Miten ylös tästä suosta

ja terveys vai?



Herää pahvi!!!

mutta huolestuttaa myös miten käy talouden kun saikulta (uupumuksen takia) ei saa täyttä liksaa. Jotenkin ei "ylpeys" ja omatunto anna periksi tässä asiassa. Hölmö olen! -ap-

Miten ennen masennuslääkkeen keksimistä ihmiset selvisivät uu´vuttavasta elämästä? Sota-ajasta? Sairauksista? Mie en ymmärrä!

nyt jäin lomalle, mutta sama rämpiminen jatkuu parin viikon päästä. Olen työpäivinä niin väsynyt, että olen kuin toinen ihminen, tuntuu kuin menettäisin väsymykselle itseni ja elämänilon ja kaiken. Rämmin vain eteenpäin. Ap:tä en osaa nyt neuvoa, kun kaipaan neuvoa itsekin.

suossa ollaan täälläkin kun on liian monta asiaa käynnissä samanaikaisesti ja monenlaisia ongelmia ja epävarmuutta. Toivon että syksyllä tulee hieman helpotusta. Sitä odotellessa olen antanut itselleni luvan ottaa "vapaapäiviä" jolloin teen ikäänkuin irtioton noista ongelmista ja jaksan sitten keskittyä ongelmavyyhtini hoitamiseen kun arki palaa. Öisin en pystyisi nukkumaan lainkaan mutta onneksi on melatoniinia.

kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttaa juuri tuollaista uupumista että tuntuu siltä ettei enää kotiin tullessaa jaksa tehdä yhtään mitään!



Ja toinen juttu joka väsymykseen auttaa on liikunta, mutta väsyneenä on vain tosi vaikeaa saada itsensä ne ekat kerrat ylös sohvalta ja liikkeelle....

Sun pitäis tehtävät jättää ja ensin levätä. Sitten teet ehkä vain yhden asian päivässä. JOs stressaat lomankin, ei siitä ole mitään hyötyä. Kuulostaa siltä, että olet hyvin velvollisuuden tuntoinen ja ehkä jopa niin, että eihän tässä maailmassa pärjätä, jos sinä et ole asioita hoitamassa. Vaikuttaa siltä, että aiot uuvuttaa itsesi niin loppuun, että olet täysin burn out, jos et kerran voi antaa itseäsi auttaa. Kyllä itsensä pitäisi kuntoon hoitaa. Nyt olet siinä pisteessä, että kotona et enää kykene tehtävien hoitoon. Onko seuraava piste se, että et kykene siihen töissäkään? Tai sitten kehosi alkaa antaa hälytysmerkkejä, tulee fyysinen sairaus esim. Minusta tuohon on yksi ratkaisu: otat sen sairausloman, ota vaikka lyhyempänä. Jos et nyt niin, kesän jälkeen, jos olo on edelleen sama. Ei ole sinun syysi, jos on vaikea saada tuuraajia. Se on työnantajan ongelma.



Itse olin ekan raskauden aikana jossain vaiheessa täysin uupunut. Vaikea oli saada sairaslomaa, mutta lopulta olin yhteensä neljä viikkoa poissa töistä. Kaksi viikkoa lähinnä makoilin, huilasin pois väsymystäni. Sen jälkeen taas aloin tuntea itseni normaaliksi ja sitten jaksoin olla useita viikkoja eli koko loppuajan normaalisti töissä. Lepo kannattaa.

Kilppariarvot on tutkittu (suvussa paljon vajaatoimintaa)juuri hetki sitten, niitä epäilin itsekin. Ja tiedän että liikunta auttaisi mutta se että saisin itseni liikkeelle, huoh....



Ongelmaa lisää se että olen esimiehenä töissä ja näin loma-aikaan minulla ei oikeastaan edes ole ketään kenelle ilmoittaa sairauslomasta vaan pitäisi itse järjestää tuuraaja. Olen mennyt jo niin pitkälle että mietin miten saisin itselleni jonkin lievän fyysiosen vamman jotta voisin hakea sairauslomaa "paremmalla syyllä". Miehen kanssa juteltua tulin siihen lopputulemaan että jos kesäloman jälkeen vielä oon yhtä sippi, menen lääkäriin ja otan sen saikun.

ennen selvittiin uupumuksista? No varmaan jäätiin peräkammarinpojiksi ja kuoltiin sinne, tehtiin itsari, jouduttiin kadulle..tuskinpa ne siitä yhtäkkiä piristyi sen enempää kuin ennenkään. Luulitko myös, että esim. skitsofreenikot ennen lääkkeitä yhtäkkiä vaan parantuivat, kun päättivät lakata pelleilemästä? Sitäpaitsi monet eivät haluaisi noita masennuslääkkeitä, mutta lekurit niitä aina työntävät koska se on halvin keino mitä niillä on tarjota.

