Lue keskustelun säännöt.
mitä teette raivoaville alakoululaisille??
24.08.2010 |
siis annatteko raivota vai tuleeko rangaistus? Itse annan arestia ja viikkorahan menetystä tulee jos kielenkäyttö on törkeää. Mites muilla?
Kommentit (20)
tai kiroile. Toki joskus tiukaisevat tms. mutta ei siitä mitään seurauksia tule, kun ei sekään jatkuvaa ole.
Jostain muusta esim. omien velvollisuuksien hoitamatta jättämisestä saattaa tulla päivä kotiarestia tms., mutta todella harvoin sellaisia tarvitaan.
Varmaan tässä vielä vaikeammatkin ajat vielä koittaa, kun murrosikä alkaa kohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kaverit kuulemma saa. Suuttuu tosi herkästi jos häntä jostain syystä kielletään. Sitä on siis se raivoaminen, ovien paiskomista jne. En siedä.
ap
ja kaverit kuulemma saa. Suuttuu tosi herkästi jos häntä jostain syystä kielletään. Sitä on siis se raivoaminen, ovien paiskomista jne. En siedä. ap
Meillä saa raivota kyllä ilman rangaistuksia, mutenhan tämä yksi ei voisi koskaan antaa tulla, mikä sisällä kaihertaa, vaikka me muu perhe olemmekin vallan toisenlaisia.
Nyt lapsi aloitti kolmannen luokan, ja täytyy sanoa, että viimeinen puoli vuotta on ollut aivan erilaista, ehkä hän on kasvanut ymmärtämään ja sietämään paremmin?
Tai sitten vaan ihmeellistä tuuria.
välillä, kun hänen rutiinejaan tms. rikotaan.
Annan raivota, kunhan ei riko mitään tai satuta ketään. Haukkua ei saa myöskään, mutta huutaa saa ja vaikkapa hakata tyynyjä. Minusta lapselle pitäisi aina kertoa, mitä hän SAA tehdä, kun vituttaa. Miten puretaan aggressio turvallisesti...
JOS joskus harvoin yltyy muksaisemaan vaikkapa siskoaan (ainoa, jota saattaa vihapäissään kolhia, ei ketään muuta onneksi), siitä joutuu arestiin omaan huoneeseen.
ja laittaisin vauhdilla välipalaa, ja kysyisin miten päivä meni. Kukaan ei raivoa huvikseen, syy löytyy aina. Kannattasko lukea A.Wahlgrenin Lapsikirjaa, ja kohta 7 vuotias? Halaaminen auttaa aina iästä riippumatta. Ei pidä mennä mukaan samalle tasolle, kun joku on huonolla tuulella, tai vihainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun alakoululaiseni ei raivoa - enää. Kun hän oli 5 v, hän raivosi enemmän kuin useimmat lapset yhteensä. Ja jos hänet otti syliin, niin mikään ei suututtanut häntä enempää. Silloin hän kävi päälle kuin yleinen syyttäjä. Eli kiltin tyttösen äitikö sielä huhuilee...? Oikeesti - lapset ovat erilaisia. Jos yksi tapa ei toimi, kokeile toista.
ja laittaisin vauhdilla välipalaa, ja kysyisin miten päivä meni. Kukaan ei raivoa huvikseen, syy löytyy aina. Kannattasko lukea A.Wahlgrenin Lapsikirjaa, ja kohta 7 vuotias? Halaaminen auttaa aina iästä riippumatta. Ei pidä mennä mukaan samalle tasolle, kun joku on huonolla tuulella, tai vihainen.
