Ero ja fyysiset oireet??!!

sen verran stressaava ja henkisesti raastavaa aikaa, että alkava vatsahaava ja stressistä johtuvat sydänoireet eivät ainakaan helpottaneet asiaa.

Meillä meni juuri noin mutta toisinpäin, mies oli lähtijä. Minä laihduin ekana kuutena päivänä kilon päivässä ja olen raskaana.. En pystynyt syömään enkä nukkumaan. Erotarinoiden lukeminen suomi24:sta helpotti, tajusin että näin se menee muillakin, tunteet olivat samanlaisia muillakin ihmisillä.



Aloin myös laittaa itseäni ja elämääni kuntoon, sinne kampaajallekin aion mennä ja muuttaa tukkaani rohkeammin kuin ennen. Ostin uusia vaatteita, huomasin että tyylikin muuttuu kun ei sen toisen mielipiteet vaikuta. Olen miettinyt mitä kaikkea voin nyt päättää itse ilman miestä, kukaan ei urputa rahankäytöstä vaan voin tehdä ja harrastaa mitä haluan. Pidän enemmän yhteyttä kavereihin ja olen etsinyt vanhoja kavereita Facebookista. Suunnitelmissa on myös uusi ammatti, koska eron myötä suunnitelmiin tuli pakostakin muutos. En aina pystynyt olemaan oma itseni suhteessa, nyt yritän saada itseäni takaisin. Ajattelen exän huonoja puolia mistä olen nyt vihdoin päässyt eroon.

Kitos kun kerrotte kokemuksistanne ...todellakin minä olin se joka teki eropäätöksen,ollaan yritetty monta kertaa saada asioita toimimaan mutta ei niin ei...minun puoleltani (ja hänkin parhaansa teki,en ala niitä asioita täällä vatvomaan mutta kyse todella suurista ongelmista jotka vaikutti kaikkeen) kaikki on jo tehty mutta tietenkin välitän eksästäni enkä toivo hänelle pahaa...myönnän kyllä että tilanne on rankka molemmille,myös minullekin.

Huolettaa kans toi kehon hyvinvointi,olen nyt 48kg ja pelkään että kuihdun kokonaan mutta varmaan ohi menee parissa päivässä...

eroryhmät voimaannuttavat myös.

Kiitos 2 vinkistä!



Olisi kiva kuulla ero kokemuksia kun itse räpiköin täällä suossa...



t.ap

oli ensi rakkaudestani. Olimme olleet yhdessa pari vuotta ja keskustelimme yhteen muutosta, kun han sitten eraana kauniina paivanan soitti ja ilmoitti etta on tavannut jonkun toisen (samassa tyopaikassa olevan). Tama tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta ja olin ihan shokissa. En vain kyennyt kasittamaan kuinka joku joka oli mulle NIIN laheinen pystyi vetamaan maton alta noin perusteellisesti.



Kuten sina, en minakaan pystynyt n.viikkoon nielemaan mitaan. Vakisin yritin syoda paahtoleipaa kun ymmarsin ja jarki sanoi etta tarvitsen energiaa, mutta ei mennyt alas. Sitten alkoi siideri maistumaan (en nyt kuitenkaan alkoholisoitunut, mutta tapailin paljon kavereita baareissa), ja sen myota pikkuhiljaa myos ruoka. (ja kun pahimmasta paasin yli, niin olipas mukava huomata olevansa 5kg keveampi :-)



Itselleni suhteiden paatyttya on tie ulos depressiosta/surusta ollut siina etta alkaa etsimaan sita "minaa" jonka elamaan ei kuulu se exa. Nuo self-help kirjat voi auttaa, mutta yhta hyvan potkun antaa vaikkapa uusi ravakka kampaus, kuntosalille tai johonkun aivan uuteen harrastukseen liittyminen tms. jossa voi tutustua ihan uuteen kaveri piiriin. Elikka tayta sen exan sija sun elamassa jollain ihan uudella johon voit sitten purkaa innostusta ja energiaasi, ja nain alkaa aika kulumaan huomaamatta (ja aikahan tunnetusti parantaa).