Lue keskustelun säännöt.
Miten oppisin pitämään anopistani?
01.09.2010 |
Olemme valtavan erilaisia ihmisiä anoppini kanssa. Varsinaisesti anoppini ei ole minulle inhottava, ilkeä tai hankala, mutta en vain opi pitämään hänestä. Lisäksi minulla on tunne, ettei anoppinikaan pidä minusta...
Kuinka voisin muuttaa suhtautumistani? Harmittaa itseänikin, että suhtaudun näin. Välillä on ihan sama, että mitä anoppi tekee - minua ärsyttää silti.
Kommentit (3)
ole iloinen että välinne ovat ns. ok, tulette ilmeisesti toimeen niin että pystytte samassa paikassa olemaan ilman konfliktia. Se on jo paljon se. Jos toinen on elämänarvoiltaan ja luonteeltaan täysin erilainen, ei sitä pitämistä/ ystävyyttä voi saada aikaan vaan sillä, että ollaan menty naimisiin ko. henkilön lapsen kanssa.
Eli ihan niinkuin missä tahansa muissakin ihmissuhteissa: ei kannata väkisin yrittää olla kaveria jos ei siltä tunnu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ole iloinen että välinne ovat ns. ok, tulette ilmeisesti toimeen niin että pystytte samassa paikassa olemaan ilman konfliktia. Se on jo paljon se. Jos toinen on elämänarvoiltaan ja luonteeltaan täysin erilainen, ei sitä pitämistä/ ystävyyttä voi saada aikaan vaan sillä, että ollaan menty naimisiin ko. henkilön lapsen kanssa.
Eli ihan niinkuin missä tahansa muissakin ihmissuhteissa: ei kannata väkisin yrittää olla kaveria jos ei siltä tunnu.
Ongelmana on vain se, etten oikein pysty täysin sisäistämään tuota ajatusta. Mun tekisi usein mieli sanoa anopille "vastaan" joissain asioissa, joissa hän on mielestäni täysin väärässä tai tekee jotain väärin.
Mun on vaikea hymyillä hänen jutuilleen, kun koko ajan mietin, miten hän voi oikeasti olla niin hölmö! Anoppi on varsinkin lapsen syntymisen jälkeen ollut hyvin innokas käymään kylässä jne., enkä oikein enää kestä tilannetta.
Appiukko on ihan yhtä kamala tapaus, mutta onneksi ei puutu elämäämme yhtä paljon kuin anoppi.
ap
niin täälläkin otettaisiin sellaiset mielellään vastaan.
T: kohtalotoveri