70-luvun synnytyssairaalat on mahtaneet olla kauheita paikkoja

Jotkut äidit toki tarvitsisivat lepoa sairaalassa enemmän kuin nykyään saa, mutta hurjalta kuulostaa tuo 70-luvun meininki. Itsekin olen miettinyt, miten yksin olen ollut. En ole vielä uskaltanut kysyä, kun en ole oikein keksinyt, miten sitä kyselisi ilman, että äitini saattaisi kokea sen syyllistävänä.



Mutta aika on silloin tietty ollut eri. On toimittu sen ajan parhaan tiedon mukaan.

Kolme äitiä kahden hengen huoneessa, kaksi vauvoista huusi koko ajan (toinen oli omani). Oli vatsavaivoja, oli vauvoilla kipuja haastavammista synnytyksistä ja syntymistä ym.



Yksi äideistä joutui psykoosiin nukkumattomuuden tähden. ( en minä)



Vierihoito olisi hyvä, jos olisi yksityishuoneet, mutta sitä aikaa odotellessa...

olemme kaikki kahjoja. Väkivaltaisia hulluja, ammuskelemme päivätpikät toisiamme ja käytämme runsaasti päihteitä. Kukaan ei käy töissä, ei ole opiskellut mitään ja peruskoulukin taisi jäädä kesken.. lapset ovat huostaanotettu ja elämä rempallaan.

olemme kaikki kahjoja. Väkivaltaisia hulluja, ammuskelemme päivätpikät toisiamme ja käytämme runsaasti päihteitä. Kukaan ei käy töissä, ei ole opiskellut mitään ja peruskoulukin taisi jäädä kesken.. lapset ovat huostaanotettu ja elämä rempallaan.

kuitenkin on, että mielenterveyshäiriöt ja uupumus ovat nykyään suorastaan kansansairauksia. Ei syy välttämättä ole juuri tässä, mutta mistä sen tietää vaikka se olisi osasyy.

Kyllähän se on tiedossa, että vauvan tarpeisiin vastaaminen nopeasti ja turvallisen hoivan saaminen kasvattavat lapsen stressinsietokykyä. Mitä jos me 70-luvulla syntyneet emme ole saaneet noita riittävästi?

äidit ramppasi koko yön imetyspaikalle joka oli siinä käytävässä oven takana, yöhoitaja paineli edestakaisin, ei hetken rauhaa. Olisin ilolla antanut ne kaikki vauvat sinne vauvalaan hoitoon , myös omani:)

samnlaisia kokemuksia sekä anopillani että äidilläni, saaneet samana vuonna vauvan eri puolila Suomea.



syöttöjen välit äidit kirjaimellisesti lepäsivät, tekemättä mitään, huonetovereiden kanssa seurustellen vauvojen ollessa vauvalassa! sairaalassa oltiin helposti se 10 päivää vaikka oli ihan normaalisynnytys, ilman komplikaatioita.



anoppi edelleen ihmettelee ettei saanut edes pyydettäessä harjoitella vauvanhoitoa, vasta pari päivää ennen kotiutumista opetettiin pukemiset,kapalointi, kylpy, ym. anopilla oli 1. lapsi ja aika kävi sairaalassa pitkäksi. säännöt olivat sääntöjä.

mieheni oli yksivuotiaana tutkimuksissa viikon sairaalassa lastenosastolla. Silloin ei saanut edes oma äiti yöpyä lapsen kanssa! Anoppi kertoo edelleen melkein itkien kun ei saanut pitää lastaan sylissään kuin vierastunnilla. Muutoin sai katsoa ikkunan läpi eikä pieni poika ymmärtänyt miksi äiti vain katsoi ikkunan läpi eikä tullut ottamaan syliin itkevää lastaan :(

yliopistollisessa keskussairaalassa, ja kyllä minun äitini kertoi nauttineensa siitä synnytysosastolla olosta, kun hoitajat toivat vauvan aina välillä syömään ja muun ajan sai levätä, syödä ja tehdä ristikoita. Tunnelma oli kuulemma "utuinen".



No, minulla on samanlainen kokemus osastolta viime vuodelta, siis utuinen tunnelma ja rennon onnellinen olo, vaikka vauva olikin koko ajan vieressä ja sängyssä oli ahdasta. Ja välillä toki joku vauva huusi, vierailutunneilla oli ahdasta ja huoneessa kuuma. En olisi toisaalta halunnutkaan lasta enää siinä vaiheessa minnekään vauvalaan antaa, kun voin hyvin, vauva oli rauhalline enkä raaskinut edes siinä pikkusängyssä nukuttaa vaan ihan vieressä piti olla, mutta luulen kyllä, että tuossa menneiden vuosikymmenten systeemissä on ollut puolensa, nimittäin äidit ovat saaneet levätä. Ruokajonossa minäkin näin sitten muiden huoneiden vähemmän euforisen näköisiä äitejä, joilla varmasti monella oli takana rankka synnytys ja vuorokausien unenpuute. Ehkä joku toimiva kompromissi, parhaat puolet molemmista tavoista, olisi mahdollista luoda.

Synnyttäneiden huoneessa oli 9 naista joista yksi nuori tyttö jolle tehty abortti.



Huoneessa oli 8 paikkaa ja yksi ylipaikalla.



Vauvat tuotiin huoneeseen pitkällä työnnettävällä sängyllä jossa reunat ja vauvat vieri vieressä kapaloissaan. Sellaisia paketteja olivat.



Lasiovi ja ikkunat oli vauvalaan ja me äidit väliaikoina kävimme kurkkimassa ikkunoista.



Mummolle ja ukille vauvaa näytettiin vain ikkunalasin takaa.



Synnytin maanantaina ja pois pääsin lauantaina. Lähtöaamuna kylvetin vauvan hoitajan ohjeiden mukaisesti ja puin lapseni. Kotiin lähtiessä puin omiin vaatteisiin. Onneksi maito ehti nousta rintoihin ja imetys lähti sujumaan jo sairaalassa.



Ei siihen aikaan kyselty äideiltä lupaa lisäruokaan vaan sitä antoivat tarvittaessa.