Kuvitteleeko joku, että vanhuksilla olisi "kehittyneemmät" elämän arvot ja "parempi" moraali?

mä en erityisemmin kunnioita vanhusten moraalia tai arkielämän järkeä.



Minä kieltämättä jopa hieman vihaan vahnuksia ja niiden itsekeskestä käytöstä. Jostain syystä aika usein törmän iäkkäisiin ihmisiin joiden maailmankatsomus on mielestäni vinksahtaneen ylimielistä ja itsekeskeistä.



Tähän on varmaan montakin syytä ja jnoistain omista kokemuksistani varmasti joku provosoituisikin, väittäen että yleistän. Siksi en niitä tähän heti latele.



Karkeasti ottaen mielestäni maailma on viimeisen 20 vuoden aikana muuttunut niin paljon, että nykyiset eläkeläiset eivät ole pysyneet maailman kehityksen vauhdissa. Maailman arvot ovat monesti muuttuneet paljon parempaan suuntaan (siis ymmärrettävään ja oikeisiin asioihin perustuvaksi, eikä vain "musta tuntuu arvoiksi", ilman mitään perustetta), vaikka tietysti tämä "rahanahneus" on tehnyt paljon pahaakin arvomaailmaamme. "Vanhukset" ovat kuitenkin aika pihalla tästä maailmasta.

No nninpä, jos esimerkiksi ajattelee erilaisten vähemmistöjen asemaa ja oikeuksia, niin ovat kyllä vanhukset niin eri maailmasta, että enpä haluaisi lapselleni minkään papparaisen puhuvan esimerkiksi venäläisistä tai homoista. Tulisi nimittäin todennäköisesti aivan samanlaista soopaa kuin kiihkouskovaisilta tai rasisteilta.



Ja jos miettii vaikka sitä, mitä vanhukset voisivat opettaa nykylapsiille työelämästä, niin huhhei - maailma on vaan ajanut heidän ohitseen. Tai mitä vanhukset keskimäärin ymmärtävät eri uskonnoista, kulttuureista, sukupuolijärjestelmästä, kasvatuksesta jne.



Eiköhän ne mummot ja papat ole parempia pieninä annoksina, ei minään lastenhoitotyön tukena tai kasvattajina.

mä en erityisemmin kunnioita vanhusten moraalia tai arkielämän järkeä. Minä kieltämättä jopa hieman vihaan vahnuksia ja niiden itsekeskestä käytöstä. Jostain syystä aika usein törmän iäkkäisiin ihmisiin joiden maailmankatsomus on mielestäni vinksahtaneen ylimielistä ja itsekeskeistä. Tähän on varmaan montakin syytä ja jnoistain omista kokemuksistani varmasti joku provosoituisikin, väittäen että yleistän. Siksi en niitä tähän heti latele. Karkeasti ottaen mielestäni maailma on viimeisen 20 vuoden aikana muuttunut niin paljon, että nykyiset eläkeläiset eivät ole pysyneet maailman kehityksen vauhdissa. Maailman arvot ovat monesti muuttuneet paljon parempaan suuntaan (siis ymmärrettävään ja oikeisiin asioihin perustuvaksi, eikä vain "musta tuntuu arvoiksi", ilman mitään perustetta), vaikka tietysti tämä "rahanahneus" on tehnyt paljon pahaakin arvomaailmaamme. "Vanhukset" ovat kuitenkin aika pihalla tästä maailmasta.

Kaikki arvot perustuvat musta tuntuu -mielikuviin, eivät faktaan. Vanhuksilla on ollut kymmeniä vuosia aikaa katsoa maailmaa ympärillään ja huomata, että esimerkiksi ylenpalttinen luontoarvojen korostaminen voi oikeasti olla pelkkää kateutta.

Tuli vaan taas mieleen, kun joku oli taas yhdessä ketjussa viitannut siihen, että vanhuksia ja lapsiahan voisi hoitaa yhdessä tai niin, että vanhukset katsoisivat lasten perään. Oletkusena on, että vanhukset olisivat näitä viisaita ja moraalisesti kehittyneitä ihmisiä, joista olisi lapsillekin kasvatusapua. No, riippuu vanhuksesta.. Vanhusten kanssa töitä tekevänä en voisi olla enempää eri mieltä siitä, että vanhuus tuo viisautta tai että heillä olisi jotenkin kehittyneempi näkemys elämästä. No, arki on näyttänyt, että mummot ja papat käyvät kiinni perseeseen, huutelevat jatkuvasti kirouksia, käyvät hoitajien kimppuun, purevat, sylkevät, puhuvat _todella_ härskejä, masturboivat missä sattuu, ovat usein katkeria, osa inhoaa lapsia ja kaikkea elämästä muistuttavaa..jne. Jotkut puhuvat sotatraumoista taukoamatta ja mahdollisimman yksityiskohtaisesti saadakseen kuulijasta esiin reaktion. Ja sitten kuulee joiltakin kukkahattuihmisiltä, että nämä vanhukset olisivat sitten hyviä elämänopettajia lapsille..joopajoo.

