Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Selittäisittekö tyhmälle (?), mitä pahaa on pleikalla tai tietokoneella pelaamisessa? :o
14.08.2010 |
Sekä tosielämässä että nettipalstoilla törmää jatkuvasti siihen, kuinka vanhemmat pitävät pelaamista kauheana, surullisena, lapsia vahingoittavana asiana.
Meillä on kaksi lasta, 8- ja 6-vuotiaat tytöt. He pelavaat Wiillä sekä surffailevat netissä lasten sivustoilla. Kiinnostus pelaamiseen on kausittaista: välillä kiinnostaa Wii, toisinaan taas netti. Myös telkkaria katsotaan silloin tällöin.
Tytöt pelaavat useina päivinä viikossa, noin tunnin päivässä. Yhden päivän aikana pidetään päällä vain yhtä toosaa, eli joko Wiitä, tietokonetta tai telkkaria.
Pelaamiseen siis menee noin tunti päivässä. Joskus annan pelata hieman pitempään, ja toisina päivinä tytöt eivät edes pyydä saada pelata.
Tytöt leikkivät paljon yhdessä, ulkoilevat, tapaavat ystäviään, harrastavat liikuntaa ja musiikkia. Kotiin tullaan ulkoa iltaisin hyvissä ajoin viettämään rauhallista perheiltaa. Läksyt tehdään heti koulun jälkeen ja päivärytmi on muutenkin säännöllinen. Arvostamme kiireetöntä olemista, eli päiväohjelmamme on tarkoituksella melko väljä ja vapaamuotoinen, lukuunottamatta koulua ja harrastuksia 2 iltana viikossa. Koulusta ja eskarista tulleen palautteen mukaan tytöt ovat rauhallisia, yhteisiä sääntöjä hyvin noudattavia sekä "akateemisesti" ja sosiaaalisesti lahjakkaita.
Jotkut ovat kauhistelleet sitä, että meillä saa pelata lähes JOKA PÄIVÄ. Voisitteko nyt näin anonyymisti perustella, mikä lastemme elämässä on pelaamisen takia niin hirveästi pielessä? Kyllä, minäkin ymmärrän että olisi pahasta pelata yömyöhään 8 tuntia päivässä, mutta eihän nyt siitä ole kyse.
Kommentit (32)
moni vanhempi ei rajoita pelaamista yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esim. pelikonsolin ostamista? Pelkäävätkö he, että sinä päivänä kun konsoli tulee taloon, vanhempien sananvalta päättyy?
En tietenkään tarkoita, että pelaamista pitää lapsille tyrkyttää. :) Mutta aika luonnollisesti he kiinnostuvat siitä itse viimeistään kavereiden myötä.
ap
Meillä on 5-vuotias tyttö, joka tykkää peleistä ja jolle mielelläni ostaisin pelikonsolin. Ja 7-vuotias poika, joka rakastaa niitä liian paljon.
Poikamme on hyvin herkkä ja reagoi voimakkaasti tiettyihin ärsykkeisiin: televisioon, peleihin, tietokoneeseen. Joskus aikanaan lapsi sai pelata lasten internetpelejä esim. legon sivuilla rajoitetusti. Siitä ei tullut yhtään mitään! Rajoitimme peliaikaa, mistä poika ei pitänyt. Koko elämä meni mahdottomaksi: poika pelasi tai valitti, kun ei saanut pelata, tai oli muuten vain järjettömän levoton.
Toisten lasten kanssa toimii kohtuudella pelaaminen. Toisille ei auta muu kuin pelaamattomuus. Kun pelit ja piirretyt on kielletty, meillä koko perheen elämä on mukavaa. Jos niitä saa tehdä/katsoa rajoitetusti, menee elämä mahdottomaksi.
Vanhemmat, jotka pitävät tietokoneella pelaamista pahana eivät useinkaan itse pelaa eivätkä ymmärrä, että pelaaminen voi olla hyväkin juttu.
Ongelmia tulee siis jos vanhemmilla ei ole hajuakaan pelaamisen hyvistä ja huonoista puolista.
Pelaamista pitää ehdottomasti rajoittaa sekä ajallisesti että laadullisesti. Kaikki pelit eivät todellakaan sovi lapsille!
Tietokoneet ja muut härvelit pitäisi tuoda pois lasten omista huoneista, jotta vanhemmat tietävät mitä, milloin ja kuinka kauan lapset niillä touhuavat. Eikä ole ihan pöllömpää vaikka estää pienempiä koululaisia pelaamasta jos vanhemmat eivät ole kotona. Lapsen kanssa kannattaa tietenkin pelata yhdessä. Sehän on hauskaa!
