Vauva-lehden mukaan meidän suhteessä täyttyy kaikki eron hälytysmerkit:

mutta eipä tuo mies vaan tuosta lähde:( Uhkaillut on kyllä viimeiset 3 vuotta ja itse odotan kun kuuta nousevaa että hän tujuaa viimein lähteä, mutta kun ei niin ei...

mies alkoi huomioimaan (eli osoittamaan hellyyttä) minua huomattavasti enemmän. Jaksoin jopa yrittää seksiä edes vähän useammin kuin kerran viikossa tästä syystä. Muistan, että olo oli hetken niin hyvä, että piti ihan laittaa kesken kauppareissun tekstari miehelle, että olen tosi onnellinen. Emme vain sitten kai kumpikaan jaksaneet panostaa parisuhteeseen sen enempää. Ja nykyisin saan itselleni vain pahan olon yrittäessäni helliä miestä, joka ei minun kosketukseen vastaa.

Meillä vain ei ole edes tuota kuukautta hyvää aikaa...



Jos yritän keskustella suhteestamme, miehen mielestä nalkutan. Tulkitsee kaikki tekemäni tai sanomani asiat negatiivisesti enkä hänen mielestään osaa tehdä mitään oikein. Yhteistä aikaa ei halua eikä kaipaa, ja olen nalkuttaja, jos itse sitä kaipaan. Ei ole viimeiseen neljään vuoteen löytänyt mitään positiivista tai kannustavaa sanottavaa. Jokaisessa lauseessa, minkä minulle sanoo, on jotain arvostelevaa, ilkeää tai vähättelevää.



Mutta minussakin on vikaa. Olen ylipainoinen ja nalkutan. Olen tyytymätön suhteeseemme ja sanon siitä (nalkutan), mutta en itse jaksa yksittäisiä eleitä lukuunottamatta yrittää enempää. Seksi ei enää kiinnosta enkä jaksa enää mankua yhteistä aikaa tai hellyyden osoituksia.



Elämme siis samassa talossa mutta olemme kämppiksiä. Miksi emme eroa?

Syyt:

- iso velka, jota kumpikaan ei pysty yksin maksamaan

- iso unelmien omakotitalo, jonka viimein vuosien kaipailun jälkeen saimme

- pienet lapset

- olemme sopineet, että emme eroa, kun lapset ovat pieniä

sen jälkeen kaikkien osapuolten elämä on muuttunut paremmaksi. Etenkin lapset ovat tyytyväisiä ja ovat sen monta kertaa sanoneetkin.

vaan haitaksi ja epänormaalia

vaan haitaksi ja epänormaalia

Varmaan luit kommenttini ja huomasit että siinä ei ainakaan puhuta asiasta mitään.

t: 6

Onko raha tiukassa? Se vaikuttaa aika lailla moneen asiaan...

Eli tämä on meidän arkea: - Riitelette asiasta kuin asiasta - Keskustelunne tyrehtyvät alkuunsa. Kun toinen aloittaa, toinen hyökkää vastaan. - Olette kriittisiä toisianne kohtaan, ettekä keksi myönteistä sanottavaa. - Huumori on kadonnut - Olette eri aaltopituuksilla: yksi puhuu aidasta, toinen aidan seipäistä - Jommastakummasta tai molemmista tuntuu, ettei saa toiselta koskaan sitä, mitä toivoo. Vuosi sitten käytiin pari kertaa perheneuvolassa laihoin tuloksin (kuukausi parempaa aikaa). Ei kuitenkaan olla eroamassa ainakaan piiiitkiin aikoihin, vaikka en näe meitä kyllä loppuelämää toisiamme rakastamassa. Lapsia on neljä.

(ydinperhe) vaan haitaksi ja epänormaalia

Mutta tuskin se niin ihmeeellisen pyhä asiakaan on, että siitä pitäisi pitää kynnet hampaat verillä kiinni, jos se on jo niin pilalla kuin se joskus - valitettavasti - voi olla. Lapsethan eivät ole tyhmiä, he kyllä aistivat kauhean ilmapiirin kotonaan.

Tosin lisään listaan osaltamme:



-Mies järjettömiä päiviä töissä, harvoin tulee ennen klo 18:sta, vaikka lähtee aamulla ennen klo7.ää

Eipähän tarvi riidellä niin paljon, kun näkee niin vähän. Ikävää on, että viikonloput meneekin usein riitelyyn, viimeistään sunnuntaina riidellään niin, että v

iikon voi aloittaa lähes poikkeuksetta murjotuksella.



Meillä myös neljä lasta, nuorin 2vk, ja arvatkaa onko isyyslomista tms. edes puhuttu? Miehen mielestä on ihan ruhtinaallista, että pitää melkein 2vk:n loman heinäkuussa.



Ja eniten tästä kärsivät lapset. Lähtisin, jos tietäisin että voisin tarjota lapsilleni taloudellisesti eden kohtuulliset elinolot.