa ja lapsensa ja rakentamaan tukiverkkonsa itse.

Minä ainakin HALUAN olla lasten kanssa kotona. En tosiaankaan vie heitä hoitoon ennenkun on ihan pakko. Nytkin sinnittelen pienellä kotihoidontuella jotta vaan saisin olla lasteni kanssa. Ihme mammoja olette. Töissä kerkeää olla koko loppuelämän mutta lapsen kanssa saa olla vain vähän aikaa. En ole koskaan vienyt lapsia hoitoon jos olen itse ollut kotona!! Mutta en valita jos joku vie. Ihan sama minulle. Minä kuitenkin haluan olla lasteni kanssa. *neljän äiti*

Lähipiirissä on hyvin koulutettuja äitejä (erityisesti ekonomeja ja lääkäreitä)ja kieltämättä vanhempi lapsi on aika usein ollut alle 2-vuotiaanakin osittaisessa päiväkotihoidossa. Toisaalta on äitejä, jotka ovat olleet neljän ja viiden lapsen kanssa kymmenisen vuotta kotona ja sitten menneet työelämään.



Olen sitä mieltä, että lapsen luonne ja sopeutuminen päiväkotiin ovat tärkeimmät syyt siihen valintaan. Isompi lapsi, esim. 4-5-vuotias usein haluaakin leikkiä ikäistensä kanssa ja kyllästyy kotona.



Nyt pienen vauvan äitinä tuntusi rajulta laittaa hänet esim. vuoden kuluttua päivähoitoon, jos sattuisimme saamaan toisen lapsen. En haluaisi niin tehdä. Toisaalta, kun katson naapurin äidin vauvaa ja erittäin energistä (jopa aggressiivista) 2-vuotiasta, niin ehkä päiväkoti voisi olla hyvinkin toimiva tapa kanavoida vanhemman lapsen turhautumista huomion vähentymisestä.



Mielestäni on tarpeetonta loukkaantua toisten valinnoista ja mielipiteistä.

ympärillään muita ihmisiä ja kaikki on vaan kilpailua.



Nykyään on suorittamisen kulttuuri eikä sellaiseen lapsi sovi, aina tulee joku sanomaan, että imetit väärin, annoit liian aikaisin kiinteitä, tutti tuhoaa imetyksen...



Sekava sepustus, enkä nyt pitkän työpäivän jälkeen saa ajatusta toimimaan niin, että tulisi selkeä selitys. Nukkumaan kai sitten...

vaan tarvitsevat siihen kasvatusalan ammattilaisten apua. Lisäksi on tärkeää, että kuopus saa kahdenkeskistä aikaa äidin kanssa, muuten se kasvaa kieroon ja alkaa inhota vanhempiaan ja sisaruksiaan. Yhteiskunnan tulee huolehtia perheen kaikista asioista, koska uusavuttomat ihmiset eivät kykene huolehtimaan enää mistään ilman apua. Ihmisillä on vain oikeuksia, velvollisuuksia ei enää ole kellään, paitsi yhteiskunnalla.