Kotiäidit, joilla eskarilaisen lisäksi pari pienempää sisarusta (eskarikuljetuksista)
Hei!
Haen täältä nyt positiivista potkua persaukseen ja vertaistukea. Lapseni on aloittanut eskarin. Matkaa on parisen kilometriä, jonka taitamme ilman autoa. Toisinaan saan autonkin. Jotenkin koen tuon kuskaamisen ja matkan turkasen rasittavana. Matkaa kertyy päivässä se kahdeksan km ja neljän tunnin välein. Kun on ekka reissulta joutunut kotiin, niin eipä kotona juuri muuta ehdi kuin ruokkia lapset ja siistiä jäljet ja eikun menoksi. Koko päivä rytmittyy niin hirmuisesti tämän eskarin ympärille.
No, tämä on nyt tätä meidän elämää ja lapselle tärkeä vaihe. Mistähän sitä saisi tsemppiä, ettei jo näin sunnuntai-iltana harmittaisi koko tuleva viikko??
Kommentit (4)
Otin sen siltä kannalta, että ehdin ihanasti jutella mennen ja tullen silloin neljä vuotiaan keskimmäisen lapseni kanssa ja vaihtaa hyvin kuulumiset eskaripäivän jälkeen esikoisen kanssa.
Ja keväällä eskarilainen voi jo alkaa harjoitella pikku hiljaa sitä yksin kulkemistakin. Sun ei tarvi saattaa/hakea ku alkumatka vaan. =)
Meillä on nyt eskarin aloittava lapsi jotka tulen kuskaamaan eskariin autolla pienemmän sisaruksen kanssa. Matkaa kertynee n 2km, voipi olla että enemmänkin. Mutta ainakin meidän reitti on suurimmalta osin ilman valaistusta, ei jalkakäytäviä sekä yksi isompi tie jossa ajetaan tosi kovaa. Käsittääkseni meillä saisi kyllä koulukyydin jos haluaisi.
Oletko kysynyt mahdollisuutta koulukyytiin? Eskarilaiselle se voisi hyvinkin olla mahdollista. Ja mikäli et saa sitä ilmaisen niin voisit saada sen kenties pientä maksua vastaa mikäli autossa on tilaa. Voisit vaikka sopia kyydit kolme kertaa viikkossa ja kahtena saattaisit itse.
kun esikoinen aloitti eskarin. Kuskasin autolla ihan vain senkin takia, että nuorin oli vasta vuoden ikäinen. Oli helpompaa niin. Ostin siis halvan autonräppänän itselleni näihin eskarikuskauksiin.
Aamulla ylös ja aamupala ja vaatteet päälle ja autoon. Esikoinen eskariin ja pienempien kanssa ajoin leikkipuistoon. Sieltä sitten kotiin syömään (yleensä valmistin ruoan jo illalla tai sitten aamulla nousin aiemmin ja tekaisin kastikkeen valmiiksi).
Nuorin päiväunille tunniksi ja kahden lapsen kanssa puuhastelua. Nuorimman herätys, vaatteet päälle ja autoon ja hakaistiin esikoinen.
Olihan se sellaista hösöttämistä, mutta hyvin se meni. Meillä perjantaisin oli eskarissa leipomispäivä tai lapset opetteli ruoanlaittoa. Eli en vienyt silloin. Eskariope kyllä yritti painostaa, mutta totesin, että poika kyllä kotona leipoo huomattavasti enemmän ja tekee kanssani ruokaa, mitä eskarissa. Että on pienemmillä oikeus elää 3 päivää viikossa sillä tavalla, ettei aika kulu auton takapenkillä.
Äkkiä se vuosi meni. Toisen kanssa oli jo eri tilanne. Mies jäi vuorotteluvapaalle sen vuoden ja esikoinen oli tokalla kun toinen meni eskariin. Minä menin vuorostani töihin kun kuopus oli täyttänyt 3v. Hän hoisi sitten kuskaukset ja oli näiden kahden 3 ja 4 vuotiaan kanssa kotona sen vuoden.
Eli vinkkinä on se, että valmistele illalla ruoka mahdollisimman pitkälle ja mieti ja organisoi. Ja eskarissa ei ole pakko kulkea joka päivä. Itse tosiaan kuljetin vain 4 päivää viikossa.
Ajattele vain positiivisesti. Sä saat liikuntaa, lapset nukkuvat paremmin päikkärit säännöllisten ulkoilujen myötä ja onhan se eskari tosi tärkeä lapsellekin.