Ongelmia tulee, kun lapset pelaavat ikätasolleen sopimatonta peliä, yksin omassa huoneessa, silmät selällään tuntikausia ja unohtavat muun elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki ne on olleet paholaisen keksintöjä ja synninpesiä ja turmelleet nuorison.
Onneks ajat muuttuu.
Meillä ei ole rajoitettu lasten pelaamista, tv:n katselua tms, koska ei ole ollut tarvetta siihen.
Nyt lapset ovat 9-12 veet, ja edelleen homma toimii.
Joskus pelaavat paljon, sitten vastaavasti menee pitkiä aikoja, kun eivät pelaa ollenkaan.
Paha asia on siinä kohtaa, kun tavallinen elämä tavallisine kuvioineen ei enää onnistu, silloin on syytä rajoittaa asioita ja keskustella niistä.
Ja suuri osa lapsista ymmärtääkin tämän, mutta ei kaikki, ja silloin se on ongelma, ja pelikonsolit ajatellaan olevan suoraan stanasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikamme on hyvin herkkä ja reagoi voimakkaasti tiettyihin ärsykkeisiin: televisioon, peleihin, tietokoneeseen. Joskus aikanaan lapsi sai pelata lasten internetpelejä esim. legon sivuilla rajoitetusti. Siitä ei tullut yhtään mitään! Rajoitimme peliaikaa, mistä poika ei pitänyt. Koko elämä meni mahdottomaksi: poika pelasi tai valitti, kun ei saanut pelata, tai oli muuten vain järjettömän levoton.
Poika saa joskus pelata tietokoneella, mutta jos saa olla siinä pienenkin hetken "yli sietorajan", elämä käy todella vaikeaksi sekä meille vanhemmille että pojalle itselleen. Lapsi kiukkuaa, valittaa, kerjää, näkee painajaisia ja on aggressiivinen pikkusisarusta kohtaan. Ja tämä saattaa tulla jo puolen tunnin pelaamisesta!
Tietokoneita meillä on useita meidän vanhempien töiden takia ja mieheni pelaa tiettyjä pelejä, mutta pleikkaria (=täysin ja ainoastaan pelaamiseen tarkoitettu välinen) ei meille hankita!
ei oikeastaan olisi edes aikaa pelaamiseen. En usko, että nuo pelit sinänsä ovat haitallisia, mutta en usko myöskään niiden tuovan mitään lisäarvoa ainakaan meidän lapsille.
Se aika minkä käyttäisivät peleihin vaikkapa vain 1 tunti olisi tunti pois jostain muusta kivasta.
Kun ei ole tottunut kotona pelaamaan ei halua myöskään kylässä pelata ( kavereiden vanhemmat ihmettelevät kun ei pelit kiinnosta) jossa saattaa olla liberaalimpi polittiikka peliaikojen ja ikärajojen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri syystä, että lapsemme muuttuu erittäin ärtyneeksi, levottomaksi ja vihaiseksi pelatessaan. Ja hänkin saa pelata vain sallittuja pelejä.
Nyt ei ole saanut pelata mitään pariin kuukauteen, kun en jaksa sitä raivoa pienen pelihetken jälkeen. Eli hänelle se ei sovi. On aina ollut jotenkin ärsykeherkkä.
kiukutellaan ja ollaan hermot tiukalla, mitään muuta ei kuulla tai nähdä jne. Mun korvaani se kuulostaa huolestuttavalta että jo pienetkin lapset voivat olla niin addiktoituneita pelaamiseen ettei mikään muu enää kiinnosta ja ollaan niin pelin lumoissa että hermot pettää jos menee huonosti...todella moni vanhempi antaa pelata miten paljon vaan. Huomaahan sen siitä kun mukulat eivät enää ulkonakaan viihdy sisätilissa vaan kyhjötetään pelaamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ole sillä ikinä pelannut, pelit ei voisi vähempää kiinostaa. Mies pelaa joskus 1-2 krt kk ja lapset yhtä harvoin. Pojasta olen huomannut sen, että jos pelaa kerran, hokee jatkuvasti haluavansa pelata ja on ärtynyt jos ei saa. Eipä ole sitten pahemmin annettu pelailla, potkikoon ulkona mielummin palloa tms.
koulussa pleikkariin. Vaikka peliaika oli rajattu 1 tuntiin päivässä, niin ajatukset oli pelissä, odotti kuin kuuta nousevaa pelituntia, puhui pelistä jne. Monesti aika ennen pelituntia meni vain odotellessa pelaamaan pääsyä. Eli se on vähän vaarallinen "lumottu maailma", joka vetää puoleensa ja koukuttaa ja tavallinen elämä ilman pelien maailmaa voi tuntua siihen verrattuna tylsältä. Sama ilmiö kuin esim. alkoholismissa/huumeriippuvuudessa/seksiriippuvuudessa aikuisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peliin kuuluukin mennä hermot.
