Mua alkanu pelottaa viime tipassa synnytys Mitä tehdä?

veda viela kerran henkea/



Juttele asiasta miehellesi tai ystavallesi.



ota kirja (joku mukaansatempaava) ja ala lukemaan tai katso elokuvaa...



mene kavelylle.



Tee hyvaa ruokaa/



leiki lasten kanssa



lue taas rauhassa kirkaa, atso elokuvaa tms,,



juttele miehelle / ystavalle taas...



mene nukkumaan.



Jos ei helpota soita maanantaina pelkopolille tai jollekin muulle auttajalle , etta saat ouhua peloistasi

Onko sinulla tämä raskaus mennyt ok? Onko lääkärit sitä mieltä, että kohtusi kestää noin monta raskautta?



Jos em asiat ok, niin koita keskittyä siihen, että kaikki menee hyvin. Jos riskiraskaus, niin kuuntele vointiasi ja hakeudu helpolla polille. Harkitse riittävätkö lapset nyt.

ei ohua :-D

näin hiljaisina hetkinä se tahtoo tulla pintaan.

minulla ei ole riskiraskautta ja raskaus mennyt ihan normaalisti ja hyvin. eikä vauvankaan pitäisi mikään jättiläinen olla, kun pari viikkoa sitten tehtiin painoarvio.

mullakin on viisi lasta ja synnytykset on kolmannen jälkeen vaan muuttuneet pahemmaksi.

Vaikka eivät varmasti noin lääketieteellisesti olekaan, mutta kun sen niin hyvin tietää mitä edessä on.

Viimeisellä lapsella mulla tuli joku alkukantainen "ponnistuskielto" puristelin vain reisiä ja kieltäydyin ponnistamasta. Vasta kun kätilö avasi mun paidannapit tajusin(siinä sekavassa oltilassani) että jollen mä ponnista, en sitä lasta syliini saa. ja pyysin kyllä ilokaasua heti kun vauvan pää näkyy ja sitä myöskin sain.



Kätilöt vaan sanoivat mulle jälkeenpäin, että usein käy näin monisynnyttäneelle, ponnistaminen ei enää "suju".Tietää mitä edessä on. Edelliset lapset oli tulleet 5 min ponnistamisella.



Tsemppiä, kuten sanottu, ilman synnyttämistä et sitä ihanaa nyyttiä syliisi saa : )

että puhuin mieheni kansssa juuri ennen synnytystä mitä tehtäisiin, jos kaikki menisi huonosti. Eli sovittiin minne haluan, että minut haudattaisiin ja miten lasten kanssa tehtäisiin (lähinnä yleisesti miäli me molemmat kuoltaiisin esim auto-onnettomuudessa, muutenhan mies jäisi yh:ksi). Ajattelin kyllä, että kaikki liittyy hormonimyrskyyn, kuten varmaan sullakin, mutta helpotti, että asiasta oli puhuttu. Kaikki meni kyllä hyvin :). Eiköhän tuo ole normaalia synnytyksen lähestyessä tuo hermoilu. Se on vaan harmi, että jotkut pelkäävät kuoleman ajattelua niin ettei siitä voi edes puhua esim. anoppini (luule elävänsä loputtomiin ;)

sä siis pelkäät omaa kuolemaasi?

Ei mulla ole vastausta antaa

t.6