15v tytöllä vauvakuume?

luulisin että on ihan normaalia.



En tullut raskaaksi, en edes harkinnut sellaista. Hakeuduin kyllä lastenhoitajaksi iltaisin, helpotti kummasti kun huomasi kuinka rankkaa pienten lasten hoitaminen on.

No nyt ei oo (ainakaan paljoo). Tossa iässä mulla oli kyllä just vauva pikkusisko. Mutta uskoisin että jos on järkeä päässä niin ei se kuume haittaa.

17v:na tulin raskaaksi ja 18v olin kun vauva syntyi. Hän on nyt 16v hieno nuorimies:)

Ehkä en poikien äitinä vaan voi tajuta enkä osaa kuvitellakaan... että jos oma 15 v olisikin toista sukupuolta niin vauvakuumeilisi jo. o_O

Äitinä voisit pyrkiä keskustelemaan jah uolehtimaan kahdesta asiasta, että on ehkäisy tytöllä varmasti kunnossa ja muitakin tulevaisuuden haaveita kuin vauva. Sen lisäksi tekisi aivan mahdottoman hyvää jos tyttö pääsisi hoitamaan pieniä lapsia, niin vauvoikäisiä kuin hieman isompiakin. Näin näkisi konkreettisesti millaista se vastuu on ja saa hyvää kokemusta ja voi asettaa haaveet realistisiin kehyksiin.



Jos silti tuntuu että perheen perustaminen on ainoa tähtäin ja niin olisi myös poikaystävällä, niin koulu kunnialla ensin loppuun, sitten lapset peräjälkeen ja samalla päsykokeisiin valmistautumista, ehkä joku kurssi kansanopistossa. tätä edesltävä tiukka keskustelu että teinivanhemmuus tarkoittaa rahallista niukkuutta, bile-elämän väliin jättämsitä ja omasta ikäluokasta rankasti erottautumista, eikä vain nyt, vaan myös sitten kun on itse menossa opiskelemaan, opiskelijaelämän viettäminenkin jää vähän väliin. Vaarana on täten myös jonkinlainen yksinäisyys ja vertaisryhmän puute.



Sinänsä en pidä huononakaan ideana jos on hyvin harkittu, vastuut mietitty ja taloudellinen niukkuus ja sitovuus myös huomioitu. Nimittäin opiskeluaikana ainakin iltalukiossa ja yliopistossa voi hyvin rytmitellä aikatauluja niin että lapsi /lapset tulevat hyvin huomioiduiksi ja opiskeluaikana elämä on jokatapauksessa niukkaa. Pieni lapsi ei vielä ihmeitä kaipaa ympärilleen, joten jos opinnot olisi tehsiinä vaiheessa kun nuorimmat alkavat siirtyä eskariin ja vanhemmat samalla työelämään, niin ei se hullumpi juttu olisi. Jos 18v. kirjoittaisi ylioppilaaksi ja siitä 8v:n päästä olisi jo eskari-ikäinen nuorempi (2 lasta)ja yliopistotutkinto valmis, eli ikää 26 vuotta, niin ei paha ollenkaan. Jos lapset olisi tehty vaikka niin että äiti 18v ja 20v. niin äiti olisi 38v. kun nuorin täyttäisi 18 vuotta. Siinä jäisi tyttärellesi vielä hyvin aikaa täysin vapaaseen suht. nuoreen aikuisuuteen. Että ei pöllömpää niinkään päin, mutta sisältää kyllä monta JOS-asiaa ja monta riskiä ja kohtaa jossa voi mennä mönkään (parisuhde, biletys kiinnostaa, yksinäisyys, mielenterveys, vastuunkantokyky, onko päämäärätietoisuutta tarpeeksi ettei jää siksi kouluttamattomaksi jne, jne.).

Maltoin kuitenkin odottaa 22 v saakka.



Puhu asiasta tytön kanssa.

"Pikkuveli" oli siis tuolloin 8kk ja oli isäpuolellani jokatoinen viikonloppu ja viikolla 2 yötä. Silloin sain ekan vakavan vauvakuumeeni. Tiesin tosin että silloinen poikaystäväni ei ollut se jonka halusin asteni isäksi.



