Käytätkö puolisostasi nimitystä iskä

äitiä, jos oletkin perheen mies:)

annapas isä nyt oiken kunnolla sitä makkaraa...

Eiskoista odottaessa joskus vauvaa miettiessä ja siitä puhuessa käytimme iskä ja äiskä sanoja. Ei kyllä lapsen syntymän jälkeen ole tullut käytettyä muuta kun lapselle puhuessa.



Ehkä odottaessa vauva tuli jotenkin konkreettisemmaksi noita sanoja käyttäessä, varsinkin alkuvaiheessa kun ei vielä maha kasvanut, vauva ei liikkunut ja olin ihan oireeton.

Puhuttelen lasten kuullen miestäni isäksi enkä etunimeltä. Joskus kumpikin tulee sanoneeksi toista "äidiksi" ja "iskäksi", vaikka lapset eivät ole läsnä. Se on kevyt hellittelymuoto, arkinen. Tunteellisempana sanoo kulta, rakas tai hani.

Ihan kuten sanon äitiäni mummoksi. Myös mieheni sanoo vanhempiaan usein mummuksi ja vaariksi ja minua äipäksi.



Onneksi olemme sen verran avarakatseisia, ettei meille tällainen käytäntö ole mikään uhka. Rakkaalla puolisolla on monta nimeä. :)

Sanoisin että "ota se Onnelin reppu sieltä takakontista". En ylipäänsä käytä nimeä tai titteliä puhuessani muille aikuisille, ellei ole epäselvää ketä tarkoitan. En siis sano että "moi Mikko" vaan vain "moi".



Sanon kyllä joskus miestäni iskäksi lasten ollessa paikalla siitä huolimatta että oikeasti tarkoitan sanani hänelle, mutta silloin tarkoitus on syyllistää häntä toimimaan. Esim. lapselle osoitettu "en tiedä lukeeko iskä sinulle iltasadun, kannattaa varmaan kysyä" motivoi mun miestäni paremmin kuin pelkkä "Miiikkoo, viitsisitkö lukea lapselle iltasadun".

ymmärrän, mutta kun et ole miehesi äiti?? ette ole enään mies/nainen? vain vanhempia?

Jos sanon miestäni iskäksi, se ei tarkoita että hän olisi minulle vain lasteni isä. Ihan kuin hänen kutsumisensa orhiksi ei tarkoita, että hän olisi minulle pelkkä seksipeto. Molempia sanoja käytän, ja lukemattomia muitakin.

Ikävää, jos sinä olet tässä asiassa kapeakatseinen.

Joskus kuulee niin tehtävän ja se on aika pelottavaa:)

Millaistahan terapiaa suosittelisit?



Itse olisin ehkä taikinaterapian kannallaXD



Ei se oikeasti pelota, mutta en itse haluaisi olla mieheni äiti:D

aviomiestäni iskäksi ym. Tuttavilla on jo isot lapset ja mielestäni on karmivaa kun (myös) lapset on aina puhutellut vanhempiaan etunimillä. Mielestäni luonnottoman oloista. Ikinä ei mainita isä tai äiti. En tiedä mistä se sit johtuu ett näin puhutaan mutta silti.

en minäkään haluaisi lapseni kutsuvan minua etunimellä. Tietää sen ja tekee sitä joskus ihan kettuillessaan.

missään yhteydessä. Ihan sairaan ruma sana. Samoin äiskä.

äitiä, jos oletkin perheen mies:)

Tosin lasten paikalla ollessa voin käyttää tuota "isi voi auttaa, ulla on nyt kädet täynnä (lapselle sanottuna, mutta viesti miehelle).



Ja joskus huumorimielessä: lauantaiaamulla kuuluu vessasta "pyyhkimään" ja totean miehelle, että taitaapa olla isin vuoro mennä paperihommiin.



Kahdestaan tai muuten ilman lasten paikalla oloa ja liittymistä juttuun tuntuisi aika kipeältä puhutella toista isänä.

siis silloin jos ette puhu lapselle?

Joskus kuulee niin tehtävän ja se on aika pelottavaa:)

Esim. "otahan iskä sinä se Onnelin reppu sieltä takakontista"

Mutta minusta siinä ei ole mitään pelottavaa jos joku käyttää.

Muualla en viitsi.

anoppi jopa sanoo mieheni isää, tyyliin kun mieheni kysyy jotain "kysy isiltä".

mutta meillä on muut lempinimet toisistamme mitä yleensä käytämme, ei yleensä mitään "kulta, hani"..tms.

Se isi tai iskä on hellittelysana. Meidän perheen iskä, ei vain lasten.



Toki minulla on omakin isi, mutta häntä tulee enää harvemmin kutsuttua isiksi. Joskus kylläkin.



Kun vähän aikaa sitten heräsin sairaalassa, niin ensiksi kyselin "isiä" ja miestäni tarkoitin.



Oma nimi on paljon kovempi sana. Mieskin sanoo usein että tulepa äippä tänne sohvalle. Kuulostaa paljon söpömmältä kuin tulepa Pirjo tähän sohvalle.

isäksi,ei miksikään isiksi tai iskäksi.

Minä kutsun häntä etunimellä, usein myös sukunimellä ja lapset iän mukaan sanovat isä tai faija.

Se muuten kuulostaa tosi nololta kun kuulee aikuisen ihmisen puhuttelevan isäänsä "isiksi".