Ei tunteiden osoittamisesta meillä rangaista. Tosin ei meillä ole kukaan raivonnutkaan niin, että siitä voisi nostaa haloota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun alakoululaiseni ei raivoa - enää. Kun hän oli 5 v, hän raivosi enemmän kuin useimmat lapset yhteensä. Ja jos hänet otti syliin, niin mikään ei suututtanut häntä enempää. Silloin hän kävi päälle kuin yleinen syyttäjä. Eli kiltin tyttösen äitikö sielä huhuilee...? Oikeesti - lapset ovat erilaisia. Jos yksi tapa ei toimi, kokeile toista.
ja laittaisin vauhdilla välipalaa, ja kysyisin miten päivä meni. Kukaan ei raivoa huvikseen, syy löytyy aina. Kannattasko lukea A.Wahlgrenin Lapsikirjaa, ja kohta 7 vuotias? Halaaminen auttaa aina iästä riippumatta. Ei pidä mennä mukaan samalle tasolle, kun joku on huonolla tuulella, tai vihainen.
mutta myös vanhemmat ovat erilaisia. Osa provosoi lapsiaan vihaan, osa oikein usuttaa, että saa lapsen raivoon ja sitten aikuinen voi nauttia, kun sadistisesti kieltää lapseltaan jotain jo luvattua kivaa. Jostain syystä vaikeilla lapsilla on usein vanhemmat, jotka nauttivat kivun tuottamisesta.
vain asioista, joista jotain tiedät?
Ok, normilapsella se halailu ja lohduttaminen auttaa, mutta entäpä, kun lapsi on ns. temperamentiltaan haastava tai neurologisesti epätyypillinen? Saa raivareita siitä, että äiti sattuu antamaan suukon otsalle sen sijaan, että antaa sen tukkaan (meidän assi sai viimeksi eilen hepulit tuosta, ei kuulemma saa suukottaa iholle kun se sattuu...)
Tai kuten tuntemani normaalilapsi, jolla on pienen ikänsä ollut ihan hurjan kova temperamentti ja impulssikontrolli vähissä... ei siinä tarvita raivareihin sen kummempaa verensokerin heittelyä, väsymystä tai "huonoa päivää", raivo voi nousta hyvinki pienestä ja nopeasti - menee toki ohikin nopeasti, mutta oletko oikeasti sitä mieltä, ettei lasta siinä tilanteessa saisi kieltää lyömästä tai rikkomasta...? Ihan vaan halailla vaan...?
Daa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa provosoi lapsiaan vihaan, osa oikein usuttaa, että saa lapsen raivoon ja sitten aikuinen voi nauttia, kun sadistisesti kieltää lapseltaan jotain jo luvattua kivaa. Jostain syystä vaikeilla lapsilla on usein vanhemmat, jotka nauttivat kivun tuottamisesta.
Lues nyt esim. Liisa Keltinkangas-Järvisen kirjoja synnynnäisistä temperamenttieroista:
- Temperamentti: Ihmisen yksilöllisyys.
- Temperamentti ja koulumenestys.
- Temperamentti, stressi ja elämänhallinta.
Ja tule vasta sitten sanomaan, että se on sadististen vanhempien aikaansaamaa...
(meilläkin on kummasti toinen lapsista ihan rauhallinen ja toinen taas saa raivareita, kumma juttu tosiaan)
-as-lapsen äiti-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syliä ehdottanut on ph, ja 6 omaa lasta.30v. kokemusta lastenhoidosta.
sä sitten oletat, että hän OMIEN lapsiensa perusteella tietää kaiken muistakin... eiköhän ole Annan lapset Annan geeneillä varustettuja.
PLUS että muista, että sama nainen pyyhkii lapsilähtöisyydellä persauksensa ja unikouluttaa jo vastasyntyneitä...
http://www.annawahlgren.com/index.php/view/finska/nyt-nukutaan-3
ja laittaisin vauhdilla välipalaa, ja kysyisin miten päivä meni. Kukaan ei raivoa huvikseen, syy löytyy aina. Kannattasko lukea A.Wahlgrenin Lapsikirjaa, ja kohta 7 vuotias? Halaaminen auttaa aina iästä riippumatta. Ei pidä mennä mukaan samalle tasolle, kun joku on huonolla tuulella, tai vihainen.
Koetapas ottaa syliin meidän 8-vuotiasta poikaa kun on pahalla päällä :D Halaaminen EI auta aina. Kaikki eivät pidä kosketuksesta kun on kiukkuinen olo. Eikä väkisin pitäisi koskettaa ketään vaikka olisikin ns positiivista kosketusta. Nimim.pysy kaukana kun mua ärsyttää ja anna kiukuta rauhassa tai pahenee vaan..
