Yksinhuoltajäidin kotileiriloma

missä asutte, niin ideoidaan yhdessä :)

käykää ainakin uimarannalla, hyvät eväät mukaan.

Miksi te siellä kotona kökötätte? Menkää puistoihin, museoihin, uimarannoille, retkille yms.

tuota.Meillä ei myöskään ole rahaa lähteä mihinkään pidemmälle, eikä yhtään samanaikaista lomaa miehen kanssa. Itseasiassa lomani loppui jo.Uimassa ym ollaan lasten kanssa käyty ahkeraan, ovat ainakin he viihtyneet. Aika väsynyt kyllä olen lomaltapalaajaksi minäkin. Ehkä joskus sitten on meidän aikamme rentoutua.

kun on noin rankkaa, vaikka on jo isot lapset! Ei kai tuon ikäisten kanssa tarvitse kotona olla koko ajan, itse pääsen hyvin liikkumaan alle yksivuotiaan kanssakin oikein hyvin. Ilmaisia ja halpoja huveja luulisi tuon ikäisille löytyvän, vaikka asuisit kuinka pienellä paikkakunnalla niin aina löytyy joku kesäkerho tai muu paikka jonne isompi lapsi voi mennä edes muutamaksi tunniksi päivässä. Vaihtelua ja helpompaahan sekin on, jos olet välillä vain yhden lapsen kanssa.

Yksi tuonikäinen lapsi on ihan sama kuin eläisi edelleen sinkkuelämää.

on päivittäin 3-vuotiaalle kesäisin?? En ole ikinä kuullutkaan!



Ei ainakaan pk-seudulla missään. Mökkikunnassamme on koululaisille tunnin kerho kerran viikossa.

on se niin vaikeeta kun ei ole mies joka hetki vieressä auttamassa, pitää pärjätä lasten kanssa ihan itse. Ei se että mies opiskelee tai on yötöissä tee kenestäkään yksinhuoltajaa. Valittakaa sitten kun jäätte oikeasti yksin ja hoidatte kaiken vastuun kaikesta yksin, 24/7 joka päivä ympäri vuoden.



t. katkera yh joka ei voi sietää tuollaista turhasta valittamista

ap:lla on kyse siitä, että vanha vaiva masennus yrittää palata kuvioihin, ja siihen puolestaan ovat syynä ensisijaisesti parisuhteen ongelmat. Saavat mielen apeaksi ja olon voimattomaksi, ja kaikki tuntuu silloin raskaalta. Ihminen voi olla hyvin väsynyt ja tuntea olonsa saamattomaksi vaikka ulkonaisesti kaikki olisi ihan hyvin.



Yritän selvittää asioita ja voimaantua taas. Laadin listaa kaikista virkistävistä asioista ja teen sitten kun pystyn taas. Tiedän kyllä, että 3- ja 6-vuotiaiden kanssa pääsee oikein hyvin liikkumaan. Tiedän etten ole oikeasti yksinhuoltaja. Toivon että "katkera yh" saa myös jotain valoa elämäänsä.



-Ap

luet ja vielä vastaat, niin luehan kunnolla, kukaan ei ole väittänyt että 3-vuotiaille on kesäkerhoja!



Ap:lle toivotan hyvää kesää ja suosittelen menemään vaikka metsäretkelle lasten kanssa -ei maksa mitään muuta kuin mahdolliset eväät (ja kotonakin söisitte kuitenkin), lasten iloa seuratessa voit itsekin piristyä!

ja että ap:lla on isot lapset. Eli viittaa molempiin.



Sitäpaitsi ei niitä ilmaisia, päivittäisiä kesäkerhoja ole yhtikäs missään myöskään 6-vuotiaille. Ja mitäs lomaa se sittenkään on, kun 3-vuotias pitää hoitaa senkin aikaa. Työläämpää vain, kun ei ole hänelle leikkikaveria.



Herätys, pahvi! Tule neuvomaan, kun oikeasti tiedät jostakin jotakin.

ap:lla on kyse siitä, että vanha vaiva masennus yrittää palata kuvioihin, ja siihen puolestaan ovat syynä ensisijaisesti parisuhteen ongelmat. Saavat mielen apeaksi ja olon voimattomaksi, ja kaikki tuntuu silloin raskaalta.