dementoituneiden ihmisten käytökseltä. Pitäisihän sinun se tietää, vanhusten kanssa työtätekevänä. Ellet sitten ole joku alikoulutettu lähihoitaja. Minusta on ikävää, että lähihoitajat hoitavat lapsia ja vanhuksia. Kun sen näkee millaista paskakohtelua nämä puolustuskyvyttömät sitten saa.

Se joku joka oli ehdottanut niiden vanhusten ja lasten yhdistämistä saman katon alle niin varmaan tarkoitti niitä vanhuksia, jotka ovat vielä henkisesti ja fyysisesti ok kunnossa.

Eiköhän ne mummot ja papat ole parempia pieninä annoksina, ei minään lastenhoitotyön tukena tai kasvattajina.

(Mikä muuten tässä lasketaan vanhukseksi? Yli 70v.?)

Tunnen kyllä monenlaisia vanhuksia. Niitä, jotka ovat jämähtäneet jonnekin menneisyyteen ja niitä, jotka ovat hyvin tämän päivän menossa mukana (esim. omat appivanhempani).

Vanhuksissa parasta on perinteiden siirto. Kertomukset siitä miten ennen elettiin, oltiin ja tehtiin. Tietoa näistä saa toki kirjoistakin ym., mutta on aina ihan erityistä, kun kuuntelee sen ajan kokenutta ja elänyttä kertojaa.

Joo, siis enpä kyllä muitakaan kuin dementikkovanhuksia ottaisi pitkiksi ajoiksi lasten kanssa samaan hoitopaikkaan. Nimittäin nuo perseestä puristelu, katkeruus, vihamielisyys, menneisyyteen jämähtäminen tai törkeitten puhuminen ei todellakaan rajoitu vain dementikkoihin, vaan on ihan arkipäivää vanhustyössä. Ei se työntekijästä riipu, sillä kaikki sitä kohtaavat kun vaan arkeaan näitten ikäihmisten kanssa elää. Nämä kukkahattuihmiset eivät ole vaan tainneet muuta kuin piipahtaa nopeasti vanhusten luona - sen 10 minuuttia kukkapuskan kanssa, kun on niiiin kova kiire taas töissä ;)



Ap

kateellisia ja hyvin itsekkäitä. Empatiaan kykenee vain hyvin harva. Niin sanottuja vanhan ajan ihania isovanhempia, joiden kaltaisten toivoisin olevani lasteni kanssa tekemisissä, on hoidokeistani ehkä 1-5 %. Muut ovat pelottavan kapeakatseisia ja todellakin siirtävät omaa ahdasmielisyyttään nuoremmille. Dementikoista en nyt puhu. En voi sanoa,että ihailen vanhuksia sillä liian moni on jopa ilkeä työntekijöille. Ihmisten kanssa haluan kuitenkin työskennellä ja osaan tulla toimeen kaikenlaisten piirteiden kanssa. Olen kuitenkin huomannut tulleeni itsekin ajoittain kyyniseksi ja peruselämäniloa on vaikea ylläpitää vanhusten kanssa työskennellessä.

ja vanhusvalikoima lienee sen mukainen.



Kyllähän terveitä hyväkuntoisia ja -päisiä vanhuksiakin on ja varmaan suurin osa on heitä.



Vuosien mittaan heille on kertynyt laajasti elämänkokemusta, mikä nuorilta puuttuu.

missä oli paljon myös vanhuksia eli 65-80 vuotiaita.



Herranjumala sitä paskanpuhumista, haukkumista, juoruamista. Homojen haukkumista, huoraksi haukkumista, rasismia, ilkeilyä. Istuivat ringissä ja juorusivat, että onpa tuonkin tyttö huoran näköinen kun on noin lyhyt hame päällä, mutta ei ihmekään kun teki avoliitossa äpärän. Ja tuokin tuossa semmosen neekerin kans naimisissa, ei me sen vuoksi taisteltu Suomea itsellemme.



Kaikki käytiin läpi ja haukuttiin ja valitettiin omia vaivoja ja sitä, kuinka nykynuoriso on paskaa ja he vain hyviä.



Eli pieninä annoksina vain vanhuksia, että jaksavat olla vieraskoreita.