Ja ei kai kukaan raivoa huvikseen joo, mutta raivoan minäkin satunnaisesti ilman syytä, huonoja päiviä löytyy jokaiselta. Ja me temperamentikkaammat sitten tehdään se äänekkäästi eikä hiljaa mököttäen...sun halailemiset ei siinä paljon auttaisi.
Tosin muutama av-mammahan tuossa jo kehuikin miten heidän lapsensa eivät koskaan raivoa, vaikka sitähän tässä ei kysyttykään vaan kysyttiin mitä tekee KUN lapsi raivoaa ;) Eli niiden hiljaisten, rumia puhumattomien lasten äitien ei tarvitse vastata kun ei edes ole vastattavaa. Meillä siis annetaan raivota rauhassa, kiroilla ei saa eikä haukkua muita tai tulee jäähyjä/pelikieltoja/karkkipäivä pois jne. Mutta muuten saa kiukutella, kunhan tajuaa käytöstavat niin että hallitsee itsensä julkisilla paikoilla,kylässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun rauhoittuu, juttelette ja sitten yhdessä mietitte sopivan rangaistuksen jos siihen on aihetta.
Kyllä meillä 12v välillä raivoaa. Ja ihan tavallinen normaali lapsi on.
mulla on 11 v poika eikä ole koskaan raivonnut eikä ole käyttänut rumaa kieltä. Jos joskus käyttäisi rumaa kieltä, niin sitten keskusteltaisiin pitkään ja hartaasti, että mikä mättää ja miten tästä eteenpäin.
Osa provosoi lapsiaan vihaan, osa oikein usuttaa, että saa lapsen raivoon ja sitten aikuinen voi nauttia, kun sadistisesti kieltää lapseltaan jotain jo luvattua kivaa. Jostain syystä vaikeilla lapsilla on usein vanhemmat, jotka nauttivat kivun tuottamisesta.
Lues nyt esim. Liisa Keltinkangas-Järvisen kirjoja synnynnäisistä temperamenttieroista: - Temperamentti: Ihmisen yksilöllisyys. - Temperamentti ja koulumenestys. - Temperamentti, stressi ja elämänhallinta. Ja tule vasta sitten sanomaan, että se on sadististen vanhempien aikaansaamaa... (meilläkin on kummasti toinen lapsista ihan rauhallinen ja toinen taas saa raivareita, kumma juttu tosiaan) -as-lapsen äiti-
Googlaa "violet parents" - löytyy faktaa!
Osa provosoi lapsiaan vihaan, osa oikein usuttaa, että saa lapsen raivoon ja sitten aikuinen voi nauttia, kun sadistisesti kieltää lapseltaan jotain jo luvattua kivaa. Jostain syystä vaikeilla lapsilla on usein vanhemmat, jotka nauttivat kivun tuottamisesta.
Lues nyt esim. Liisa Keltinkangas-Järvisen kirjoja synnynnäisistä temperamenttieroista: - Temperamentti: Ihmisen yksilöllisyys. - Temperamentti ja koulumenestys. - Temperamentti, stressi ja elämänhallinta. Ja tule vasta sitten sanomaan, että se on sadististen vanhempien aikaansaamaa... (meilläkin on kummasti toinen lapsista ihan rauhallinen ja toinen taas saa raivareita, kumma juttu tosiaan) -as-lapsen äiti-
Mikä on, ettet ymmärrä selvää asiaa: väkivaltaisen vanhemman lapsi saattaa kopioida vanhempansa väkivaltaisia reaktioita.
Mutta raivoavan lapsen vanhempi ei silti ole (käänteislogiikalla) likikään aina väkivaltainen. Eli vaikka jotkut väkivaltaiset vanhemmat aiheuttavat lapsillaan raivoamista, kaikkien raivoavien lapsien takana ei todellakaan ole vanhempien huonoa esimerkkiä tai provosointia.
