Lue keskustelun säännöt.
Perheellinen, mutta silti yksin.
28.06.2010 |
Olenkohan ainoa?
Jos haluan vaateostoksille, on mentävä yksin. Jos haluan ostamaan alemyynnistä koruja, on mentävä yksin. Jos mulla on ripsari loppu, yksin saan uutta lähteä ostamaan. Jos haluan pyöräilemään, on mentävä yksin, jos menen formula-aikaan tai aikaan kun miestä ei huvita. Jos haluan ruokakauppaan, on mentävä usein yksin. Jos haluan Ikeaan, on lähes aina mentävä yksin.
Ja siis mulla on mies ja kaks murkkuikäistä.
Jos mies tarvii jotakin, haluaa mut kaveriksi ostosreisulle. Samaten jos murkut tarvii jotain, on lähdettävä kuskiksi ja maksajaksi.
Kommentit (2)
Moni noista asioista on sellaisia joita useimmat tekevät yksin tai jos ystävä lähtee mukaan niin hauskaa (vaateostokset lähinnä). Koeta keksiä jokin yhteinen juttu jota teette miehen kanssa, ja sitten hanki itsellesi ystäviä (lisää) jos tunnet itsesi yksinäiseksi. Ehkei helppoa, mutta kannattaa yrittää. Tai pidä enemmän yhteyttä ystäviin jos heitä jo on riittämiin ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisit siis seuraa ostoksille? Siinä tapauksessa tuollainen on varmaan ikävää :( Mä taas käyn kaikista mieluiten yksin ostoksilla, saan kulutettua silloin juuri niin paljon tai vähän aikaa kun itseä huvittaa. Melkein joskus ärsyynnyn, kun joku "tunkeekin" itsensä mukaan, kun olen lähdössä jonnekin. Olen aina inhonnut shoppailua, enkä tajua, että joku tekee sitä huvin vuoksi!
Meillä teinit käy itse ostamassa vaatteensa, kun ensin on tehty listaa että mitä he tarvitsevat ja kuinka paljon rahaa niihin saa mennä. Rahat pannaan tilille ja maksavat ostokset kortilla. Joskus harvoin joku (varsinkin tytär), haluaa äidin "makutuomariksi", ja silloin tietysti lähden, kun ensin olen henkisesti tsempannut itseäni :p