Koitat saada miehesi mukaan tähän asiaan. Keskustelkaan.



Suosittelen urheilua. Lähes kaikille se parantaa yleisfiilstä.



Urheilu ei auta välittömästi, mutta kahden kuuakuden ahkeran urheilun jälkeen elämä alkaa hymyilemään hieman leveämminm.



Suosittelen terveyskeskus psykologilla käyntiä ja mielialalääkitystä.



Ne auttavat sopivasti hieman jotta pääset pahimman yli.





Älä missään tapauksessa ajattele, että työ on perhettäsi, lastasi tai miestäsi arvokkaampia.



Työpaikaltasi ei kukaan tule hautajaisiisi ja tuskin tulevat sairaalaan, jos ajat itsesi piippuun.



Parempi olisi, että ottaisit heti alkuun parin viikon sairasloman, kertomalla lääkärille suoraan, että nyt ei jaksa. Aloitat loman sitten sen jälkeen.



Tiedän kokemuksesta, että jos masennus iskee, sitä ei hoideta parissa viikosa, vaan sitten voit olla helposti useita vuosia ilman kunnollista työkykyä. Tärkeintä on mahdollisimman ajoissa hoitaa asia kuntoon. jokainen viikko, joka menee yli kriittisen pisteen vie parantumistasi kuukausilla jopa pahimillaan vuodella eteenpäin.



Nyt ajattelet itseäsi, perhettäsi , lastasi ja miestäsi. Masennus läheisellä on puolisolle erittäin raskas taakka ja palsesi voi kärsiä suunnattomasti itsekkyydestäsi jos et nyt menen hoitoon.



Pari kuuakutta on lyhyt aika laittaa itsesi kuntoon. Kohta voi olla liian myöhäistä ja sitten puhutaan monen vuoden terapiaprojektista, että pääset itsesi kanssa yhteisymmärrykseen.



Sitä et halua kokea, sillä se on jotain ihan helvetillistä, kun et enää voi hallita itseäsi vaan menetät itsehallintasi. Sitä et todellakaan halua kokea, usko minua.

Koitat saada miehesi mukaan tähän asiaan. Keskustelkaan.



Suosittelen urheilua. Lähes kaikille se parantaa yleisfiilstä.



Urheilu ei auta välittömästi, mutta kahden kuuakuden ahkeran urheilun jälkeen elämä alkaa hymyilemään hieman leveämminm.



Suosittelen terveyskeskus psykologilla käyntiä ja mielialalääkitystä.



Ne auttavat sopivasti hieman jotta pääset pahimman yli.





Älä missään tapauksessa ajattele, että työ on perhettäsi, lastasi tai miestäsi arvokkaampia.



Työpaikaltasi ei kukaan tule hautajaisiisi ja tuskin tulevat sairaalaan, jos ajat itsesi piippuun.



Parempi olisi, että ottaisit heti alkuun parin viikon sairasloman, kertomalla lääkärille suoraan, että nyt ei jaksa. Aloitat loman sitten sen jälkeen.



Tiedän kokemuksesta, että jos masennus iskee, sitä ei hoideta parissa viikosa, vaan sitten voit olla helposti useita vuosia ilman kunnollista työkykyä. Tärkeintä on mahdollisimman ajoissa hoitaa asia kuntoon. jokainen viikko, joka menee yli kriittisen pisteen vie parantumistasi kuukausilla jopa pahimillaan vuodella eteenpäin.



Nyt ajattelet itseäsi, perhettäsi , lastasi ja miestäsi. Masennus läheisellä on puolisolle erittäin raskas taakka ja palsesi voi kärsiä suunnattomasti itsekkyydestäsi jos et nyt menen hoitoon.



Pari kuuakutta on lyhyt aika laittaa itsesi kuntoon. Kohta voi olla liian myöhäistä ja sitten puhutaan monen vuoden terapiaprojektista, että pääset itsesi kanssa yhteisymmärrykseen.