Mutta ymmärrät varmaan, että jos haluat tähän yllämainittuun ongelmaan vastauksia, se kannattaa mainita aloituksessa, eikä puhua pelkistä lasten kesälomista ja yksinhuoltajuudesta sinä ongelmana? Tuohan on ihan ymmärrettävää, nyt kun kerrot siitä, mutta muut ihmiset eivät voi olla ajatustenlukijoita etenkään anonyymillä palstalla.

olisi pitänyt mainita, että tajusin sen vasta tänne kirjoitettuani, että kyse onkin masennusoireista kohdallani.



ap

Mun mielestä on ihan ymmärrettävää valittaa siitä, ettei yhteistä lomaa ole ja mies on koko ajan töissä tms. vaikka ei olekaan oikeasti yksinhuoltaja eikä hoidettavana ole tyyliin kolmoskoliikkivauvoja.



Lasten hoitaminen on rankkaa ja kuka tahansa toivoo siitä välillä breikkiä oli masennustaustaa tai ei. On ihan ymmärrettävää olla vähän väsynyt ja tympääntynyt siihen ettei kesä tuonut pientä hengähdystaukoa itselle.



Ja tiedän, on iso joukko totaaliyksinhuoltajia, ja niin on myös sairaita vanhempia ja vammaisia lapsia jne. jne. eikä kukaan yritäkään sanoa että oma ongelma olisi maailman suurin. Silti jokaisella on oikeus olla siinä omassa elämäntilanteessaan välillä väsynyt ja kaivata lepoa.

kyllä sun ukkos voi olla lasten kanssa ennen yövuoron alkua tai päivätyönsä jälkeen.

ukolle vaan luu kurkkuun ja lähdet itse yksin johonkin.

on se niin vaikeeta kun ei ole mies joka hetki vieressä auttamassa, pitää pärjätä lasten kanssa ihan itse. Ei se että mies opiskelee tai on yötöissä tee kenestäkään yksinhuoltajaa. Valittakaa sitten kun jäätte oikeasti yksin ja hoidatte kaiken vastuun kaikesta yksin, 24/7 joka päivä ympäri vuoden. t. katkera yh joka ei voi sietää tuollaista turhasta valittamista

En ihmettele ettet ole enää suhteessa, katkerat marttyyrit kun eivät ole kuumaa kamaa parisuhdemarkkinoilla. Minä olin yh, tiedän mitä se on. Oletko kuullut verkostoitumisesta? Silloin jos ei vaan valita ja mitätöit toisten ongelmia, voi ystävystyä! Ajattele! Minulla oli yh-aikana muutama puistotuttu jotka olivat ihan ydinperhe, mutta silti teimme lastenhoitovaihtareita. Sain omaa aikaa ja niin saivat hekin, kaikki voittivat. On ihan hirveän raskasta olla yksi, etenkin kun joku sairastaa, mutta ei se silti tarkoita ettei kenelläkään muulla voisi olla ongelmia tai väsymystä. Itse asiassa on vaikeampaa selvitä kaikesta yksin kun siihen ei ole rutiineja.

jos tekisit jonkinlaisen (väljän) lomaohjelman teille. Tähän tyyliin:



Ma: Rannalle ja retkilounas mukaan

Ti: Pyöräeillen kirjastoon, pikkupurtavaa mukaan

Ke: Leivotaan ja ollaan pihalla, iltapäivällä mehut ja leivonnaiset välipalaksi pihalle

To: Museoon ja jätskille

Pe: Yritetään kutsua joku kylään tai yhteiselle piknikille. Löytyyisikö leikkipuistosta uusia kesätuttavia, jotka ovat samantapaisessa tilanteessa?

La: Ollaan vaan, tehdään pitsaa yhdessä, lapset voi rakentaa omat pitsat

Su: Käydään Stadionin torinissa (tai missä vaan oman kaupungin nähtävyydessä)



Lomaohjelman hyödyt:

1). Tuollainen ohjelma ei ole liian stressaava, ei tarvitse tuntea voimattomuutta, jos vaikka ei herätä ajoissa.

2).Toiasalta, voimia ei kulu siihen, ettei jaksa päättää mitä tekisi. Usein voimat hupenevat juuri siihen, kun ei oikein jaksaisi keksiä tai aloittaa mitään - ja hupsista, sittenhän pitää jo alkaa lounaan tekeminen ja päivä meni taas jahkailuun.