Hoidin tuota "pikkuveljeä" paljon, ja myös kaikenlaisia eläimiä minulle laitettiin (kaneja, kissoja, koiria, jopa pennuttaa sain yhden koirani, hevosia yms...), että sain sitä äidinvaistoa käyttää niihin. Se oli hyvä.



Löysin sitten sopivan miehen ollessani 16 kun olin muuttanut kotoa kauas opiskelemaan ja ensimmäinen lapsemme syntyi kun olin 18v6kk.

Muistan kun oli itse n15v. ja yhdellä kaverillani oli "vauvakuume". Hän osteli vauvalehtiä, neuloi vauvan vaatteita, halusi hoitaa pieniä lapsia. Jatkuvasti hän olisi puhunut vauvoista. Poikaystävää hänellä ei ollut silloin, ainakaan muistakseni. Muitakin ystäviä hänellä oli jotka olivat yhtä innostuneita vauvoista. Eli taitaa osalla tytöistä olla ikäänkin kuuluvaa tuo. Ysätäväni ja hänen kaverinsa ovat kuitenkin lapsensa saaneet ihan aikuisella iällä vasta, eli kiinostuksesta huolimatta ei heistä teiniäitejä tullut.



Muistelisin että ystäväni meni myös silloin 15v MML:n tai vastaavan lastenvahtikoulutukseen ja pääsi sitä kautta hoitamaan pieniä lapsia. Voisi ehkä olla tyttärellesikin mieleistä hommaa?

Ostin kaksplus lehdenkin 16-vuotiaana, eikä mulla ollut poikaystävää, enkä ollut koskaan seurustellut, mutta vauvakuume oli hirveä!

Mitäs jos lukisitte tyttösi kanssa yhdessä jotain vauvakirjaa tai lehteä?

Biologinen juttu? Koin jo parikymppisenä olevani todella valmis äidiksi, mutta oikea mies oli silloin vasta haussa. Esikoiseni sain "viimein" 24-vuotiaana. :)



Kannattaa jutella tytön kanssa noista haaveista, ja tarvittaessa takoa järkeä kalloon. Vaikka halu äidiksi olisi kova, kannattaa ensin löytää itsensä ja vasta sitten perustaa perhe. Viidessä vuodessakin ehtii tapahtua kaikennäköistä, mistä ei halua jäädä paitsi.

Äkkiä e-pillerit tytölle!

teki ihan samaa, lisäksi ulkoilutti kaikkia mahd.naapurin vauvoja. Taisikin sitten tulla raskaaksi amisaikana. Voithan jutella asiasta suoraan, jos kyse on vain murkkuhellyyden tarpeesta. Tyttö on lähes aikuinen, noloa hakea läheisyyttä vanhemmista mutta ei ehkä ihan vielä pikakaveristakaan. PUHU ja puhu, vastuusta, raskauden vaikutuksesta epäkypsään kehoon jne.Voit toki ottaa yhteyttä myös koulun terveydenhoitajaan ja kysyä neuvoa.

Itse olen 14, ja vauvakuume tosiaan on. Aina olen ollut ikäisiäni valmiimpi, vastuullisempi ja muutenkin järkevämpi. Kuume on kova, mutta ongelmana on se, että synnyttää en tahdo (monia syitä, pelkoja jne.), enkä ole edes vastakkaiseen sukupuoleen suuntautunut seksuaalisesti. Adoptointikaan ei tässä iässä ole mahdollista.



Oma äiti (yksinhuoltaja) on liian vanha saamaan enempää lapsia, eikä tuskin haluaisi muutenkaan, joten vauvasisaruksetkaan ei ole mahdollisia. Ainoa lapsi siis olen.



Joten kuume jää vielä vaivaamaan, ainakin näin muutamaksi vuodeksi, sillä mieli voi vielä muuttua ja muiden lapsia voisin tosiaan hoidella.



Helppoa ei kuitenkaan ole.

Jos tämä oli minulle tarkoitettu, niin ei ole koulu vielä omalta osalta alkanut ja rytmit vielä sekaisin.