Sitä et halua kokea, sillä se on jotain ihan helvetillistä, kun et enää voi hallita itseäsi vaan menetät itsehallintasi. Sitä et todellakaan halua kokea, usko minua.

Sairaus se on sekin, ettei jaksa. Tartteisit terapiaa, jossa alkaisit ymmärtää, että itsestä on erittäin tärkeää pitää huolta eikä se ole muilta pois vaan kaikkien etu.

Eihän etelänmatkojakaan ole tehty vasta kuin 30-40 vuotta. Kodinkoneet olivat (jos niitä edes oli) aneemisia, ei niistä paljon apua ollut. Lisäksi työviikko oli 6 päiväinen, työpäivä pidempi.



Mutta monessa kodissa oli myös apulaisia: taloudenhoitaja, palvelija, lastenhoitaja olivat ihan tavallisia ammatteja. Myös isovanhemmat, sukulaiset ja tuttavat & kylänmihet oliva läheisiä ja auttoivat tarpeen niin vaatiessa.



Nykyihmiset ovat töinensä, huolinensa, lapsinensa aivan yksin. Olen usein ajatellut, että vaikka naisten työssäkäynti ja urakehitys ovat hyvä asia, niin kyllä siinä monet perhearvot ja -asiat ovat saaneet huutia. Minua ei ainakaan haittaisi jos mies kävisi töissä, meillä olisi taloudenhoitoon apua ja mummit vielä lisäksi auttaisivat. Eiköhän sitä jaksaisi ihan toisella tavalla.

Allekirjoitan muiden keskustleijoiden kommentit urheilun tervehdyttävästä voimasta.



Pari vinkkiä. Käy pienellä lenkillä heti aamusta. Herää 20-30 minuuttia aikaisemmin ja käy happihyppelyllä. Ei urheilun tarvitse olla mitään älytöntä hikirääkkiä.



Juuri tuli tutkimus, jossa todettiin että lounasaikaan suoritettu urheilu kestoltaan n. 30 min on erittäin hyödyllistä. Reipasta menoa, mutta ei tuskanhiki otsalla. Esim. kävelylenkki, jossa pieniä juoksupyrähdyksiä. Tämän jälkeen jaksaa taas paremmin ja keskittymiskyky on parempi.

ota hyvä ihminen vaarin tuntemuksistasi nyt. Et ole vielä loppuunajettu, sulla on lepäämällä mahdeollisuus toipua kuntoon varmaan aika pian.



Jos taas vedät itsesi ihan loppuun, on tiedossa kuukausien eli vuosien sairausloma/vajaakuntoisuus. Jos et itse osaa lopettaa ajoissa, kroppasi tekee jossain vaiheessa tenän. Ajattele itseäsi ja perhettäsi. Jää sairauslomalle.

Paljonko sulla oli ne kilppariarvot? Jos et tiedä niin pyydä lääkäristä tuloste labrakokeista (potilaalle on annettava nämä, eivät siis voi kieltäytyä).



Suomessa kilppariarvoja tulkitaan yleisesti väärin. Esim. THS (vai oliko TSH?), joka siis on toinen keskeinen kilpparin toimintaa mittaava arvo, tulkitaan usein normaaliksi tasolla 4,5. Useimmissa muissa maissa normaalin raja on jossain yhden-kahden tietämillä. Lääkärit eivät usein halua määrätä kovin korkeita lääkeannostuksia, koska lääkitykseen liittyyy mm. sydänoireiden riski. Riittävän hitaalla annostuksen nostolla ja riittävän tiuhalla seurannalla riskejä ei ole-

Sairastan itse vajaatomintaa, ja jo 3 on mulle aivan liian korkea arvo, voin TODELLA huonosti. Oireet helpottavat vasta, kun arvo on n. 1. Jouduin taistelemaan lääkärin kanssa, mutta onneksi hän viimein uskoi ja määräsi riittävän lääkeannostuksen. Sairaan väsynyt, ahdistunut, kiukkuinen ja haluton nainen on nykyään iloinen ja jaksava :)



Tämä siis muillekin tiedoksi, kannattaa todella olla tarkkana, ottaa asioista selvää ja puolustaa oikeuksiaan. Olen lukenut useita lääkärien kirjoituksia, joiden mukaan kilpparista kärsii huomattavasti tiedettyä suurempi joukko naisia (vajari on yleensä naisten vaiva). Ja useat juuri siksi, että arvot ovat "normaalit", todellisuudessa siis aivan liian korkeat.