3) Ja kun jääkaapin ovessa on viikon loma-ohjelma näkösällä, alkaakin huomata, että tässähän tehdään vaikka mitä kivaa. Seuraavalle päivällekin on jotain kivaa odotettavaa.



Tekemistä löytyy yllättäväsi, kun alkaa miettiä: metsäretki, teltta pihalle (vaikka kerrostalon leikkipihalle), kirjasto, uimaranta, uimahalli, eläintarha tai kotieläinpiha, kaikki kotikaupungin nähtävyydet joissa turistit käyvät, pituushyppyä paikallisella urheilukentällä, lasten teatteri, elokuva tai sadepäivän elokuvailtapäivä pop corneineen oman dvvdn äärellä, taidenäyttely, kylpy tai sauominen kynttilänvalossa, lenkkeily niin että lapset pyöräilee ja sinä hölkkäät, kasvien keräämistä ja kuivattamista retrohengessä...



Olisiko teillä ketään vähän isompaa, mukavaa sukulais- tai tuttavatyttöä, joka tulisi teille vaikka muutamaksi päiväksi auttamaan (pääsisit välillä kauppaan tai lenkille yksin) ja samalla voisi olla piristävää seuraa sinulle?



Etsi myös itsellesi kivaa lomaluettavaa, jota voit kanniskella retkilläkin mukana. Tai ainakin iltaisin voit lueskella ja rentoutua.



Hyvää kesää ja jos tuntuu, että masennus tosiaan iskee, hakeudu lääkäriin.



Terveisin toinen tällä hetkellä myös hiukan apea, joka koittaa toteuttaa näitä oppeja itsekin.

mun mies on muualla töissä, näen häntä perjantai-illasta sunnuntaiaamuun ja sen ajan hän on ihan poikki. Hoidan kotona taaperoamme, ja koen tän aika yksinäiseksi elämäksi, joskus raskaaksikin. Mä teen lapsen kanssa joka päivä jotain erilaista, ihan joka päivä. Sellaista leikkipuistoa, kerhoa tai lapsille sopivaa hauskanpitopaikkaa ei enää ole, jossa ei oltais käyty. Näen myös ihan joka ikinen päivä kavereitani (siis äitikavereita). Lapsella on hauskaa ja hän nauttii elämästään. Mut mä en ole ikuisuuksiin päässyt viettämään aikaa ystävieni kanssa, ja lapsettomat ystäväni viettävätkin nykyään aikansa automaattisesti ilman minua. Kaksi parasta, perheellistä ystävääni ovat muuttaneet muualle eikä heitä ole helppoa nähdä. Mulla ei ole arkipäivässä ketään, kenelle olisin ensisijaisesti muutakin kuin lapseni äiti, ja vaikka pidän kovasti muista "äitikavereistani" niin kaipaan kovasti vanhoja ystäviäni - sellaisia jotka muistaisivat senkin, millainen olin ennen lasta.



Tän kaiken valituksen pointti on se, että vaikka ei ois masennukseen taipuvainen ja vaikka yrittäis parhaansa, niin elämä lapsen kanssa on niin pientä, rutiineihin sidottua ja jatkuvaa läsnäoloa että se voi väsyttää ja hiukan ahdistaa ketä tahansa. Mulla on voimakkaita mielalanvaihteluita päivän aikana, ja muuta sellaista minkä ymmärrän johtuvan vaan tästä kotonaolosta ja siitä ettei mulla ole työpaikkaa mihin hoitovapaalta palata.



Tsemppiä sulle ap, elämä ei ole helppoa.

Meillä viisi lasta joista yksi vasta koulussa, nyt hänelläkin loma. Aina se on arki arkea lapsiperheessä, lomaa ei saa mutta vaihtelua voi järjestää kun nostaa perseensä tuolilta ja näkee hivenen vaivaa.

todella hyvä vinkki! useinhan ongelma on tässä tilassa juuri se, ettei pysty tekemään päätöksiä(kään). Ohjelman voisi suunnitella viikkotasolla yhdessä lasten kanssa. Ja sinne väliin jonnekin sopivasti: äidin vapaapäivä tai -ilta, mies/ystävä hoitaa.



Orastavan masennuksen voi vielä tässä vaiheessa pystyä kääntämään. Tuollainen löysän ja kivan ohjelman laatiminen voisi auttaa, ja lasten ilo tosiaan piristää.



Kyllä se tästä! 18 ja 19 erityisesti, tsemppiä ja voimia teille!



-ap