Pelaaminen on suoritus siinä missä vaikkapa palikka tornin tekeminen. Jos se tornii kaatuu ennenkuin se on omasta mielestä riittävän korkea meneehän siinä "hermot" eli lapsi osoittaa pettymyksen.
Aivan samanlailla kun vaikkapa aikuinen remontoi huonetta ja huomaa, että vituiks meni. Multa ainakin pääsee ärräpäitä.
Siinä olen kyllä samaa mieltä, että tunti päivässä on liikaa. Eihän pelaamisessa itsessään mitään vikaa ole (niitä on varsin kehittäviäkin pelejä) mutta pelaaminen on yleensä pois liikkumiselta (muut harrastukset ja ulkoleikit). Lapsen kuitenkin pitäisi liikkua yli 2 tuntia, joka päivä ja läksytkin pitäisi tehdä ja nukkumaan mennä ajoissa. Liikunta, nukkuminen ja läksyt kuitenkin ajavat pelaamisen ohi... Ihan joka kerta....
kiukutella, paiskoa tavaroita ja huutaa? Kuuluu mennä hermot niin ettei kykene enää lopettamaan vaan koko ajan pitää alottaa uus peli, uus peli ja uus peli? Huh onneks meillä ei noita pelikoneita sitten ole!
kiukutella, paiskoa tavaroita ja huutaa? Kuuluu mennä hermot niin ettei kykene enää lopettamaan vaan koko ajan pitää alottaa uus peli, uus peli ja uus peli? Huh onneks meillä ei noita pelikoneita sitten ole!
Niin tota, kai tuossa on vähän muitakin "hermostumisen" asteita välissä kuin stoalainen rauhallisuus ja täydellinen räjähdys.
Otan kyllä osaa jos teidän lapset eivät osaa mitenkään hillitymmin hermostua...
kiukutella, paiskoa tavaroita ja huutaa? Kuuluu mennä hermot niin ettei kykene enää lopettamaan vaan koko ajan pitää alottaa uus peli, uus peli ja uus peli? Huh onneks meillä ei noita pelikoneita sitten ole!
Niin tota, kai tuossa on vähän muitakin "hermostumisen" asteita välissä kuin stoalainen rauhallisuus ja täydellinen räjähdys. Otan kyllä osaa jos teidän lapset eivät osaa mitenkään hillitymmin hermostua...
mutta kyse oli juuri siitä, miksi pelaaminen on pahasta. Se on pahasta sen takia, että tavallisesta lapsesta tulee sen takia räjähde. Ei kyse ole siitä, että jonkun lapsi olisi jotenkin viallinen (niin kuin tunnut vihjaavan), koska ei "osaa" suhtautua oikein pelaamiseen. Kyse on siitä, että ei lapsen pidäkään osata. Pleikkaripelit on isolla rahalla _suunniteltu_ sellaisiksi, että pelaajat addiktoituvat niihin. Jos lapsi on sellainen, johon nuo addiktoivat elementit purevat todella hyvin, aikuinen tekee ihan oikein kun kieltää pelaamisen.
Tuli mieleen tuosta riippuvuudesta ja ärtyvyydestä, että meidän 9v poika kiukustuu myös esim. Akun lukemisen keskeyttämisestä ihan samalla tavalla kuin pelaamisen, ja tv-ohjelmista tietenkin myös. Eli on kai sen verran "putkiaivo" että keskittyy tekemiseensä täysillä eikä halua lopettaa kesken. Enimmäkseen kuitenkin tykkää pelata seurassa ja jutella peleistä toisten poikien kanssa. Juttelee myös akukasta ja lastenohjelmista.
räjähdysherkkiä? Laittaisitteko ihan konkreettisia esimerkkejä, minua kiinnostaa.
ap
Alue: Aihe vapaa
kyse ole tosiaan tuosta että pelattaisiin aamusta iltaan ja vielä kaiket yötkin! Teillä toiminta vaikuttaa olevan ihan ok.