Tervepäisiä vanhuksiakin on, mutta surullisen pieni vähemmistö. Elämä taitaa katkeroittaa itse kunkin, niin se valitettavasti vaan taitaa olla. Ne jotka ovat onnellisia vielä vanhanakin, ovat usein taiteellisia, ovat läpi elämänsä harrastaneet intohimoisesti vaikka maalaamista tai tanssimista jne. He elävät niissä onnellisissa tunnelmissa vielä harmaahapsinakin eivätkä pura katkeroituneisuutta muihin. ja usein sellaisilla vanhuksilla on tosi sotkuinen koti eli he viittaavat kintaalla pikkutarkkamaiseen siivousintoiluun:)

Eivät lasten isovanhemmat yleensä vielä ole VANHUKSIA siinä mielessä, mistä ap puhuu. Meidänkin tytär ehti täysi-ikäiseksi ennen kuin anopin dementia eteni sille asteelle, että persoonallisuus muuttui. Anoppi oli silloin jo täyttänyt 85.



Ne "vanhukset", joilla olisi jaettavaa elämänkokemusta ilman vääristymiä, ovat 50-70-vuotiaita. Itsekin kuulun jo heihin ja usein harmittaa, kun nuoret hölmöilevät itsestään selvissä asioissa vain siksi, etteivät tajua, että lähellä olisi asiantuntevaa ja kokenutta apua saatavissa.



On totta, että dementoiviin sairauksiin liittyy estottomuus puheissa ja käytöksissä sekä ärtyisyyttä. Ja muutenkin luonteenpiirteet korostuvat myöhäisvanhuudessa. Mutta vasta silloin!

pitää aivot paremmassa kunnossa kuin mopin ja rätin kanssa kodin puunaaminen.

Eivät he enää kauan ole vaivoinamme ja lapsia ajatellen he ovat jo vähintään iso-isovanhempia elleivät iso-iso-isovanhempia. Eli ei kukaan edes oleta, että nämä taatat ja mammat enää lasten kanssa olisivat säännöllisesti tekemisissä, kun välissä on jo pari nuorempaakin mummosukupolvea.

Niillä onnellisilla vanhuksilla on yleensä kortikaalinen dementia ja kärttyisillä sekä estottomilla Alzheimer tai Parkinson. Yli 80-vuotias, jolla on täysin terveet aivot, on harvinaisuus. Useimpiin vain läheiset ja hoitohenkilökuntakin suhtautuu kuten ap eli luulevat että ihminen on ilkeä.

Appivanhempani, joihin viittasin ihanina vanhuksina, ovat juurikin taiteellisia tyyppejä. Appiukko kohtuullisesti menestynytkin siinä :)

homovastaisissa ajatuksissa? Ihan kuin vain vanhukset tietäisivät, että lapsen ei ole hyvä elää huoraavan äidin kanssa tai että alkoholisti-isä ei ole lapselle se paras isä.



Vanhukset ovat nähneet elämää jopa 2 kertaa enemmän kuin palstalaiset. Heidän hyvin kapeakatseisilta tai katkerilta vaikuttavat ajatuksensa eivät ole yhtää sen kummallisempia kuin nuorempien vakaat mielipiteet siitä, että lihavat on rumia ja vain tyhmä tekee töitä kun sossusta saa rahaa muutenkin.

...siis onnellisilla vanhuksilla on tyypilliseti verisuoniperäinen vaskulaarinen dementia. Sitä on kahta tyyppiä, kortikaalinen ja subkortikaalinen, riippuen siitä, missä kohtaa aivoissa pääasiassa rappeumat ovat.

Kyse on tuosta samasta vaskulaarisesta dementiatyypistä. Siihen liittyy yleensä valoisa luonne, mutta myös kyvyttömyys aloittaa ja viedä läpi asoita eli oman toiminnan ohjaus on huono, ihminen on kuin firma ilman toimitusjohtajaa. Siivous jää väliin ihan sen saman "aivovamman" takia joka aiheuttaa myös valoisan asenteen. Kolmas tyypillinen piirre on kävelyn vaikeudet. Nämä vanhukset eivät karkaile kotoa ja siksi heitä pidetään harmittomampina kuin Alzheimeria sairastavia.

aloituksen kuvaus vanhuksista viittaa sairaisiin vanhuksiin.. joita itsekin olen hoitanut ammattini puolesta.. kovin on taas yleistetty..

Ap kuvaa siis tosiaankin sairaita vanhuksia, jotka eivät enää itse pysty hoitamaan asioitaan. Tiedoksi teille nuorille, että kotihoito ei tarkoita esim. siivousta ja kaupassa käyntiä, vaan esim. lääkkeiden ottamisen valvomista, ruoan lämmitystä ja kehottamista syömään sekä peseytymisessä auttamsta. Ihminen, joka ei pysty tekemään näitä itse, on sairas.