Äkäinen ekaluokkalainen...

Hän kun aikoinaan aloitti koulun, makasi koulun jälkeen puoli tuntia lattialla ja huusi suoraa huutoa. Taisi jännitys ja keskittyminen purkautua.



Säälittää nyt tuo meidän kuopus,joka aloittaa koulun tiistaina ja joutuu muutamaksi tunniksi iltapäiväkerhoon

Eilen ajattelinki tytöstä että se on muuttunut nyt tämän viikon aikana eri ihmiseksi. Kaikki on huonosti, mikään ei ole oikein, kaikesta pitää valittaa huvittavuuteen saakka, sanoo vastaan joka asiaan, kiusaa ja ärsyttää pikkusiskoa, ei tee mitä pyydetään, itkee ja kitisee.... Listaa vois jatkaa vielä...



Huomasin, että meillä ainaki kaipaa silittelyä ja sylittelyä kovasti. Tyttö on varmaan nyt silleen muutosvaiheessa; pitäs olla koululainen ja jo vähän "iso tyttö", mutta kuitenki haluais olla vielä pikku tyttöki (ja tietenki onkin ja saakin olla). Pointti on se, että aikusen pitää kohdella välillä ton ikästä myös pikku tyttönä/poikana (ottaa syliin jne), eikä aamusta iltaan isona koululaisena jolla on paljon velvollisuuksia ja vastuuta itsestään... Tai näin minä oman lapseni kanssa asian koin.

Aamut ja koulupäivä menneet ihan kivasti - poika on odottanut koulun alkamista. Mutta perjantai-iltana sitten mentiin tosi kovaa. Varmaan viikon jännitys ja tsemppaaminen purkautuivat. Nyt viikonloppuna otettu rennosti. Eiköhän tämä tästä.

Meillä aloitti poika vuosi sitten koulun ja oli samanlaisia oireita. Oli olevinaan niin iso ja kaiken osaava ja tietävä. Rauhoittui käyttäytyminen joulun tienoilla jolloin vissiin tajusi monien riitojen ja keskustelujen jälkeen ettei tartte kasvaa vielä "aikuiseksi" vaan saa edelleen olla lapsi. Hermoja koeteltiin oikeen urakalla mutta tsemppiä teille kaikille ketkä olette nyt siinä tilanteessa että on vaikeeta. Kyllä luulen että kaikilla menee pikku hiljaa ohi. Onhan se kieltämättä stressaavaa ku joutuu tutuista jutuista yhtä äkkiä vaihtaa ihan toisenlaiseen ympäristöön.

Meille riittäisi kyllä ihan hyvin yks äkäpussi (se 4v pikkuveli...)



Noh, tänään oli onneks sit jo ilmeisesti rentouduttu iltaan mennessä viikon rasituksista. Lapset leikkivät lastenhuoneessa keskenään ihan omiaan ainakin 2h putkeen! :O Eikä ees yhtään tappelua! Ei oo muuten moista ihmettä hetkeen tapahtunutkaan... (niin paljon kun toisistaan tykkäävätkin, kolisee sarvet noilla vähän turhankin usein...)