Raivoaminen ei sitä paitsi ole pelkästään väkivaltaa. Esim. omani ei juurikaan riehu, mutta voi huutaa hyvin voimalla ja paiskoa ovea (mistä häntä aina muistutetaan, ettei sitä saa tehdä ja hän sen itsekin myöntää, että tuli tehtyä väärin).
Meidän 5luokkalainen ottaa "herneen nenäänsä" välillä aika pienestä. Sitten huutaa ja haukkuu toista tyhmäksi yms. Reaktiot ja kielenkäyttö voi olla liioiteltua.
Meillä ei silloin auta halaaminen yms. Ei myöskään puhuminen. Näistä on apua vasta kun pahin suuttumus on ohi. Sitten jälkikäteen voidaan puhua.
En varsinaisesti rankaise koskaan raivoamisesta, mutta olen huono itse kuuntelemaan sitä (ja myöskään pysymään rauhallisena). Toisten loukkaamisesta/satuttamisesta rankaisen- en tosin kovin pahasti. Haluaisin että hän ei opi käyttäytymään vain rankaisun pelosta, vaan ihan oikeasta empatiasta. Siksi yritän käsitellä hänen kanssaan tunteita sitä miltä hänestä tuntuu ja miltä toisesta tuntuu.
Usein raivo tulee siitä kun poika tuntee että häntä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti (lähes aina verrattuna pikkusiskoihin). Valitettavan usein hän ei näe itsessään mitään vikaa tilanteeseen- joka vasta selvisi minulle. En ole osannut ajatellakaan miten mustavalkoisesti hän näkee tilanteet, joka kai on lapselle/nuorelle aika ymmärrettävää.
Olen yrittänyt puhua viime aikoina myös paljon aikuisten käytöksestä. Olen varoittanut jossain raivoamisen vaiheessa, että minullakin alkaa raivo nousta että ei kannata enää jatkaa. Ollaan juteltu myös heidän opettajansa huutamisesta luokalle, sekä harrastuksessa yhden valmentajan huutamisesta. Eli eivät aikuisetkaan aina niin rauhallisia ja hyvinkäyttäytyviä ole. Yritän kuitenkin korostaa että pitää yrittää.
Meillä siis poika kyllä raivoaa ja välillä on aika rasittavaa. Minusta on hyvä että kotona voi päästää vähän höyryjä ja uskaltaa raivota. Onneksi muualta on tullut hyvää palautetta lapsen käytöksestä. Tuon palautteen avulla jaksaa ja voi jopa kokea joskus onnistuneensa vanhempana.
Niinä raivoaikoina aina miettii mitä onkaan tehnyt väärin ja kokee epäonnistuneensa vanhempana. Pojalla on tosin temperamenttia, mutta epäilen että myös esikoisen kohdalla en ole osannut toimia aina parhaalla mahdollisella tavalla. Jospa joku pystyisikin kertomaan mikä olisi oikea tapa toimia aina missäkin tilanteessa juuri sen lapsen kanssa. Pahus, kun ei ole kristallipalloa, vaan mennään yrityksen ja erehdyksen kautta. Toivottavasti teiltä saisi hyviä vinkkejä:)
En ole varma, käyttäisinkö hänestä sanaa raivoava. Syliin ei taatusti silloin tule ja jos yritän avata suuni rauhoitellakseni tai selittääkseni hänen kokemaansa epäoikeudenmukaisuutta, hän ehtii ensin sanoen, että älä vaan nyt taas sano sitä ja tätä, sillä se ei auta.
Oletan, että lapseni käytöksellään hakee huomiota ja purkaa pahaa oloaan. Olen nykyään tilanteissa lähes sanaton, sillä lapseni osaa ulkoa kaikki perusteluni. Lapseni on tutkitusti masentunut ja tutkitusti erikoislahjakas. Koulu on hänen mukaansa syypää kaikkeen :(
en ole koskaan kuullut kummankaan poikani käyttävän törkeää kielenkäyttöä, eikä kumpikaan ole "Raivonnut" enää yli 5-vuotiaana. Suttunut toki ovat, mutta sehän on sallittua.
Jos näin kävisi, niin ensimmäinen rangaistus on pelikielto.